Hiisi Iku-turso maistossa lähinnä vain sen takia että saisin omalle kotioluelle verokkia, se on näet myös tehty iku-turson reseptillä. Pullotuksen sain tehtyä oluelle eilen joten nyt odotellaan jonnekin heinäkuun alkuun että päästään maistelemaan, ei ole stoutit kiireisen miehen hommaa. Pitää varmaan laittaa joku nopeampi vehnäolut tulille että on jotain mitä juoda sitten kesä helteilläkin jos nyt sellaisia edes saadaan, näyttää tuota lunta olevan pihalla vieläkin ihan miehekkäästi. Hiiden oluthan oli vuoden 2017 paras olut joten odotukset on korkealla. Olut on saatu maistoon panimolta kompensaationa reklamoidusta kyyttö oluesta joka oletettavasti korkkivian takia oli muuttunut etikaksi, puistattava makuelämys mutta onneksi yksittäistapaus.
Ulkonäkö & Tuoksu:
Nyt voi sanoa että onnistunut vaahto, perhanan tiheä ja paksu sekä kauniin kotitekoisen toffeen väristä. Pitsiä jää lasiin enemmän kuin koskaan ennen. Tuoksussa on hyvin kahvista ja toffeista paahteisuutta, sekä hiuksen hienosti raastettua sitruunan kuorta. Tummia hedelmiä kiedottuna lakritsin aromiin on jännä yhdistelmä tuokussa. Jokin rasittava sivuaromi välillä puskee josta tulee hiukan kumia tuoksuun.
Maku:
Pehmeän öljyinen suutuntuma, hiilihapotus ok. Kitkerä kahvisuus ottaa heti tiukkaan syleilyynsä ja sulaa ajan kanssa suklaan sävyihin. Maltainen maku on vahvasti läsnä ja tupsahtaa tuonne mustien maltaiden makuun, hiiltä ja nokea on lakritsin kera luvassa. Rankasta mallaspohjasta huolimatta olut ei ole yltiöpäisen makea ja välistä saadaan suolaisuuttakin esiin. Katkerot on melkoisen vahvat, tyyliltään pihkaiset, yrttiset ja pitkäkestoiset. Hiukan runko katoaa vahvan humaloinnin alle, ei se siitä pahaa tee mutta sellainen nautiskelu aspekti jää pois.
Hirviömäisen hyvä olut, humalointi ehkä hiukan liiankin jyhkeä.
IBU: 100
EBC: 90
Parasta ennen: 31.03.20
Erä: 715
Mistä: Saatu panimolta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti