Vielä on kesää jäljellä, sekä myös vehnäolutta. Tempaisin tekeytymään vehnäolutta avokäymisellä ja nyt onkin hyvä palata maistelemaan kaupallisia vehnäoluita. Kävin ensimmäisen kerran sitten helmikuun alkossa katsomassa tarjonnan ja mukaan tarttu Friedenfelser - Sommer-Weizen, ilmeisesti jokin pienpanimo jonka nimi ei ole tullut vastaan. Vähän huolestuttaa tuo kesän huutelu nimessä, yleensä se tarkoittaa että oluesta on tullut vetistä litkua mitä pitää kaupitella kesän varjolla.
Väriltään oljenkeltainen nektariini laskeutuu hiukan sameana lasiin majesteettisesti ja aloittaa vaahdon muodostamisen välittömästi lasin pohjalle kaatuessaan.
Vaahtokukka muodostuu tuttuun vehnäoluen tapaan muhkeaksi ja kermaisen kestäväksi oluen pinnalle, tätä aina yhtä ilo katsella. Tuoksussa vallitsee vahva viljaisuus ja vehnän läsnäoloa ei voi olla tuntematta. Tuoksussa on selkeää hedelmäistä imelyyttä mutta banaanin puolelle se ei lähde kauheasti lipumaan, yrttisyys taittaa tuoksu enemmän neilikkaan päin.
Maku:
Suutuntuma on erittäin kepeä sanoisin että ei ihan pääse keskitäyteläisen puolelle, aavistus makeutta antaa rungolle hämäävää ryhdin tuntua. Rungon ohuuden takia maistuu alkoholin fenolit tästä läpi, samaa makua sain itse aikaan taannoin saisonissa, joka sitten tupsahti 8 voltin tietämille. Hiiva on saanut taiottu makuun hiukan tuoksusta vajaaksi jäänyttä banaania.
Jälkimaussa on surullisesti metallisuutta.
Mielipide:
Tämä vehnäolut ei ole kesäisen raikas vaan sanoisin että jopa tunkkainen, tummilla maltailta tästä olisi voinut saada suhteellisen toimivan dunkelin. Ei siis vehnäoluiden terävintä kärkeä mutta verrattuna karhu vehnään tämä on ihan timanttia.
Panimo: https://www.friedenfelser.de/
Kantavierre: 12.3
EBU: 10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti