Tämä kahdestoista Trappist maailmassa on tumma, paahteinen ja pehmeä, jossa on käytetty ainoastaan englantilaisia humalalajeja, maltaita ja hiivaa.
Aiemmin tienestit tulivat viljelyksien ja maatilan eläinten kautta mutta sitten luostarilla huomattiin että ei homma ole enää taloudellisesti kannattavaa, kiitos esimerkiksi maidon hinnan joka oli poljettu korporaatioiden takia alas. Parempihan se on sitten tehdä sitä mistä massia tulee. Luonnollisesti oluesta saadut voitot menevät suoraan luostarin ylläpitämiseen.
Ulkonäkö & Tuoksu
Väritykseltään tumman ruskea, osittain jopa mahonkinenkin. Sameutta oluessa on mutta se voi johtua vähän hiivan vatkautumisesta. Vaahtosi raivoisasti ulos pullosta vaan tässä voi olla vähän taustalla lento britanniasta sekä postissa vatkaaminen. Vaahto on runsas, tiukkaa tiivistä vaalean ruskeaa ja vatkatun kerman oloista. Tuoksussa trappistien tyyliin tummia hedelmiä, luumua ja rusinaa löytyy vaivattomasti. Maltaiden paahteisuus tulee selkeänä lävitse tuoden tullessaan hienoista kahvinkin tuoksua. Hyvä ja makea tuoksu, veikkaisin aika imelää tapausta.
Maku:
Suutuntuma on pehmeä ja hiilihappoja on hillitysti, mutta niitä sentään on. Runko on tanakka ja todella hienosti rakennettu. Maussa on tanakasti mallasta, ruskean voi värinä oikein maistaa. Myöskin paahteisen tummempiakin elementtejä on, hiukan palanutta makua mutta maku on enemmän hiiltä kuin tuhkaa. Alkoholi lämmittää kuin kymmenen ave mariaa. Maussa on vahvasti hedelmäisyyttä, varsinkin sitä rusinaa. Makeahko runko vienolla suklaisuudella mutta yrttinen ja pippurinen humalointi katkaisee enimmät pois. Jälkimaussa on viipyilevä katajanmarjaisuus, joka on mielestäni varsin miellyttävä. Jälkimaun jälkimakuna on sitten taas suklaa, joka tulee voittoisana takaisin viipyen pitkänkin ajan.
Hyvä maltainen olut missä kuitenkin on hiukan parantamista, luulen että pidemmällä kypsytyksellä saataisiin enimmät karheudet pois ja maku pyöristyisi. Myöskin alkoholi saataisiin paremmin peittoon maun kypsyessä. Hyvä olut tämä joka tapauksessa on ja oivallinen lisä trappistien sarjaan.
Valmistajan kotisivu: http://www.mountsaintbernard.org/
Ulkonäkö & Tuoksu
Väritykseltään tumman ruskea, osittain jopa mahonkinenkin. Sameutta oluessa on mutta se voi johtua vähän hiivan vatkautumisesta. Vaahtosi raivoisasti ulos pullosta vaan tässä voi olla vähän taustalla lento britanniasta sekä postissa vatkaaminen. Vaahto on runsas, tiukkaa tiivistä vaalean ruskeaa ja vatkatun kerman oloista. Tuoksussa trappistien tyyliin tummia hedelmiä, luumua ja rusinaa löytyy vaivattomasti. Maltaiden paahteisuus tulee selkeänä lävitse tuoden tullessaan hienoista kahvinkin tuoksua. Hyvä ja makea tuoksu, veikkaisin aika imelää tapausta.Maku:
Suutuntuma on pehmeä ja hiilihappoja on hillitysti, mutta niitä sentään on. Runko on tanakka ja todella hienosti rakennettu. Maussa on tanakasti mallasta, ruskean voi värinä oikein maistaa. Myöskin paahteisen tummempiakin elementtejä on, hiukan palanutta makua mutta maku on enemmän hiiltä kuin tuhkaa. Alkoholi lämmittää kuin kymmenen ave mariaa. Maussa on vahvasti hedelmäisyyttä, varsinkin sitä rusinaa. Makeahko runko vienolla suklaisuudella mutta yrttinen ja pippurinen humalointi katkaisee enimmät pois. Jälkimaussa on viipyilevä katajanmarjaisuus, joka on mielestäni varsin miellyttävä. Jälkimaun jälkimakuna on sitten taas suklaa, joka tulee voittoisana takaisin viipyen pitkänkin ajan.
Hyvä maltainen olut missä kuitenkin on hiukan parantamista, luulen että pidemmällä kypsytyksellä saataisiin enimmät karheudet pois ja maku pyöristyisi. Myöskin alkoholi saataisiin paremmin peittoon maun kypsyessä. Hyvä olut tämä joka tapauksessa on ja oivallinen lisä trappistien sarjaan.
Valmistajan kotisivu: http://www.mountsaintbernard.org/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti