Aamu alkaa hiukan pohmelolla vaan se saatiin nopeasti parilla buranalla selätettyä. Laavu oli mitä mainioin nukkua kun laittoi pena-laavun kankaan itikkaa, valo ja tuulisuojaksi. Lämpötilakin pysyi hyvin samassa ja sai yön nukuttua katkeamatta.
Aamupuurot naamaan, itikan karkotus tulet laavun eteen ja eiku kalalle, lupaa jäljellä vielä 1,5h. Ei edelleenkään yhtään tärppiä ja kaveri hävitti uistimen, julistan simojoen virallisesti ihan paskaksi kalajoeksi. Paikallisetkaan ei ole saaneet mitään ja facebookryhmäkin oli hiljentynyt, fishes long gone.
Luovutiin suoraan ajatuksesta saada jalokaloja tällä reissulla, olisihan tornion joelle voinut vielä lähteä mutta kalastuksen hinta suhteessa siihen aikaan mikä ehdittäisiin kalastaa tuntui liian pahalta, plus ajomatkat. Valutaan siis alas päin ja valittiin arvalla kajaani meidän seuraavaksi kalapaikaksi, kai sieltä haukia edes saa.
No sehän ajatus meni ihan käsille monessakin mielessä. Yritettiin käydä paikallisessa virkistyskalastus alueella jos saataisiin edes istutettuja kirrejä, mystisesti tämä paikka meni kiinni jo klo 15. Eihän siinä, luvat olisi tietysti voinut ostaa mobiilisti mutta saatuja kaloja ei olisi voinut kypsentää sillä kaikkien laavujen tulipaikat oli tyhjänä puista ja varasto lukkojen takana. Eipä sillä että olisi kiinnostanut edes kalastaa kun alkoi tuulemaan 6m/s ja vettä tuli vaakatasossa.
Käytiin katselemassa vähän kajaanin keskustaa ja sen kalastusmahdollisuuksia, jotain olisi ollut mahdollista saada mutta sää oli edelleen perseestä ja kello näytti iltapuolta ja majapaikkakin oli vielä etsimättä. Tultiin siihen tulokseen että kun majapaikka olisi löytynyt niin muuta ei olisi kerennyt tehdä kuin mennä nukkumaan. Lyötiin siis hanskat tiskiin ja lähdettiin ajamaan kotikonnuille nukkumaan.
Tästä reisusta oppi suunnitelmallisuuden tärkeyden ja paikkojen tarkistamisen etukäteen. Ensivuonna mökki torniojoelta ja vene, ei enää stressiä ja turhaa ajelua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti