Eräsmies blogi horrostaa

 Eräsmiehen Blogi pitää taukoa

Olette saattaneetkin huomata että julkaisutahti on huomattavasti hiljentynyt, työrintamalla taasen asiat kiihtyy entisestään. Eräilyyn ja olutarvosteluihin ei oikein tahdo löytyä enää aikaa joten pitää priorisoida tehtäviä mistä saa voita leivän päälle ja mistä ei.

Blogin pitäminen ei tuo leivän päälle yhtään mitään mutta näitä muita toimia on tullut ihan kiitettävästi.

Kesäkuussa tuli vuosi täyteen Olutposti Median palveluksessa ja siellä onkin tullut jo mukavasti näpyteltyä juttua kotiolutharrastajille ja tulevaisuudessa ehkä kokeneemmallekin porukalle.

Syyskuussa aloitan Joensuun Kansalaisopistossa kotiolutkouluttajana, hyvin ruohonjuuritason koulutusta vasta-alkajille, helppoa olutta huokeasti meiningillä. Tervetuloa kurseille vaan 🙃.

Päätyönä aloitin heinäkuun puolella Unison Brewingin Olutmestarina, so far ainut työntekijä panimolla joten opettelua piisaa uusien laitteiden ja käytäntöjen optimoimisessa kannattavan liiketoiminnan ylläpitämisessä.

Oluen arvostelut siis jäävät näiltä osin tekemättä, satunnaisia erästely päivityksiä varmasti tipahtelee ja satunnaisia panimon kuulumisia mutta aktiivisesti blogia en mitenkään enää pysty, saati jaksa päivittää.

Hyvää syksyn odotusta vaan kaikille lukijoille!

KukkoAPA hyvinkin

Uuh yeah, uutta kukkoa maistelussa, tai eihän se enää mitään uutta ole mutta tuoretta kuitenkin. Kohtapa alkaa Laitilan Wirvoitusjuomahtehtaallakin olla kaikki tyylit jo hallussa, mitähän vielä nähdäänkään? Souri on varmaan seuraava luonnollinen valinta koska nosteessa.

Ulkonäkö & Tuoksu:

Kirkas, kullan keltainen olut. Vaahto on tuuhea, korkea ja napakka, näin sen pitää ollakin. Tuoksuu mukavan hedelmäiselle, pehmeää ja kypsää hedelmää alla sitrus, greippi ja aprikoosi, tilkkasella limemehua. Hienovaraisena elementtinä annellaan hiukan villiyrttimäistä menoa.

Maku:

Pehmeä ja yllättävänkin maltainen, leivänkuorta ja paahteisuutta annellaan huolella. Humala valinnat  tekee hiukan karheaksi makuelämyksen, hiukan ehkä vaatii reunojen hiomista, tai ikää. Katkeroita riittävästi ja pitkäkestoista havua piisaa. Hedelmäiayyttä löytyy myös mausta, hiukan makea on profiili, paahdetua sokeria, vähän vierremäisyyttäkin.

Brittityyppinen tämä kyllä jotenkin on yrttisyyksineen kaikineen. Maltaisen makeasta rungosta ei varsinaisesti tule Ameriikan pale ale mieleen, sitrusta on joo mutta kantaako se?

EBU: 52

EBC: 9

Maltaat: Pilsner, Vienna

Humalat: Columbus, Cascade, Galaxy, Citra

Muuta: Saatu panimolta.

Roiske - Advanced IPA 5,5%

Hip hei ja hurraa, Itselle vielä tuntemattomalta Panimo Roiskeelta tupsahti maistoon Advanced IPA, kuulostaa edistykselliseltä joten jännityksellä odotamme mitä tuleman pitää.

Odotuksia nostaa myös se että Roiske oli vuonna 2020 Pint Pleasen - Parhaat Suomalaiset Panimot listasijalla 19. Yli sadasta suomalaisesta panimosta se on aika hyvin vedetty.

Roiske ei siis ole mikään läppä, "nimithäin Roiskeläphä!" vaan aito kovanluokan kiertolaispanimo. Maistossa oleva olut on tehty United Gypsies Breweryn tiloissa Lohjalla. 

Panimon sana: 

"Roiskeen taustalla vaikuttaa neljä kaverusta, joita yhdistää yhteisen nuoruuden lisäksi yhä edelleen kasvava intohimo olutta kohtaan. Roiskeen siemen on kylvetty jo nuoruusvuosien aikana, mutta varsinainen idea oluen tekemisestä heräsi vasta muutamia vuosia sitten. Monien kokeilujen, onnistumisten sekä epäonnistumisten kautta on päästy tilanteeseen, jossa voimme ylpeinä todeta että kulutettu aika ei ole mennyt hukkaan. Ensimmäinen tuote, Roiske Advanced IPA, julkaistiin keväällä 2020. Kesällä se sai kaverikseen amerikkalaisen serkkunsa, Reckless APAn."

Ulkonäkö & Tuoksu:

Vaahtoaa ainakin upeasti, nousee korkeaksi torninksi ja ihan törkeän kestäväksi vaahdoksi oluen päälle suojelemaan aromeja. Tämä on tälläistä lusikoitavaa mallia ja berliininpitsiä riittää harrastajien riemuksi.

Olemukseltaan hiukan samea ja värityksena toimii tuttu ja turvallinen kullankeltainen.

Hyvät aromihumaloinnin kerta kaikkiaan, eksoottista hedelmää on maukkaasti mukanaa, kavalkaadista löytyy vaivattomasti ananas, mango, lime ja sitrus. Mysteeri tuoksuna ihan aavistus mansikkaa, first time ever.

Maltaissa tuoksuu ihan kevyesti karamellisuutta ja sokeria, muutoin puhtaan keksinen ja raikas, so far so good.

Maku:

Suutuntuma on hyvä, sanoisin että keskitäyteläistä menoa vaikka hiilihapotusta on reippaasti. Maku on raikkaan sitruksinen ja kovasti greippiin vetävä, viipyilevä jälkimaku kestää aikaa. Mukavasti siellä lopussa on myös muhevaa mallasta joka ottaa kopin. 

Humalointi siis komppaa hyvin maltaita ja molemmat pääsevät esille tasapuolisesti. Humalat on valikoitu hyvin ja antavat rapsakan puraisun katkeroillaan tehden tästä todella virkistävän IPA:n

Katkeruus: IBU 60
Väri: EBC 9

Eräsmiehen maagisen hyvä panimosima

Hitto vie, vappu lähenee ja mie vasta raapustelen reseptiä julkaisu kuntoon, vituix män. Eipä siinä sima on hyvää myös vapun jälkeen ja te pikku pirpanat googlaitette reseptiä ensikin vuonna.

Seuraavalla ohjeella saa aikaseksi n.5 litraa simaa toki enemmänkin jos käyttää hiivaa mikä muuttuu suorastaan kiveksi käymisastian pohjalle.

RAAKA-AINEET
350g Demerara ruokokidesokeria - Ruokokidesokeri lisää sekä alkoholipitoisuutta että tummentaa siman väriä

450g Hunajaa
200g Panimosokeria lisää hedelmäistä makeutta ja nostaa alkoholipitoisuutta
1-2 sitruunan kuoret, raastamalla saat parhaan tuloksen.
25g jotain sitruunaista humalaa, esim Lemondrop, Citra. (Itse käytin Wakatu humalaa)

Humalat on helpoin käsitellä käpyinä, käytä tuolloin 30g
1 pussi Mead-hiivaa, samppanjahiiva tai oluthiiva (Itse käytin Verdant IPA hiivaa)
6 litraa vettä

VALMISTUSOHJE
Kiehauta sokerit, hunaja sekä sitruunankuoret vedessä muutama minuutti. Sekoittele hyvin.

Lisää kuumaan nesteeseen humalat, voit käyttää siiviläpussia tai teehaudutinta apuna. Kokonaiset humalan kävyt on helpompi hallita ja sima pysyy kirkkaampana.

Lappoa neste käymisastiaan.

Jäähdytä n.20 - 25 asteiseksi, tarkista hiivapussista käymislämpötila niin ei käy hupsis.

Lisää hiiva ja sulje käymisastia vesilukollisella kannella tai korkilla.

Sima käy 1 - 2 viikkoa, tsekkaa vaikka ominaispainolla käymisaste. Kun käyminen on loppunut, voit pullottaa siman ja lisätä samalla 5 grammaa per litra jälkikäymissokeria tai yhden hiilihapotuspalan per pullo, hunajaakin voi käyttää mutta sitä on hankalampi mitata. Odota vielä viikko että hiilihapot muodostuu.

Alkoholia muodostuu n. 5%, 

HYVÄÄ VAPPUA KAIKILLE!

Nokian Panimo - Keisari Sauvin Sour 5%

Jokin aika sitten sai eräsmies postista mysteerisen korruptiopaketin joka sisälsi Nokian Panimon Sauvin sourin, hapanoluet on nyt selkeästi nosteessa vähän kaikkialla joten ei ihme että nokialla on tähän tartuttu. 

Saatekirjeessä sanottiin että kyseessä olisi aloittelijoiden hapanolut, helppoa juotavaa siis, let's see.

Ulkonäkö ja tuoksu:

Vaahto kohosi aika railakkaasti, tiivistä settiä ja kestää myös melkoisesti aikaa, souriksi kyllä yllätti. Väriltään hiukan oranssiin taittava kulta, aavistuksen samea on meininki mutta samaa olen havainnut myös lagereissa, joiden ei pitäisi sitä olla.

Tuoksuu eksoottisille hedelmille, ei sellainen perus sourimainen pelkän happaman tuoksu. Happamuuttakin toki on mutta meinaa jopa hävitä maltaiden karamellisen tuoksun alle.

Maku:

Maku on sitruksinen, lähes pesuaineen makuinen. Sitruunainen kirpeys toki on raikas ja jotenkin kesäinen sitruunavesi kyllä tulee vahvasti mieleen. Happoisuus on suorastaan ujo mutta aloittelijan souriksi tätä kaupiteltiinkin.  Maltaisuus on sellainen keksinen, ei kovin kaksinen. Katkeruutta ei juurikaan, jälkimaku jatkaa sitruunaisella menolla, vähän valju olut.

Maltaat: Ohramallas.
Humalat: Nelson Sauvin.
IBU 10
EBC 16

Maku brewing - Barley Wine 9%

Uuh edellisestä postauksesta kohta kuukausi, alkaa olla näitä työ ja perhekuvioita sen verran tiukasti ettei meinaa aikaa löytää harrastuksille. Eikä meno ainakaan tule hiljenemään, tulette kohta kuulemaan jännittäviä uutisia blogistin uusista tuulista mutta ei spoilata vielä, oluen parissa kuitenkin edelleen liikutaan.

Ulkonäkö & tuoksu:

Vaahto muodostui hyvin, vaahto myös laskeutui nopeasti vaan jää lasiin sentin paksuiseksi kerrokseksi. Kahvia ja paahdettua mallasta piisaa ihan miellyttävästi. Maltaisuutta vahvistaa runsas hedelmäisyys, rusinaa piisaa ihan useammallekin pullalle. Tämä oli siis tuoksuteltuna hiukan liian kylmänä, odottelun jälkeen tuli muhkeampaakin menoa mutta joka omalta osaltaan jopa lätisti meininkiä.

Maku:

Suutuntuma on lähes paksun oloista mutta railakka hiilihapotus ohentaa alkua ikävästi. Makean profiilin omaava olut mutta ei ällöttävän imelä, tämä on hyvää shittiä. Rukiinen mämmisyys ottaa heti kopin makumaailmasta, maltaissa ei ole säästelty.

Humalointi on hiukan sitruksista, ei pääse rönsyilemään vaan jää mallasvyörytyksen alle. Humaloinnissa on myös yrttisiä elementtejä jotka valtaavat enemmän alaa loppua kohden, tuo hiukan sellaista salmiakkia erikoismaltaiden yhteistyössä.

Hiilihapotus on hiukan liian kova tälläiselle vahvalle mallasliemelle.

Viinaksisuus on esillä omana selkeänä elementtinä. Kova homma saada runko niin balanssiin että viina ei maistuisi mutta on se mahdollista, tämän on trappist oluet todistaneet monesti.

MUTTA! tämä arvio tuli kun olut oli viileää. Lämmetessään pahimmat terävyydet hioutuvat pois ja olut ei enää onnahtele niin pahasti, pieni väljähtyminen on vain hyvästä. 

Tässä haluan teroittaa oikeaa oluen nauttimislämpötilaa, valitettavasti monet oluet torpataan huonona väärän lämpötilan takia, tämä pääsi lähelle trappistoluiden taidokasta työtä lämmetessään 👌

Juhlallista meininkiä, maistelussa 100v panimon juhlaoluet Perinteinen Lager 5% sekä Tiltu Oatmeal Stout 8%

Mallaskosken panimo täyttää tupsahti 100v, varsin kunnioitettava ikä suomalaisessa panimoskenessä. Sain kutsun julkistustilaisuuteen joka järjestettiin interwebsissä mutta valitettavasti olin juuri tuolloin tienaamassa leipää pesueelle.

Maistoon tupsahti parikin olutta! Mallaskoski 100 Perinteinen Lager Juhlaolut, 5,0 %, on suunniteltu yhteistyössä Seinäjoelle panimon 1921 perustaneen Johan Walleniuksen pojanpojan Juhani Walleniuksen kanssa. Hienoa että saadaan historiaa näin läheisesti mukaan ja ympyrä sulkeutuu.

Oluen resepti pohjautuu 1950-luvun oluenvalmistukseen. Humalalajikkeet on valittu tuon ajan valmistustapaa noudattaen, mennään siis jalohumalien Magnumin ja Saazin avulla. Mallaspohjassa on käytetty pohjanmaalaista Pehkolan artesaanimallasta. 

Juhani Wallenius on myös toiminut vuosien varrella nykyisen panimomestarin Jyri Ojaluoman mentorina.

Toinen näyte oli Tiltu Oatmeal Stout, tästä en ole kuullut mitään juhlallisia julistuksia mutta varmasti ihan yhtä tiukalla ammattitaidolla tehty olut.

Nimensä olut on saanut seinäjokelaispanimolla alkuvuosina töitä tehneeltä Tiltu-hevoselta, jonka panimo sai sotasaaliiksi. Hevoset olivatkin ensimmäisinä vuosikymmeninä tärkeässä roolissa, kun oluita kuljetettiin pitkin pitäjää asiakkaille – talvella reen ja kesällä hevoskärryjen kyydissä.
 

Mallaskoski 100 Perinteinen Lager Juhlaolut, 5,0 %

Ulkonäkö & Tuoksu:

Olut on ulkonäöltään kirkas ja komean kupliva, värityksellä mennään classiseen kullankeltaiseen. Vaahtoa muodostui niukalti, eikä se oikein halunnut lasiin jäädä vaan eipä tuo haittaa. 

Tuoksuupas maltaiselle, hiukan makean hunajaisellekin. Vienna-maltaat on selkeästi omana persoonanaan taustalla ja humalien tuoksu on taustalla herkästi, suorastaan heikosti. Kuitenkin sellaista kukkaista ja aavistuksen tummien hedelmien, niin kuin rusinoiden tahi taatelin menoa on havaittavissa. Maltaalle on annettu runsaasti tilaa ja se on hienoa.

Maku:

Maku onkin sitten todella maltainen, Viennasta tuleva maltaiden hyökkäys meinaa vetää paahteisuudessaan jopa mämmisyyden puolelle. Yllättävänkin viskoottisen suutuntuman mukana tulee tummaa leivänkuorta ja rusinaa, varsin runsaasti myös. Tässä on sellaista tuhdimman oluen tuntua, se joka väittää lagereita tylsäksi sietäisi saada selkäänsä.

humaloinnissa on lähdetty yrttisen katkeralle linjalle, jälkimaku on pihkaisena todella maukas ja pitkäkestoinen. Humalointi on kyllä ihan törkeän kova suoritus, pärjää maltaiden hiukan makealle profiilille todella mainiosti. Yhdessä raikkaan hiilihappotason kanssa tämä on tasapainoinen ja erittäin hyvällä juotavuudella varustettu lager.

Sanoisin että markettien paras lager tällä hetkellä. Ei uskoisi että resepti perustuu 1950 luvun Lager valmistukseen, jos tälläistä olutta tehtiin edes suunnilleen samaan suuntaan tuolloin niin mitä helvettiä tapahtui että nykyisin meillä on tarjolla pahvinmakuista vesipaskaa.

Oluttyyli: Vaalea lager
Maltaat: Pils, Pehkolan Vienna
Humalat: Saaz ja Magnum
EBU: 24
Alkoholiprosentti: 5,0 %

Mallaskoski 100 Tiltu Oatmeal Stout 8%

Ulkonäkö ja tuoksu: 

Vaahto on uhlea ja napakka, kermainenkin jopa. Väriltään varsin mörk. Tuoksuu tummille hedelmille, rukiille ja saaristolaisleivälle. Kaurapuuron menoakin on mukana ihan kivasti. Tynnyrimäinen tammituoksu löytyy ja hiukan sellaista sherrymäisyyttä vaikka tynnyrikypsytystä ei ole edes mainittu.

Maku:

Suutuntuma on samettisen pehmeä. Kaura ja vehnä pehmentää menoa oikein mukavasti. Vahvuudesta huolimatta ei tunnu yhtään terävältä. Hiukan alkohoimaisuutta meinaa ilmetä mutta humaloinnin sitruksisuus naamioi sen välittömästi.  Maltaita on mukana runsaasti ja sen kyllä huomaa. Hiukan kuin pimeyden morsian.

Humalointi on raikkaan sitruksista ja havuista, ei varsinaisesti pitkäkestoinen mutta jättää viipyilevän kerroksen limapinnoille.

Vahvan lämmittävä stoutti viileisiin iltoihin.

Oluttyyli: Oatmeal stout

Humalat: Sultana.
Maltaat: Pale Ale, Oat, Crystal, Wheat, Chocolate Malt.
Alkoholia: 8,0%
EBU: 25