Eräsmiehen maagisen hyvä panimosima

Hitto vie, vappu lähenee ja mie vasta raapustelen reseptiä julkaisu kuntoon, vituix män. Eipä siinä sima on hyvää myös vapun jälkeen ja te pikku pirpanat googlaitette reseptiä ensikin vuonna.

Seuraavalla ohjeella saa aikaseksi n.5 litraa simaa toki enemmänkin jos käyttää hiivaa mikä muuttuu suorastaan kiveksi käymisastian pohjalle.

RAAKA-AINEET
350g Demerara ruokokidesokeria - Ruokokidesokeri lisää sekä alkoholipitoisuutta että tummentaa siman väriä

450g Hunajaa
200g Panimosokeria lisää hedelmäistä makeutta ja nostaa alkoholipitoisuutta
1-2 sitruunan kuoret, raastamalla saat parhaan tuloksen.
25g jotain sitruunaista humalaa, esim Lemondrop, Citra. (Itse käytin Wakatu humalaa)

Humalat on helpoin käsitellä käpyinä, käytä tuolloin 30g
1 pussi Mead-hiivaa, samppanjahiiva tai oluthiiva (Itse käytin Verdant IPA hiivaa)
6 litraa vettä

VALMISTUSOHJE
Kiehauta sokerit, hunaja sekä sitruunankuoret vedessä muutama minuutti. Sekoittele hyvin.

Lisää kuumaan nesteeseen humalat, voit käyttää siiviläpussia tai teehaudutinta apuna. Kokonaiset humalan kävyt on helpompi hallita ja sima pysyy kirkkaampana.

Lappoa neste käymisastiaan.

Jäähdytä n.20 - 25 asteiseksi, tarkista hiivapussista käymislämpötila niin ei käy hupsis.

Lisää hiiva ja sulje käymisastia vesilukollisella kannella tai korkilla.

Sima käy 1 - 2 viikkoa, tsekkaa vaikka ominaispainolla käymisaste. Kun käyminen on loppunut, voit pullottaa siman ja lisätä samalla 5 grammaa per litra jälkikäymissokeria tai yhden hiilihapotuspalan per pullo, hunajaakin voi käyttää mutta sitä on hankalampi mitata. Odota vielä viikko että hiilihapot muodostuu.

Alkoholia muodostuu n. 5%, 

HYVÄÄ VAPPUA KAIKILLE!

Nokian Panimo - Keisari Sauvin Sour 5%

Jokin aika sitten sai eräsmies postista mysteerisen korruptiopaketin joka sisälsi Nokian Panimon Sauvin sourin, hapanoluet on nyt selkeästi nosteessa vähän kaikkialla joten ei ihme että nokialla on tähän tartuttu. 

Saatekirjeessä sanottiin että kyseessä olisi aloittelijoiden hapanolut, helppoa juotavaa siis, let's see.

Ulkonäkö ja tuoksu:

Vaahto kohosi aika railakkaasti, tiivistä settiä ja kestää myös melkoisesti aikaa, souriksi kyllä yllätti. Väriltään hiukan oranssiin taittava kulta, aavistuksen samea on meininki mutta samaa olen havainnut myös lagereissa, joiden ei pitäisi sitä olla.

Tuoksuu eksoottisille hedelmille, ei sellainen perus sourimainen pelkän happaman tuoksu. Happamuuttakin toki on mutta meinaa jopa hävitä maltaiden karamellisen tuoksun alle.

Maku:

Maku on sitruksinen, lähes pesuaineen makuinen. Sitruunainen kirpeys toki on raikas ja jotenkin kesäinen sitruunavesi kyllä tulee vahvasti mieleen. Happoisuus on suorastaan ujo mutta aloittelijan souriksi tätä kaupiteltiinkin.  Maltaisuus on sellainen keksinen, ei kovin kaksinen. Katkeruutta ei juurikaan, jälkimaku jatkaa sitruunaisella menolla, vähän valju olut.

Maltaat: Ohramallas.
Humalat: Nelson Sauvin.
IBU 10
EBC 16

Maku brewing - Barley Wine 9%

Uuh edellisestä postauksesta kohta kuukausi, alkaa olla näitä työ ja perhekuvioita sen verran tiukasti ettei meinaa aikaa löytää harrastuksille. Eikä meno ainakaan tule hiljenemään, tulette kohta kuulemaan jännittäviä uutisia blogistin uusista tuulista mutta ei spoilata vielä, oluen parissa kuitenkin edelleen liikutaan.

Ulkonäkö & tuoksu:

Vaahto muodostui hyvin, vaahto myös laskeutui nopeasti vaan jää lasiin sentin paksuiseksi kerrokseksi. Kahvia ja paahdettua mallasta piisaa ihan miellyttävästi. Maltaisuutta vahvistaa runsas hedelmäisyys, rusinaa piisaa ihan useammallekin pullalle. Tämä oli siis tuoksuteltuna hiukan liian kylmänä, odottelun jälkeen tuli muhkeampaakin menoa mutta joka omalta osaltaan jopa lätisti meininkiä.

Maku:

Suutuntuma on lähes paksun oloista mutta railakka hiilihapotus ohentaa alkua ikävästi. Makean profiilin omaava olut mutta ei ällöttävän imelä, tämä on hyvää shittiä. Rukiinen mämmisyys ottaa heti kopin makumaailmasta, maltaissa ei ole säästelty.

Humalointi on hiukan sitruksista, ei pääse rönsyilemään vaan jää mallasvyörytyksen alle. Humaloinnissa on myös yrttisiä elementtejä jotka valtaavat enemmän alaa loppua kohden, tuo hiukan sellaista salmiakkia erikoismaltaiden yhteistyössä.

Hiilihapotus on hiukan liian kova tälläiselle vahvalle mallasliemelle.

Viinaksisuus on esillä omana selkeänä elementtinä. Kova homma saada runko niin balanssiin että viina ei maistuisi mutta on se mahdollista, tämän on trappist oluet todistaneet monesti.

MUTTA! tämä arvio tuli kun olut oli viileää. Lämmetessään pahimmat terävyydet hioutuvat pois ja olut ei enää onnahtele niin pahasti, pieni väljähtyminen on vain hyvästä. 

Tässä haluan teroittaa oikeaa oluen nauttimislämpötilaa, valitettavasti monet oluet torpataan huonona väärän lämpötilan takia, tämä pääsi lähelle trappistoluiden taidokasta työtä lämmetessään 👌