Olvi - Rye mild NEIPA 2,5%

Olvi tempaisi jälleen tehdä kevyen uutuuden suoraan elintarvikkeiden veroluokkaan 2,5% Rye mild NEIPA oluellaan. Kevyet oluet on selkeästi nosteessa ja tämä mainittiin myös olvin kirjeessä joka tuli näytteiden mukana, tämän trendin kyllä olisi huomannut ilman sen kummempia tutkimuksiakin.

Tölkki jatkaa tutulla tunnistettavalla linjalla ja speksejä riittää harrastelijoiden ihmeteltäväksi, hyvä niin koska olemmehan informaation aikakaudella.

Olvi on onnistunut näissä ennenkin ja blogissakin arvosteltu Hi-Hop Mild IPA ei ollut ollenkaan hullumpi runkoonsa nähden. Makupariksi oluella nappasin duunarin evästä, erinäisiä epämääräisiä lihajalosteita joiden sisältöä en halua tietää sekä pinaattilettuja.

Ulkonäkö & Tuoksu:

Vaahto isokuplaista, kohoaa hyvin ja kestääkin aika pitkään. Väriltään patinoitunut kulta. Tuoksuu kivasti kiiwille ja hedelmäistä menoa tarjoilee mukaan myös hento passionhedelmä. Ettei maku menisi pelkästään hedelmiin heitetään mukaan hiukan marjaisuutta joka tuo kirpsakkaa vaihtelua palettiin.

Maku:

Suutuntuma on kevyt ja raikas, mitä sopii olettaakin. Vetinen meno ei häiritse tippaakaan tätä imaillessa, humalointi kuitenkin tuo monipuolisuutta menoon riittävästi. Raikasta sitrusta ja limeä tirautetaan lähes salaattimaiseen vihreyteen, kirveli voisi olla maustepuolelta kuvaavin. Mosaic on eniten humalissa esillä, ei ihan luiskahda pesuaineen puolellemä. Ruis tuo kuivan makumaailmansa selvästi esiin, hentoinen ohran paahto tukee hyvin rukiin makua.

EBC: 25

EBU: 28

Humalat: Sabro, Mosaic, Mandarina Bavaria

Fuller's - London Pride 4,7%

Triviaa:

Fuller's panimo Chiswickissä on Lontoon vanhin panimo, joka on perustettu yli 350 vuotta sitten. Yhtiö perustettiin vuonna 1845 kolmen miehen yhteisyrityksenä ja vielä tänäkin päivänä yhtiö on samojen sukujen hallinnassa.

Purkki sanoo että on ihan palkintoja voittanut Ale, uskottakoon se. On se Suomessakin pokannut Helsinki Beer Festival 2010 – hopeaa. Tämä on nyt maistossa toista kertaa kun marketista tuli epähuomiossa ostettua puolivuotta parasta ennen merkinnän ylittäneen purkin, kyseisessä oluessa kypsyttäminen ei ollut ainakaan parantanut makua.

Lontoon reissullani taisin kiertää omituisia kuppiloita kun en mielestäni nähnyt yhdenkään hanassa london prideä. Lontoon seikkailuista voit lukea tästä.

Ulkonäkö ja Tuoksu:
Tiivis 1 sormen vaahto ja väri on todella kirkas, suorastaan kiillotettu kupari. Tuoksu on maltainen keksien viitoittaessa tietä ja tuoksu on aavistuksen makea, jopa toffeinen. Hienoinen sitrus puskee päätään maltaiden alta ja siihenpä se sitten oikeastaan jääkin, kliinisen puhdas tapaus.

Maku:
Suutuntuma on todella pehmeän keskitäyteläinen ja maussa on voita sekä pippurista ja yrttistä katkeroa, loppuun saadaan selkeä veto hunajaa. Humalointi on niin taiten tehty että hämmästyttää. Luulen että tämä metallinen katkerointi on vasten tehty katkaisemaan muuten makeaa runkoa, juotavuus on todella kohdallaan

Tämähän on ihan kunnon kapakka olut ja bitterinä oikein mainio.

Humalat: Target-, Challenger- ja Northdown-lajikkeet

Suomenlinnan panimo - Gustaf NEIPA 2,9%

Lähimarketin k-kauppias on sen verran noheva veikko/veikkotar että pitää suhteellisen laajaa valikoimaa olutta hyllyssä ja ne vaihtuvatkin suhteellisen tiheään. Nappasin hyllystä mukaan Suomenlinnan panimon oluen mukaan sillä en ole yhtään tuotosta heiltä maistanut. Pullo myöskin vaikutti hauskalta ja toi mieleen mustavirranpanimon. 

Neipahan tämä nappaamani näyttäisi olevan ja vieläpä karsittu versio prosenteilta, haastava rasti että saadaan humalat vastaamaan runkoa. Mielenkiinnolla kuitenkin maistoon tämä sillä kepeitä oluita on ihan hauska välillä imautella menemään.

Ulkonäkö & Tuoksu

Vahvasti halusi ainakin vaahdota lasissa tämä tapaus, isokuplaista vaahtoa tuppaa tulemaan ja jotenkin saippuavaahtomaista tämä meininki on. 

Oluen ulkonäkö oli hiukan samea mutta kun pyöräytti pohjalla olleet sakat matkaan niin tästä tuli täysin sakea, ei näy läpi yhtään. Väriltään olkinen tai sellainen englantilainen fudge. 

Tuoksussa samaa mangoista ja ananaksista meininkiä kuin muissakin vastaavissa oluissa, ei erotu siinä mielessä joukosta ollenkaan. Verrattuna muihin tässä kuitenkin on hienoinen ruohous ja jotenkin jo tuoksuu hop burn.

Maku:

Noh, suutuntumahan on ohut ja vetinen, mikä ei näillä prosenteilla yllätä vaan oli odotettavissa. Maltaita maistaa kyllä kevyesti keksisyytenä ja aavistus karamellisuuttakin on mukana, paahteisuutta ei ole.

Humalia taasen on mutta enemmänkin vaikuttavat aromi puolella, flavoriin pääsee hedelmäisiä elementtiä mangon ja laimennetun ananaksen muodossa. Jälkimaussa on lähinnä se tuoksuteltu hop burn joka maistuu ruohoisuutena ja sitruunan valkealta kuoriosalta.

Kepeä humaloitu olut, meininki alkaa lähennellä selzeriä. Vähän ujo mehuisaksi neipaksi. Parhaimmillaan runsaina suullisina, ei kannata jäädä turhia makustelemaan. Ei kyllä panimon sivujen mukaan enää valikoimissa, liekö katoava luonnonvara.

Panimo: Suomenlinnan panimo

Sinebrychoff - Karhu laku portteri 5,5%

Tykkään siitä että karhu tekee uusia hienoja logoja, säilyttäen kuitenkin aina tunnistettavan teeman. Erityisen hienoa on että etiketit teetetään aina uusilla taiteilijoilla vaikka kyseessä on vain sesonki tuote, näin aina uudet ihmiset saavat aikaa parrasvaloissa. 

"Karhu Laku Portterin karhun on suunnitellut suomalainen muusikko, graafikko ja radiotoimittaja Mikko Viljakainen, taiteilijanimeltään Vilunki 3000. Tämä persoonallinen moniosaaja on soittanut useissa eri yhtyeissä kuten Larry and the Lefthanded, The Flaming Sideburns ja Op:l Bastards sekä norjalaisten Annien ja Erlend Øyen sooloyhtyeissä. Grafia ry valitsi Viljakaisen vuoden 2017 graafikoksi."

Ulkonäkö & Tuoksu:

Tumman ruskea olut valahtaa kovin paksusti lasiin, viskositeetti vaikuttaa olevan kohdallaan. Vaahto kohosi korkeaksi tumman ruskeaksi, älyttömän tiiviiksi torniksi. Tuoksussa on selkeästi erikoismaaltaat edessä, tummaa paahtoa on tarjolla. Maltaisuus ja hento laku on suurimmat valloittajat tuoksussa mutta on siellä aavistus mausteisuuttakin.

Maku:

Suutuntuma on hyvä, keskipaksua tavaraa. Lakua on todella vahvasti isketty mukaan, suolainen laku ottaa ensimmäisenä kopin ja se on myös viimeinen mikä jälkimaussa löytyy. Paahteisuutta on melkoisesti mukana maussa, limppua ja paahtoleivän kuorta löytyy mutta ei siirappia, onneksi.  Mustien maltaiden maku sotkee parhainta balanssia karheudellaan. Makeutta tässä on melkoisesti, sokeri tahmaa suun kauttaltaan

Humalointi on yrttistä ja erottuu joukosta selkeästi. Katkeroita on oluessa 31 IBU:n verran mutta eivät tunnu kuin korkeintaan 15, makeus ilmeisesti voittaa tuon katkeron niin hyvin ettei se pääse oikein kunnolla puraisemaan.

Sanotaanko että uusin karhu on mielenkiintoinen olut, siinä on älyttömästi elementtejä jotka erottuvat mutta jotka eivät kuitenkaan pelaa yhteen toistensa kanssa vaan jokainen rönsyilee esiin eritavalla. Tämä toimii ehkä paremmin jonkin suklaakakun kanssa tai lakritsi jäätelön kuin omana itsenään, jokin lakuholisti saattaa tästä tykätä ihan kympillä.

Oluttyyppi: Portteri
Ainesosat: Vesi, ohramallas, lakritsiuute, humala, hiiva.
Alkoholi: 5,5 % Vol.
Kantavierre: 13,7 %Plato
Väri: 250 EBC
Katkerot: 31 EBU

Lukijan toive, maistossa Tornion Panimo - hillatus sour 5,5%

Maistossa lukijan pyynnöstä Tornion Panimon Hillatus Sour 5,5%. Nyt on mahtava tilaisuus maistella hilla souria koska olen juuri samalla hetkellä keittämässä lakkahilloa joten verrokkia tuoksuun ja makuun löytyy ihan vierestä.

Soureja alkaa nyt hyvin löytyä Pohjois-Karjalankin hyllyistä mutta ei ainakaan liikaa, nytkin oli lähikaupassa tasan kaksi joten vielä mahtuu sekaan tätäkin tyyliä.

Ulkonäkö & Tuoksu:

Väriltään vallan hillainen eli oranssi, vaahtoa ei jaksa oikein muodostaa mutta se nyt on soureille ihan ominaista, se että vaahto ei kestä johtuu ihan omasta huonosti huuhdellusta lasista.

Tuoksu ei ole yllättäin erityisen lakkainen vaan omituisen tunkkainen. Tässä jännästi tuoksuu marjojen sijaan toffeeta ja muita karamellisia maltaita vaikka pelkkää Pale mallasta on käytetty, ehkä näiden yhdistelmä saa tälläisen yhdisteen aikaan, omituista mutta pitää muistaa omia keitoksia ajatellen. Lakkaisuuttakin siis löytyy mutta on kyllä omituisessa symbioosissa mallaspohjan kanssa.

Maku:

Happamuus on hyvä ja ei niin kovasti iskevä kuin mitä yleensä olen tottunut juomaan, sanoisin että lactobasillicus on lisätty oivallisesti vai olisiko niin että olisi tehty pitkän kaavan mukaan luonnollisesti hapattamalla?

Hapan lakka maistuu hennosti mutta hiukan se hukkuu pale maltaiden joukkoon. Edelleenkin tuntuu älyttömälä että tässä on pelkkiä pale maltaita, ihan menee Berliner weissestä, ehkäpä hiiva onkin tässä se avain sana.

Lakka ei jotenkin tunnu silti pääsevän tarpeeksi esille että voisin ylpeästi huutaa tämän olevan lakka sour, yllättävästi maku taittaa enemmän sitrukseen ja punaherukkaan.

Siinä on tietysti hyviäkin puolia, kun lakkaa ei ole ylitsevuotavasti niin silloin ei myöskään maku mene ällöttävän makeaksi sillä lakassa on melkoisesti sokeria joten ymmärrän että sitä on käytetty maltillisesti, se nimittäin tekee äkkiä myös alkoholia jolloin prosentit ylittävät markettirajan.

Suutuntuma on erityisen kevyt johtuen varmaankin siitä että mallasta on pitänyt säästellä marjasta tulevien sokereiden takia. Ymmärrän kyllä ihan taloudellisista syistä että hillaa ei älyttömästi voi olueen laittaa koska se on yksi Suomen vaikeimmin kerättävistä ja näin ollen myös kalleimmista marjoista.

Kepeä sour kesäksi mutta enemmän lakasta intoilevan kannattaa kokeilla Tornion Panimo Hilla lonkero, siinä on nimittäin lakkaa.

Maltaat: Pale Ale

Valmistusaineet: Lapin vesi, ohramallas, hillapyre, hiiva

Kuvaus:Aidolla hillalla maustettu, kirpeän raikas hapanolut. Kullankeltainen, samea, raikkaan marjaisa, hillaisa, hieman hapan.

Tisleiden ihmeellisessä maailmassa, Schneider Weisse Aventinus Eisbock 12%

Pitkästä aikaa ehtii juomaan oluttakin ja siitä kirjoittamaan, tällä kertaa ehdin piipahtaa ihan kuppilassakin joka oli tuttuun tapaan Joensuun paras olutravintola 60's Palaver. Kuppilassa oli älyttömästi opiskelijoita haalareineen mutta sain kuin sainkin tilattua olutta. 

Olueksi valikoitui astetta tömäkämpi olut: Schneider Weisse Aventinus Eisbock. Schenider on kyllä yleensä osannut oluensa tehdä joten sillä uskalsin tämänkin pullon ottaa maistoon, eikä noita eisbockeja liikaa tule markkinoille. Kyseessä on siis jäätislaamalla valmistettu olut.

Ulkonäkö & Tuoksu

Yllättäin lasiin kaatui tumman ruskea, ehkä hiukan mahonkiin taittava ja uhkea olut. Vaahtoa ei juurikaan ole mutta ei se kyllä yllätäkään, harvoin vahvat oluet sellaista jaksaa ylläpitää. Tuoksussa on ylettömästi mallasta, suorastaan siirappista menoa. Maltaisuus tuo mukanavaan myös vahvaa paahtoa ja hedelmäisyyttä rusinan luumun muodossa. Hedelmäisyys korostuu lämmetessään melkoisesti tuoden mukanaan jopa sherrymäisiä elementtejä.

Maku:

Maku on todella makeaa ja maltaista myös, ei ole ihan kaikkea sokeria onneksi alkoholiksi jalostettu. Maltaisuus ei maun puolesta mene kuitenkaan ylettömään paahteisuuteen, ruismainen mämmi kyllä tulee selkeästi esille yhdessä karamallisuuden kanssa. Humalointi on maltillista, aavistuksen yrttistä. Suutuntuman viskositeetti on kyllä tanakan puolella, valitettavasti etanolinen viinaksisuus sotkee nautittavuutta melkoisesti.

Eisbockina varmasti oivallinen mutta tämä juotavuus on aika tömäkkää, todellinen hiljakseen nautiskeltava olut. Tämä saisi ehkä kypsyä vuoden tai pari että toimisi paremmin ja olisi hiukan pehmeämpi lasku, ei tämä silti todellakaan mikään luokaton ole

Panimo: Schneider-Weisse (G.Schneider & Sohn)

Vahvuus: 12%

IBU: 15

Humalat: Hallertauer, Herkules