Panimo Honkavuori - Joulun Taiga Porter 5,2%

Hyvää joulunodotusta kaikille tasapuolisesti! Jouluoluihin en yleensä ole mielelläni lähtenyt mutta paikallisen Honkavuoren Panimon Joulun Taiga Porterissa ei näyttänyt olevan mitään maustehässäköitä mukana joten se lähti koriin samoin tein. Ostopäätökseen myös vaikutti paikallisuus, hiilineutraalius ja metson kuva etiketissä.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto nousee hillitysti ja uljaasti lasissa jääden vaalean ruskeaksi tiukaksi vaahtokukaksi. Väritykseltään tummaa mahonkia ja ei partikkeleita lillumassa oluessa. Tuoksu vahvan paahteinen ja maitosuklaiset elementit ovat hyvin esillä. Humalointi erottuu sitruksen tuoksuna joka sopii yllättävän hyvin tuohon suklaaseen, olisikohan siinä seuraava fazerin hittimaku. Hedelmäisyyttä on muutenkin esillä mutta jää vähän tuon sitruunan varjoon, aavistus rusinaa sieltä kyllä jouluisesti kurkkii.

Maku:
Suutuntuma on hiukan keskipaksun alapuolella, hiilihapotus on maltillista. Maku on vahvasti maltainen ja paahteinen muttei palaneen puolelle mene ollenkaan. Hiukan makeaksi käytetyn oluen ja humalien katkera karvaus käy hyvin tähän paahteiseen makumaailmaan. Jälkimaku on raikaan sitruksinen kera hienoisen pihkaisuuden joka jatkuu jälkimaussa kohtuullisen pitkäkestoisena kahvin aromina.

Todella hyvä ja kevyt porter ruokapöytään keveytensä puolesta, sinappi huntuisen kinkun kaveriksi ja lanttulaatikon aisapariksi. Antakaa mahdollisuus myös makeille jouluruoille, piparit, imelletyt laatikot etc etc.

Panimo: Panimo Honkavuori
Tyyli: Porter
Maltaat: Ohra- ja vehnämallas
Alkoholi: 5,2 %
Muuta: Siirappia, ei eläinperäisiä ainesosia.

Eräsmies: Cicerone Exam & Lontoo

Täytyy sanoa että en kauheasti arvosta lentokentän penkkirivistöllä nukkumista, vetoisaa, ihmisiä rumuaa koko ajan matkalaukkujen kanssa ohitse tehden nukkumisesta suhteellisen mahdotonta. Otin siis kokemuksista vaariin ja ostin yhden yön Gosleep unimunassa, worth every penny. Unimuna on suhteellisen tilava, mahduin nukkumaan suorana ilman että nilkat tulivat ulos alustalta. Makuulaverin alla on kohtuullisen iso tila esimerkiksi matkalaukulle. Unimunan sisus oli varustettu tyynyllä, korvatulpilla ja huovalla. Alue itsessään oli todella rauhallinen ja en tarvinnut edes korvatulppia, olin kyllä lukenut että noita käytetään myös ahkerasti panohommiin.

Unimuna on pop.

Lontooseen tupsahdin, nappasin juna-aseman virkailijaa hihasta ja kysäisin näppärimmän lippumuodon päivän matkusteluihin. Sain ohjeet ja paukin Victorian asemalle, se on keskeinen rautatieasema Westminsterin alueella Lontoossa. Perillä sen enempiä googlettelematta menin ensimmäiseen pubiin missä luki ikkunassa cask ale and food, nälkä iskee ja varsinkin jano. The Victoria valikoitui ensimmäiseksi pubiksi, Abbot Alea, Real Ale totta kai ja syömisiksi kalkkunapiirakka. Kuppila oli ihan kodikas ja hyvin hillitysti jouluisaksi koristeltu, olut taasen oli pilaantunutta ja kuivan piiraan höysteenä oli kumiperunoista tehty muusi, selitti osaltaan myös sen miksi ei ollut muita ihmisiä minun lisäksi paikalla.

Takki niskaan ja menoksi, voisi kai tässä jonkun nähtävyyden katsella. Vaeltelin Buckingham palatsille tuhannen muun turistin seuraksi, ihailin pytingin edustalla olevaa kohtuullisen koreaa ja kookasta patsasta jonka merkitystä ei edes kiinnostanut selvittää. Näppäsin myös pakollisen kuvan korkeahattuisista vartijoista palatsin edustalla, voin kuvitella tuon olevan työvuoron paskin homma. Nähty, nyt menisi taas olut. Kävellessäni seuraavaan kohteeseen törmäsin keskelle kiivaita mielenosoituksia, yllättäen koski verotusta. Kävelin muuten St.James Parkin lävitse, todella mukava joskin ruuhkainen puisto. Lapsien kanssa kannattaa piipahtaa, suhteellisen kesyä eläimistöä aina korpeista oraviin ja hanhiin.

Visiitti The Clarencessa, pieni intiimi kuppila joka oli täynnä jo klo 13. Fullersin London Original Mild caskina oli vallan oivallinen, mieto mutta maukas. Jouluinen sisustus oli vallannut tätä kuppilaa enemmän kuin ensimmäistä. Jotenkin vaikea päästä joulutunnelmaa kun ulkona +8 ja nurmikot ajamatta.

The Cla

Juoman juotuani otin ainakin 10 askelta seuraavaan pubiin Old Shadeen. Sieltä otin kyypparilta Dorking Breweryn Winters Coming Seasonal Ale 4,5%. Olut on oikein maukas ja pähkinäisen paahteinen, yrttinen jälkimaku on pitkäkestoinen ja hellä, Fullersin ESB on jäämässä kohta jalkoihin. Keikkuvaa tuolia ja pöytää lukuun ottamatta oikein mukavan oloinen pubi, vähän sellainen olohuone missä koko perheellä on kivaa.

Yritin piipahtaa some seuraajan suosituksesta The Harp nimisessä saluunassa mutta se oli aivan täynnä, eikä kello ollut vielä edes kolmea, sekaan en olisi mahtunut edes hyvällä humalalla. Nielin pettymyksen ja jatkoin matkaa, hetken päästä tulikin vastaan kuriositeetti, Sherlock Holmes teemabaari! Sisään mentyäni tuomitsin sen ihan hauskaksi tapaukseksi, on Sherlock kirjoja mitä voi lukea ja telkussa pyörii vanhat mustavalkeat holmessit. Sisustus oli myös varsin sherlockia vessoja myöten, veikkaan että jokin arvoituskin olisi seiniltä löytynyt. Real Alea on myös täälläkin hanoissa ja nappasinkin Sherlock House Alen, tuoreelta äkkiseltään vaikuttaa.

Vielä pari turistirysää ehtii ja sitten kohti Leatherheadin hotellia. Piipahdin katsomassa kuuluisaa kellotornia Big Beniä, eikös se tietysti remontissa ollut ja katsottavaksi oli vain rakennustelineitä. Noh jos sitten lähtisi katsomaan kuuluisaa London Eye maailmanpyörää...27£ lippu, ei helvetti, tuolla rahalla juon olutta kaksi päivää ja taatusti parempi kokemus. Suksin siis pois kohti juna-asemaa, matkalla näin varsin supliikin katutaikurin joka otti kyllä yleisönsä. Kerjäsi myös rahaa siinä samalla, esim koiraansa varten joka oli raskaana, eikä ollut varma onko isä.

Big Ben rempassa ja vinossa!

London Eye

Leatherheadissä vaelsin paikalliseen hotelliin, bookkasin itseni sisään ja katsoin nopeasti pubitarjonnan. Nurkan takaa löytyikin The Edmund Tylney, viehättävässä pubissa olikin melkoisesti jo ihmisiä iltaa istumassa. Nappasin listalta ultimate burgerin johon kuului vielä olut kylkeen, 6 punnan hinnalla Brewdogin Punk IPA ja burgeri on taskurahoja. Älyttömästi ei lientä kehdannut imeskellä kun huomenna pitäisi olla skarppina kokeeseen, vielä siis yksi Mild kyytipojaksi ja koisimaan.

Koe alueelle löysin vaivattomasti ja siellä olikin jo jokunen jäppinen odottamassa sisäänkirjautumista. Koetilaisuus järjestettiin Cara Technologyn tiloissa missä valmistetaan mm. oluen virhemaku settejä.

Cicerone koe alkoi sillä että puhelimet kerättiin suljettuihin kirjekuoriin, kiellettiin kaikki puhuminen jne. Paperit heitettiin pöydälle kynien kera ja annettiin aikaa kolme tuntia hoitaa kirjallinen osuus. Kysymyksissä oli aika paljon britti kyssäreitä siihen nähden että kyseessä oli internationalinen testi, esim. minkäväriset letkut täällä on ravintoloissa hiilidioksidille ja nitrolle, en olisi kyllä tiennyt suomalaisiakaan versioita, ravintolakokemuksesta ei olisi ollut haittaa tässä kokeessa. Kokeessa oli myös kolme essee osuuttaa joiden kirjoituksessa tuli jo vähän kiire. Aiheet koskivat Irlantilaisen Stoutin historiaa, oluen parittamista ruoalle ja belgialaisen oluen tarjoilua baarin pitäjän vinkkelistä. Kirjallinen osuus meni ihan ok, oli huteja ja oli osumia, oli hauska myös huomata että ei ollut helppoa myöskään ihan natiivisti englantia puhuvillekaan joskin osaavat kyllä käyttää fancympia sanoja oluen kuvailussa.

Maistelutesti olikin se hauskin ja odotetuin, muttei ainakaan helpoin sillä juuri sitä oli pari tyyppiä uusimassa. Pöydällä oli yksi kontrolli olut ja 12 kirjaimella nimettyä muovikuppia täytettynä oluella. 1-4 oluista piti löytää virhemaku/haju, diacetyylin popcorni on todella helppo ja se kuppi pitikin siirtää heti kauemmas sotkemasta muiden tuoksuja. D.M.S ja Acetyldehyde oli hiukan vaikeampia mutta kuitenkin tunnistettavissa. Bonus pisteen sain siitä että sanoin kontrollioluenkin olevan pilalla ja valonlyömä minkä kokeen pitäjä tunnusti oikeaksi havainnoksi.

5-8 oluet oli tyylien tunnistamista toisistaan, paperissa luki kaksi tyyliä esimerkiksi Duppel/Doppelbock ja piti nimetä kumpaa tyyliä kädessä oleva muki edusti.

9-12 oluet koskivat oluen anniskelu/säilytysvirheitä jotka ovat ilmenneet sen jälkeen kun olut on lähtenyt panimolta. Tässä oli vain sanottu oluttyyli ja jos siinä havaitsi virheen niin se piti ilmoittaa mikä se mahtaa olla ja mistä johtuu. Tässä oli hämäävä todella omituinen stout mikä osoittautui puhtaaksi mutta kaikki testin tekijät että pitäjät tunnusti sen ihan paskaksi olueksi. Yksi bakteerikontaminaatio siellä oli kanssa. Mukana oli myös olut joka tuoksui todella vahvasti diacetyylille, se oli panimolta lähtöisin oleva ongelma joten annoin oluelle puhtaat paperit.

Sitten oli vartin tauko ja annettiin viimeisen videoitavan kokeen aihealue, se oli tynnyrioluen osat ja niiden käyttö. Olin muutaman youtubevideon katsonut aiheesta mutta kovinkaan syvällisesti en ollut tutustunut ja en ole koskaan livenä sellaista edes näplinyt. Kokeessa annettiin käteen pieni puutappi, muovinen läkkärä joka oli keystone ja muovinen pikku hilpe minkä epäilin liittyvän oluthanaan mutta varmuutta ei ollut. Videoitu osuus oli melkoista takeltelua kun en osaa ihan sujuvasti selittää englanniksi juttuja, varsinkaan tällaisessä painetilanteessa, onneksi se meni päin persettä myös muilla. Koe oli ohi ja tulokset tulisivat 6vkon päästä, paljon epävarmoja ihmisiä lähti kokeesta itseni mukaanlukien.

Jotain jäi käteen

Menin juomaan Penny Blackiin suruuni tai onnistumiseen, ihan sama kunhan syy on. Tilasin taas aiemmin maistamani Dorking Breweryn Winter's Coming oluen ja hyvää se oli edelleen. Yllättävän tilava kuppila, sisustus tuttua tummaa puuta ja jouluvaloja. Ei vielä kauhean ruuhkaista näin klo 16 mutta kuitenkin. Nälkä iskee, kai se on jotain tilattava mutta täällä on jotain hiivatin vegeburgereita listalla, ei nappaa gonapappaa.

Etsin ruokapaikkaa ja löysin vähän syrjästä The Running Horsen, kuppila on ollut pystyssä jo vuodesta 1403, jos tuolla ei osata hommia niin ei missään. Menin sisään ja siellä oli huolestuttavan hiljaista, hiljaisuus selittyi sillä että pubi oli kahdessa osassa ja minä olin ruokailijoiden puolella. Valitettavasti keittiö ei ollut vielä auki niin nappasin sitten hanasta Spitfiren nälkääni. Katselin todella miellyttävää sisustusta ja palkintoja joita oli sadellut pubille vaikka mistä kisoista, pub of the year oli tullut useampana vuonna ja cerfikaatti mahtavasta Cask Alesta herätti luottamusta. Oluet oli hyvää mutta hiivatti soikoon nälkä se tulee ja ei jaksa vartoa keittiön aukeamista.

Vaelsin taas takaisin Edmund Tylneyhin ja tilasin lihaa! Ruoka oli kyllä mainiota, pottua ja pihvi lajitelma, kyytipojaksi Old Empire IPA ja Sharp's Doombar. Molemmat oli mainioita ja viimeinen kokemukseni Lontoon oluista sillä aamulla oli paukittava lennolle. Siitä ei kyllä mielenkiintoista kerrottavaa löydy muuta kuin se että menin junalla väärään paikkaan ja English breakfast on oikeasti tukeva aamiainen. Ah ja lähtiessä koin vielä perinteisen paikallisen sään, sumua ja vettä.

Fuller's - Vintage Ale (2018) 8,5%

Lontoon reissu lähenee vääjäämättä ja synttäritkin vaativat jotain ylevämpää juotavaa kuin Sandels. Kävin piipahtamassa metsästysreissulla Lieksassa ja sieltä pois lähtiessä kävin piipahtamassa paikallisessa alkossa katsastamassa tarjontaa. Rutosti oli tullut jouluoluita mutta ne ei vaan oikein natsaa, silmiin kuitenkin pisti pahvilaatikossa oleva olut. Kyseinen lootassa oleva olut oli Fuller'sin Vintage Ale 2018 Limited edition, puhtaasti kypsytykseen suunniteltu olut mutta pakkohan tuo oli synttäreiden kunniaksi narauttaa auki "tuoreeltaan"

Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto on uljaan korkea, tiheä ja napakka. Pitsiä jää lasiin enemmän kuin venäläisen oglan jälkeen hotellihuoneeseen. Väriltään kaunis patinoitunut kupari, olemukseltaan täydellisen kirkas. Tuoksuu melkoisen hedelmäiselle, passion hedelmä on vahvin tässä hennon mangon vierellä. Maltaat tuoksuvat pähkinäisenä antamatta tippaakaan periksi humaloinnin tuoksulle. Hiukan tulee sellaista viskitynnyrin meininkiä tästä.

Maku:
Mahtavan pähkinäinen ja hiukan makea meno jo heti alkuunsa, tuttua Fullersin mallasvoittoista menoa alusta loppuun vaikka humalia on käytetty aika nippu. Alkoholi maistuu lähinnä lämmittävyytenä tulematta sen kummemmin esille. Suutuntuma on verrattain pehmoisaa, hiilihappoja kuitenkin on. Humaloinnin sitruksisuus on raikas ja menthollisuus on jotain aivan uutta. Humaloinnin mausteisuus on todella vahvaa myös, neilikkaa, kanelia ja ihan puhdasta mäntyä myös. Puun maku on yllättävänkin vahva mikä antaisi viitteitä tynnyri kypsytyksestä mutta saatekirje ei anna siitä mitään informaatiota, ehkä tämä on vain taiten tehty.

Todella hyvä olut mikä selkeästi vaatii ikääntymistä vaikka tässä on hyviä elementtejä myös nyt.

Olut No. 011404
Humalat: Olicana, Ernest, Target, Goldings, Challenger, Northdown.
Maltaat: Maris otter, Crystal.

Olvi - Merry xmas IPA 5,5%

Olvi lähetti joululahjan ennakkoon ja paketista paljastui jokunen jouluolut, henkilökohtaisesti en kauheasti välitä jouluoluista mutta muutamia onnistumisia on tullut vastaan. Jouluoluen olisi mielestäni hyvä olla sellainen joka soveltuu perinteisten jouluruokien kanssa nautittavaksi, ei sellainen johon on pitänyt uuttaa puolikas kinkku ja desimitta kaupalla piparkakkumaustetta. Noh ei kait se auta kun tarttua härkää sarvista ja maistella merry xmas IPA.

Ulkonäkö & Tuoksu:

Vaahto muodostuu lasiin uhkeaksi, tiheäkuplaiseksi vaahtopilveksi. Hiljalleen hiipuessaan vaahto jättää lasiin paljon pitsiä. Tuoksuu hyvin vahvasti männylle ja pihkalle, "havuja perkele", sanoisi Marjo Matikainen. Tuoksussa on makean hedelmäistä menoa, mennään suorastaan parfyymin kaltaiseen imelyyteen mitä maltaiden makea tuoksu vielä jatkaa ennestään. Väriltään on kauniin mahonkinen ja kirkas.

Maku:
Suutuntuma on jopa suhteellisen pehmä, samoin on kyllä humaloinnitkin. Humaloiden katkeruus on suorastaan suloista eikä sellaista rapsakkaa raikkautta pääse syntymään. Humaloiden makukin on kohtuullisen hellä, selkeän havuinen että pihkainen kylläkin. Jos olutta kypsyttelee suussa alkaa oluen lämmetessä saada irti hiukan alkoholisiakin makuja ja sen myötä tulevaa lämmittävyyttä. Maltaat maistuvat keksisenä, aavistuksen paahdetulta leivän kuorelta. Jälkimaku jatkuu pitkälleen siemauksen jälkeen pehmeänä joten tätä ei ole pakko olla hörppimässä kokoajan.

Mainio ruokaolut mielestäni, lämpö tekee tälle oluelle hyvää. PukkIPA tästä kanssa tykkää, hohoho.

Humalat: Opal, Comet, Kazbek
Tyyli: Red India Pale Ale
EBU: 55
EBC: 55
Plato: 13.1

Rodenbach Grand Cru - Flanders Red Ale 6%

Rodenbach Grand Cru on tyyliltään Flanders Red Ale, se on hapanolut joka on tehty 2/3 osaa tammitynnyrissä kypsytetystä oluesta missä olut on saanut kerätä itseensä hiukan Lactobacillus, Acetobackter kantaa ja villihiivoja, 1/3 on sitten tuoretta kamaa mallia vierre.
Olut on valmistettu Länsi Glanderin alueella jossa Rodenbachin panimon voidaan oikeastaan sanoa luoneen normit Flanders Red Ale tyylille.

Grand Cru on voittanut olut aiheisia kisoja 2010 vuodesta lähtien joka vuosi ja näyttää meno jatkavan samaan malliin.
Meriitit:

1996 - All About Beers Magazine USA, Gold Medal - Belgian Red Ale
1998 - All About Beers Magazine Chicago USA, Gold Medal - 92ptn (Belgian Red Ale)
1999 - All About Beers Magazine Chicago USA, Exceptional 94ptn (Belgian Red Ale)
2006 - World Beer Cup Seattle USA, Gold Award - Belgian Style Sour Ale
2010 - World Beer Awards Tasting Beer.com (UK) - World’s Best Flavoured Ale
2011 - World Beer Awards, World’s Best Dark Ale
2011 - World Beer Awards, World’s Best Ale
2011 - Stockholm Beer & Whisky Festival, Gold Medal - Beer With Special Tastes
2011 - World Beer Awards Tasting Beer (WBA), Gold Medal
2012 - Stockholm Beer & Whisky Festival, Gold Medal - Belgian Ale 6% +
2012 - Brussels Beer Challenge, Gold Medal, Red Ale (Flanders Red Ale)
2013 - World Beer Awards Tasting Beer (WBA), Gold Medal
2013 - Brussels Beer Challenge, Gold
2014 - World Beer Awards Tasting Beer (WBA), Gold Medal
2015 - Brussels Beer Challenge, Gold
2016 - World Beer Awards, Bronze
2016 - European Beer Star, Sour Beer Bronze Award
2016 - Australian International Beer Awards Silver Medal - Class Wood Aged
2016 - World Beer Awards ’16 (Great Britain) Bronze Medal - Dark Beer - Oud Bruin
2016 - European Beer Star Awards Bronze Award - Sour Beer
2016 - Brussels Beer Challenge Gold Medal - Oud Rood: Flanders Red Ale
2017 - Gothenburg Beer and Whisky Festival Silver Medal
2017 - World Beer Awards ’17 (Great Britain) Silver Medal - Dark beer - Oud Bruin
2017 - Brussels Beer Challenge Gold Medal - Oud Rood: Flanders Red Ale
2018 - World Beer Awards ‘18 (Great Britain) Silver Medal - Sour Beer - Flanders Red Ale
2019 - Australian international beer awards - Best Wood- Or Barrel-Aged Sour Beer - Gold Medal

Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahtosi yllättävänkin hyvin hapan olueksi, yleensä nuo maitohappobakteerit vähän sotkee vaahdon muodostumista, nyt ne kyllä vähän vaikuttivat sen kestävyyteen. Väriltään oikein kauniin patinoitunutta kuparia., olutlasin sisältö on täysin kirkas. Hentoinen maltaiden karamellisuus yhdistettynä hiukan happaaman tuoksuun on yllättävän hyvin yhdessä toimiva combo. Tuoksussa saadaan retronasaalin kautta herukkaisuutta. Tuoksusta lämmetessä löytää myös hentoista pähkinäisyyttä.

Maku:
Suutuntuma on yllättävänkin täyteläinen ja oluen profiili on melkoisen kuiva. Hiilihapotus on hyvin raikkaasti toteutettu ja melkoisen runsas, vastaa melkein limonaadien hapotusta. Makean kirpeän hedelmäinen on ensimmäinen reaktio, saadaan ihan mukava määrä erilaisia marjoja makuun, on punaherukkaa, vihreää omenaa, karpaloa ja mustaherukan lehtiä. Maitohappojen määrä on merkittävä ja happamuus on todella suuta muikistavalla tasolla, ei kuitenkaan mitenkään överi. Maltaiden makua on todella vaikea saada happamuuden alta kaivettua mutta on se siellä kuitenkin, karamellisuutta ja leipäistä maltaisuutta on löydettävissä. Humalointi on taas melkoisen mietoa ja meinaa jäädä vahvan happamuuden alle joskin sieltä on havuisuutta, pihkaa ja pippurisuutta löydettävissä. Loppukohden alkaa tuo tynnyrikypsytyksenkin tammisuus maistumaan kun suu on tottunut muihin dominoiviin makuihin.

Aivan mahtava olut, siitä löytyy varmasti suosikkiolut esimerkiksi viiniä harrastavalle ihmiselle. Jos happamuuden ohi osaa maistella olutta niin tästä löytyy vaikka mitä ja onkin mainio olut maistamisen kehittämiselle.

Ruokasuositus:
Tämän kaliiberin olut vaatii myös ruoalta paljon, esim vaalea kala moukaroituisi tämän alle hetkessä. Rasvainen ruoka tasapainottaa vahvaa happamuutta ja tämän kanssa menee rasvainen grillikylki yhdessä majoneesin ja ranskalaisten. Varmaan myös riistalle kävisi hyvin sillä vahvoja makuja on niissäkin, esim sorsa voisi olla kova.

EBC: 70
EBU: 8
Tyyli: Flanders red
Panimo: Rodenbach
Mistä: Alko
Tee

Kiuchi brewery - hitachino nest 7%

Japani on kummallisuuksien maa, siellä sykitään oravanpyörässä kuin viimeistä päivää tehden ympäripyöreää päivää ja toisaalta taas hiimaillaan diipeissä zen meiningeissä haravoiden kivipuutarhoja ja bonzai-puita hoitaessa. Japanilaisista sen verran on perillä että siellä tehdään asiat vimpan päälle ja enpä tiedä kauhean montaa huonoa japanilaista brändlä. Japanilaiset oluet taasen on täysin tuntemattomia kaikinpuolin joten ammatillisesta mielenkiinnosta otin alkosta oluen maistoon. Pitkän matkaa on olut matkustanut päästäkseen suomeen joten oluen kunto kiinnostaa kovasti ja varsinkin maku.

Ulkonäkö & Tuoksu:

Meinasi olut vaahdota pullosta vähän ulos, piti hörppiä vaahtoa äkkiväkkiä ettei valu parketille. Alkoholi maistui vahvasti vaahdossa, mikä pistikin miettimään että mitkä prossat tässä on? Huh 7% punariisi alelle, pelottaa jo valmiiksi maun puolesta.

Tuoksu on aika hedelmäinen mutta enemmän marjat puskee läpi, mansikka, appelsiinia ja päärynää. Kaiken marjaisuuden seasta saadaan myäs hienoinen viinaksisuus tuoksumaan. Aikamoinen tuoksu kattaus mutta ei varsinaisesti yllätä nippon tuotokseksi.

Kivan punertava olut, onkohan punariisi oikesti noin paljon väriä irroittava vai onko tässä kikkailtu jotain muuta?

Ulkonäkö & Tuoksu:
Suutuntuma yllättävän ohut näille prosenteille, liekö lisätty sokeria, katsoisin etiketistä mutta japani heikohkoa. Vahvasti hiilihapotettu mikä ohentaa suutuntumaa entisestään. Marjainen maku jatkuu jo tuoksun viitoittamalla tiellä, oikein herukkainen tapaus. Maltaat on vahvasti läsnä myös, tai siis riisit. maistuvat yksipuolisena karamellisuutena lähinnä. Valitettavasti myös viina on supervahvana tässä. Loppua kohden saadaan mukaan myös luumuja ja rusinaa, jotain trappismaista menoa, voisi olla parempi vuoden päästä.

Oudolla tavalla kiehtova mutta viina on vaan liikaa.

SRM: 7
IBU: 17
Humalat: Chinook
Maltaat: Lager, Punariisi, Ohra hiutaleet
Tyyli: Riisiolut
Mistä: Alko

Espoon oma panimo - Cheers from westend vehnäolut 4,7%

Kaivellaanpa taas lipaston laatikosta olutarvostelu, ei meinaa aika enää riittää kirjoitella blogi postauksia kaiken opiskelun ohella. Anyway tämä on ajalta Espoon reissu eli apropoo  heinäkuuta. Pyörin tuolloin jokaisen likellä olleen marketin aina kun muilta ohjelmanumeroilta jäi aikaa. Vehnäoluet on itselle aina varma valinta jos uutuuksia käydään etsimään ja olihan tuolloin hellekin vahingossa.

Ulkonäkö & Tuoksu:

Ihan sen näköinen vaahtokukka kuin vehnältä pitää olettaakin olevan, kirkkaan valkoinen, suhteellisen kestävä pilvi. Värityskin on oppikirjasta eli olkinen ja hiukan samea. Tuoksussa on melkoisesti hedelmiä joita ei yleensä vehnässä ole banaania lukuun ottamatta, tuoksusta löytyy sitrusta, mangoa ja ananasta, mikä tekee tästä ihan mukavasti poikkeavan vehnän. Maltaat erottuvat keksisyytenä ja tuoksusta voi löytää jopa purkkaa ja hattaraa.

Maku:
Maultaan on melkoisen kirpeän hapan, hipoo jo vähän sourien tonttia. Rungoltaan yllättävän paksu mutta hienoista alkoholia olen maistavinani ja hiivaisuutta. Yrttisyyttä ja pippurisuutta on melkoisesti joten veikkaan että nyt on lähdetty leikkimään humalilla erottumis mielessä. Ei erityisen raikas hefeksi vaan jopa tunkkaisen oloinen. Kuivaan loppurutistukseen saadaan vielä hiivan terveiset.

Alun raikas vehnästely aromihumaloineen lässähti makupuolella epätasapainoiseksi sekamelskaksi, jospa se tästä vielä ajan saatossa muuttuu.

A.Le Coq - Vehnäolut 0,3%

Uutta alkoholitonta olutta pukkaa markkinoille koko ajan ja tällä kertaa se tulee A.Le Coq brändin alla. Isotoninen alkoholiton vehnäolut on suunniteltu palautusjuomaksi ja sellaisena se kyllä toimiikin. Otetaan avosylin kaikki annettu vastaan ja narautetaan purkki auki.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Tuoksussa on jotain todella mystistä menossa, vähän piimää sanoisin. Tässä tulee jotain mausteisuutta myös leivontapuolelta korianterin lisäksi, herkkää vaniljaa. Kullankeltainen väri, hiukan sameutta on havaittavissa. Vaahto oli kestävä joskin vaatimaton.

Maku:
Hiukan makea oluenkaltainenvalmiste on mutta ei niin paljon kuin alkoholittomat yleensä ja hentoinen hedelmäisyys leikkii kielellä yllättävänkin pitkän aikaa, ei ole perinteistä vehnisten banaania vaan mangoa ja ananasta mitkä mausta löytyy. Suutuntuma on kuivahko ja soljuu mukavasti kieleltä nieluun missä hiukan sitruksen kuorelta maistuvat humalat tekevät nopean visiitin kurkunpäässä ennen katoamistaan unholaan. Äärimmäisen lyhytkestoiset katkeroinnit tekevät tästä hyvin helposti ja nopeasti juotavan kokonaisuuden.

Ok lisäys holittomien rintamalla.

Panimo: Olvin tytäryhtiö A. Le Coq

Maltaat: Vehnä, ohra

Mistä: Saatu panimolta

Olvi - Winter Ale 5%

Olvi lähetti ämpärillisen lonkkua ja uutuus oluen Winter Alen, sain kyllä ensimmäisen kerran maistaa olutta tastingissä jonka järjestin omalle työporukalle. Olvin Winter ale on tehty Pint Please kanssa yhteistyössä, kyse oli siis kuluttajakyselystä, jonka pohjalta olut tehtiin. 3800 ihmistä oli äänestämässä ja tyyliksi valikoita Scottish Export Ale 5%, joka on verrattain harvinainen olut suomessa. Se on niin harvinainen että oluen tehnyt panimomestari Silja Hylkinen ei ollut löytänyt yhtään sen tyylistä olutta lähimarketistaan opiskelumateriaaliksi, hämmentävää! Itsehän olisin tilannut internetin ihmeellisestä maailmasta edes vähän osviittaa ja olisi kai Olvilla ollut rahaa järjestää opintomatka.

Ulkonäkö & Tuoksu:

Vaahto on tanakan vahva, isokuplainen ja kestävä, alku lupaa hyvää. Vaalean ruskea ja kirkas olut. Tuoksuu hiukan rusinalle, pähkinöille, limpulle, leipäiselle, paahdetua sokeria ja hiukan ruistakin. Humalointi on sellaisen vahvan yrttinen, timjamia, ei tuoretta yrttiä vaan kuivattua. Hiukan hedelmäisiä aromeja alkaa tulla hiivan mukana mikä on ihan mukavan oloista.

Maku:

Suutuntuma on pehmeä, maltaita piisaa kyllä ihan olan takaa, pehmeää pähkinäistä paahteisuutta mutta sitten rouhaisee sellainen karhea maltaisuus yhdessä yrttisen humaloinin kanssa. Profiili on verrattain makea ja jokin humaloinnissa iskee kitalakeen vastenmielisesti, sellainen metallinen pistävyys yhdistettynä kitkerään laventelin yrttiseen makuun. Jokin sitruksisuus myös seuraa maussa alusta loppuun mikä tekee vähän omituisen tästä skotti alesta vaikka näistä humalista ei pitäisi erityisesti tälläisiä makuja edes tulla. Erityisen katkera olut ei siis ole mutta humalapitoinen kuitenkin.

Omituisesti ontuva olut, luulin saavani maltaista menoa mutta sainkin yllättävän humaloidun oluen. Paranee lämmetessään mutta tämä varmaa jakaa ihmisiä kahtia, uskon että osa voi tykätä kovastikin.

Täältä voi katsoa olut postin haastattelun Winter Alen tehneestä Silja Hylkisestä.

Maltaat: ohra, paahdettu ohra
Humalat: Fuggles, East Kent Goldings, Progress
EBU: 25
EBC: 40
Plato: 12,9
Tyyli: Scottish Export Ale

Nokian Panimo - Keisari Micro IPA 2,8%

Ulkonäkö & Tuoksu:

Kuten kuvasta saattaa päätellä niin vaahto on todella kestävää sortimenttia ja olikin melkoinen villikortti. Tuuhea kirkkaan valkoinen vaahto nousee melkoisiin korkeuksiin ja jää pitsinä lasiin. Olut on kristallin kirkas ja väriltään kullankeltainen. Tuoksu on vahvan hedelmäinen mangoineen kaikkineen, hiukan sitrushedelmiäkin loppuvetoon saadaan. Tykkäsin myös siitä että maltaatkin saatiin esille vaikka eihän niitä näillä prosenteilla älyttömästi olekaan.

Maku:

Suutuntumahan on kevyen vetinen, eihän siitä mihinkään pääse eikä se nyt varsinaisesti yllättänytkään. Katkerointi näyttäisi olevan IBU: 60 mutta tuntuu jotenkin korkealta tämä lukema. Katkerointia kyllä on mutta se on suorastaan hellää ja siksi sopiikin hyvin yhteen kevyemmän rungon kanssa, se ei jyrää täysin mallaspohjaa alleen. Humalat on yrttiset ja greippiset ja kohtuullisen pitkäkestoisetkin kun loppuun saadaan pihkaisuus pitkittämään meininkiä. Maltaat maistuvat taustalla hiukan makeana karamellisuutena sekä aavistuksena keksisyyttä. Maltaat kyllä käy hyvin yksiin tuon humaloinnin kanssa, ruis tuo mukavaa kuivakuutta loppupään humalointiin.

Näin oluen panijana kiinnosti mallas ja humala valinnat, ei mitään perinteistä huttua olleet.
Loppuunsa yllättävänkin hyvin tasapainoileva IPA niillä spekseillä mitä sille on annettu, alun vetisyydestä huolimatta tästä tuli aivan loistava Micro IPA..MIPA?

Tätä ei BJCP ole vielä omaksi tyylikseen luokitellut vaan menee löyhästi Specialty IPA:n alle, selkesti kasvava trendi kylläkin. Todella hyvä ruoka ja sauna olut.

Maltaat: Pilsner, Pale Ale, Red Actove, Dextrin, Ruis
Humalat: Columbus, Cascade, Tradition
Kuivahumalat: Citra, Wai-ti
EBC: 20
EBU: 60

Eräs metsästystarina

Aamu valkenee ja vauva herättää näppärästi kello 6, onneksi edellisen illan tasting ei venähtänyt pitkäksi vaan heräsin suhteellisen virkeänä. Tänään on aika paukkia metsälle ja tarkoituksena olisi saada edes jokin metsäkanalintu joulupöytään, metsohan se on aina kutkutellut että tiedä vaikka tällä kertaa.

Sain mukeloihini laitettua aamupalat sisään ja kerkeisin pakkailla hiukan varusteitakin, onneksi päiväreissulle ei kauheasti mukaan tarvitse ja jotain unohtuu aina muutenkin. Aamu näytti todella usvaiselta, märän metsän pelossa otin päävarusteeksi Jokierältä testiin saadun Hunter Elements asukokonaisuuden joka on tuulen ja vedenpitävä, siitä löydät eräsmiehen juttua tästä. Nälkähän siellä tulee myös joten nappasin mukaan pari pussia Leader outdoor retkimuonia, selviää ruokailusta pelkällä veden keittämisellä.

Eipä siinä muuta kuin vanha kunnon Bajkal ja kasa patruunoita matkaan ja menox. Autolla huomasin ilokseni pääseväni raaputtelemaan jo ikkunoita, sen tehtyäni otin suunnaksi Lieksan missä napattaisiin appiukko messiin. Menomatka olikin aika hitaanlaista, sillä edessä oli hernerokka sumua ja eteen näki noin 6m.

Pikkuisen oli usvaa.

Lieksassa ilma oli jo selkiytynyt ja vaihdettiin ajoneuvoa sillä minun Corollassa ei ole niin isoa maavaraa kuin apen Mitsubishissä. Käytiin kurkkaamassa Kylkivaara mikä oli kohtuullisen lähellä mutta siellä ei ollut siiven räpsäystäkään, vaihdettiin siis paikkaa seuraavalle alueelle mikä olikin pääkohde.

Alueelle mennessä ostin ajomatkan aikana metsähallituksen sivuilta luvat Kukkaro-Lakla alueelle mikä oli edellisenä vuonna osoittautunut melkoisen lintupitoiseksi, silloin nähtiin sellaisia 20 teeren karjoja mutta ei ollut kivääriä matkassa ja jäi saalis saamatta. Alue oli mukavan vaihtelevaa maastoa ja heti jalkautuessa olikin tapahtumia vastassa, pyy pyrähteli puskissa mutta oli sen verran tiheää että en saanut sitä seurattua ja mokoma pääsi karkuun. Appiukko oli menossa kiväärin kanssa päivystämässä suon laitaan jos siellä vaikka joku lintu olisi, valitettavasti alueelle mennessä hänet bongasi metso, joka vain katseli rauhassa puunlatvasta metsämiehen saapumista. Appiukko näki linnun mutta hiukkasen liian myöhään, oli juuri lähdössä hiipimään taaksepäin kun metso nosti päätään ylimielisesti mulkoillen että yritähän ukko sie vaan tulla salaa ja lähti liihottelemaan kohti uusia seikkailuja.

Itse rämmin aikani soilla ja kosteikoilla, yhden teeren siellä näin mutta lähti niin kauniisti että en älynnyt edes asetta nostaa kun meni ihastellessa aika. Oli siellä sen verran kyllä puskaakin että hyvä riistalaukaus olisi ollut enemmän arpapeliä, menköön tällä kertaa.

Lähdin kiertämään suota yhdessä apen kanssa niin että tulisimme toisiamme vastaan ennemmin tai myöhemmin. Puolessa välin tarpomista metsässä kuulin tutun pienen pyrähdyksen, lähdin äänen suuntaan ja sitten kuulin sen taas, pyy pyrähteli kohti seuraavaa puuta. Seurasin pyyn puikkelehtimista parin puun verran kunnes se jäi yhdelle oksalle hölmistelemään metsämiestä. Pyy poseerasi sen verran nätisti ja etäisyyttäkin oli ehkä kuusi metriä, sain täydellisen riistalaukauksen, lintu tippui kuin rukkanen. Linnun nopea pistäminen ja suolistus, aika tavata apen kanssa joka olikin jo näköetäisyyden päässä.

Parempi pyy pivossa...pivohan on muuten venäjäksi olut, onko sanonta sittenkin ruokaohje?

Molemilla alkoi jo maha kurnia kun olihan tässä metsässä tarvottu huomaamatta jo melkein viisi tuntia. Mentiin lähellä olevalle laavulle, mikä olikin jo ennestään tuttu ja viimekerralla tuli siellä yövyttyäkin. Oikein siisti laavu, hyvät tulisijat, puuta löytyy sekä myöskin ulkovessa. Ulkona myöskin virtaa joki mistä tulikin mieleen että pitää ensikerralla ottaa kalastusvehkeet mukaan jos on yön yli reissua tiedossa.

Mahtavat maisemat heti laavun takana.

Alettiin juuri syödä Leaderin eväitä kun hoksasin että en sitten ollut pakannut mitään ruokailuvälineitä mukaan kuksasta puhumattakaan, onneksi appiukolla oli välineitä mitä pystyi lainamaan niin ei mennyt puun veistely hommiksi. Vatsat tuli täyteen, siivottiin paikat ja vaihdettiin seuraavalle alueelle.

Verrattain hieno laavu.

Autosta lähdettiin kiertämään sellaista isohkoa kukkulaa, siellä sitä kanssa lintuja olikin mutta perhanan arkoja, kaukaa pääsi ihastelemaan että sieltähän se lintu lähti. Oli siinä yksi lähempikin tapahtuma kun kaksi mustanpuhuvaa ukkoteertä lähti lepattelemaan ampumaetäisyydeltä, valitettavasti piippulinjalla käveli appiukko joka on musiikki hommissa rummuttanut kuulonsa jo sen verran heikkoon tilaan että ei itse edes kääntynyt siihen suuntaan, saivat siis jatkaa eloaan vielä. Seuraava tapahtuma olikin sitten vanha koppelo johon ei osuttu kyllä kumpikaan, toisaalta nehän ne tekevätkin tehokkaasti uusia poikueita joten se saattoi olla sijoitus tulevaisuuteen kun ei jäänyt eräksi.

Vaihdettiin vielä muutaman kerran paikkaa mutta sitten alkoi sade ja valoisuuskin alkoi hiljalleen mennä heikompaan suuntaan. Pakattiin siis kamppeet ja lähdettiin takaisin Lieksaan. Pitää olla kiitollinen mielikille, metsän jumalattarelle että jotain edes käteen jäi, ei se ole aina sanottua vaikka käpsisi metsässä satakin kilometriä. Kaiken kaikkiaan hyvä reissu ja tapahtumiakin oli, katsotaan millon aikaa repeää käydä seuraavan kerran.

Oluen Virhemaut (Off-flavors) Tasting

Kävin perjantaina vetämässä Savonlinnassa Waahto Breweryn tiloissa oluiden virhemaku tastingin, mukana oli olueen vihkiytyneitä laidasta laitaan: olutmestari, ravintolapäällikkö, panimotyöläisiä sekä olutharrastajia.

Waahto Brewery

Tällä tastingillä haluttiin kehittää kaikkien osaamista että tietämystä oluiden virhemakujen tunnistamisesta sekä niiden mahdollisista lähteistä. Mistä oluen virhemaut sitten johtuu? Yleensä hygieniasta ja siitä että yritetään oikaista prosesseissa. Harmittavan monet syyttävät esimerkiksi panimon olutta ravintolan pesemättömistä oluthanoista joissa voi muhia vaikka mitä. Muutama tastingissä ollut oli törmännyt virhemakuihin joissain ravintoloissa ja en usko että menevät niihin enää toiste.

Mahtava Tasting porukka

Oluen virhemakusetti oli hankittu Siebel Institute of Technologysta, U.S.A:sta ja se sisälsi kuusi kappaletta erilaisia yleisiä virhemakuja oluessa (Diasetyl, D.M.S, H2S, Contamination, Isovaleric Acid ja Papery) Näitä pakkauksia on olemassa myös suurempia settejä keskittyen esimerkiksi craft-oluiden virhemakuihin.

Myrkyt

Tastingissä olleet oluet olivat Blonde Alea, jolloin saatiin mahdollisimman "helppo" lähtökohta virhemakujen löytämiselle, esim. IPA oluessa näiden löytäminen olisi ollut huomattavasti vaikeampaa mutta useiden virhemakujen kohdalla huomattiin että aromit ja maku puolittuvat kuin veitsellä leikaten kun oluessa on virhe.

Suloinen myrkyn keittäjä

Listaan tähän alle tastingissä olleet virhemaut ja niiden kuvaukset jotta osaisitte huomioida ne jatkossa. Jos löydätte selkeästi pilaantuneen oluen niin suosittelen antamaan aina palautetta joko ravintolalle tai suoraan panimolle niin virheet saadaan mahdollisesti korjattua, jos palautteen saanut osapuoli haluaa tehdä asialle jotakin.

H2S (Hydrogen Sulphide, Rikkivety)

Virhemaku: Mädät kananmunat, rikki, viemäri (Tastingissä löytyi myös: pahvi, maatumisen tuoksu.)

Muuta: Pieninä pitoisuuksina saattaa jopa raikastuttaa olutta.

Johtuu: Syntyy kaikista hiivakannoista mutta se saattaa lisääntyä jos hiiva stressaantuu. Voi aiheutua myös bakteereista tai hiivan autolyysissä.

Välttäminen: Anna oluelle tarpeeksi aikaa. Ale oluiden käyminen on aika raivoisaa ja suurin osa H2S katoaa hiilihappojen avulla. Lager hiiva tuottaa enemmän H2S kemikaalia ja käyminen on muutenkin leppoisampaa.

Varmista siis että omaat hyvää hiivaa ja ilmaa vierre hyvin hiivauksessa.

Suositellaan toisen käymisastian käyttämistä että saadaan pois olut hiivakakun päältä lepäämästä. Muista myös hygienia pannessa.

D.M.S (Dimethyl Sulfide, dimetyylisulfidi)

Virhemaku: Keitetty maissi, voi, vihannekset, tomaattikastike. (Tastingissä löydetty: Ruusukaali, sekä bulkki lager.)

Muuta: Yleensä virhemaku mutta voi esiintyä joissain Pale Lagereissä, saksalaisissa ja amerikkalaisissa Pilsnereissä ja Cream Aleissa.

Johtuu: DMS tulee rikkipohjaisesta orgaanisesta yhdisteestä (S-metyylimetioniini tai SMM), sitä tulee viljan itäessä mallastuksen aikana. Esiintyy eniten 6-row lager ja pilsner maltaissa, myös maississa.

Välttäminen: Huolehdi vierteen oikeaoppisesta keittämisestä, jos käytät pilsner ja lager maltaita niin keitä 60-90min.

Huolehdi vierteen nopeasta jäähdyttämisestä ja vahdi ettei se pääse pilaantumaan bakteerien tahi villihiivan toimesta.

Säilytä maltaat oikein, riski lisääntyy kosteissa maltaissa.

Maltaiden ylihuuhtelu voi lisätä DMS pitoisuuksia.

Contamination (Saastuminen, Lactobacillus)

Virhemaku: Hapan, voimainen. (Tastingissä löydetty: Kissanpissa, hapan)

Muuta: Yleensä virhemaku mutta soureissa jopa suotavaa, varmista että panimo on tarkoituksella tehnyt souria. Omassa kotioluessa usein havaittu virhemaku.

Johtuu: Laiskuudesta! Huono hygienia panimolla tai ravintola haluaa säästää rahaa ja pitkittää olutlinjastojen pesuväliä, siinä kuitenkin menee aina useampi litra olutta viemäriin.

Välttäminen: Pese olutlinjastot mielellään kahden viikon välein tai useammin. Muista välillä käyttää syövyttävää pesuainetta olutkiven poistamiseksi. Panimolla suurin osa työstä on pesemistä ja bakteerit voi muhia missä vain, käymisastiassa, letkuissa, liittymissä, jne.

Diacetyl (2,3 - Butanedione, diasetyyli)

Virhemaku: Voi, kermatoffee, öljyinen, maitomainen, pieninä pitoisuuksina karamellinen (Tastingissä löydetty: Maustamaton jogurtti, piimä,popcorn, rasvaisuus, vetisyys)

Muuta: Virhemaku muissa paitsi hyväksyttävissä pieninä pitoisuuksina English Bitter, Scotch Ale, Dry stouts tyyleissä sekä Tsekki pilsnereissä, Urquell mainitakseni.

Johtuu: Hiivasta käymisen aikana mutta yleensä hiivasolut imee sen takaisin itseensä. Se että diacetyyli ei imeydy tai se lisääntyy, johtuu vierteen huonosta- tai ylikeittämisestä, matalista käymislämpötiloista, mutatoituneesta hiivasta tai bakteeri kontaminaatiosta.

Välttäminen: Keitä vierre aina aggressiivisesti riittävän ajan.

Ilmaa vierre hyvin hiivauksen yhteydessä mutta varo hapettumista.

Nosta lämpötilaa käymisen lopussa, tämä auttaa hiivaa imeyttämään diacetyyliä.

Anna oluen käydä rauhassa loppuun, älä siirrä olutta liian aikaisin.

Isovaleric Acid (Isovaleriaanahappo eli 3-metyylibutaanihappo tai 3-metyylivoihappo on karboksyylihappo)

Virhemaku: Vanha juusto, härski, vanhat humalat, likaiset sukat, hiki. (Tastingissä löydetty: Paperinen, tunkkainen, kuivuus kielellä)

Muuta: Harvakseltaan osa vahvasti humaloituja oluita mutta usein kuitenkin virhemaku.

Johtuu: Humalien hapettuminen, tulee joskus ruohoisten elementtien yhteydessä mutta voi johtua myös bakteeri infektiosta.

Välttäminen: Käytä tuoreita humalia ja varmista että ne on varastoitu oikein, esim pakkasessa ja ilmatiiviisti pakattuna.

Oluen ikäännyttäminen voi poistaa juustoisia makuja

Desinfioi, desinfioi, desinfioi!

Papery (Trans-2-nonenal, Paperinen)

Virhemaku: Sherrymäisyys, Pahvi, hapettuneisuus (Tastingissä löydetty: Tunkkaisuus, jälkimauton, paperimassa, vetisyys ja latistaa makua.)

Muuta: Tämä vaihtelee paljonkin oluttyylin että säilömislämpötilan mukaan. Osa virhemauista on ihan ok ikääntyneelle oluelle tyylistä riippuen.

Johtuu: Puhtaasti ikääntyminen. Se kuinka nopeasti se tapahtuu johtuu hapen tilasta, varastoimislämpötiloista ja oluen raaka-aineista. Mitä enemmän happea, sitä isompi on efekti olueen. Kunnon kylmäsäilytys hidastaa prosessia.

Välttäminen: Vältä kuuman vierteen hapettamista ja älä varsinkaan hapeta olutta kun käyminen on alkanut.

Jätä maksimissaan 2-4cm tyhjää pullon kaulaan kun korkitat. Jos kegität niin hiilihapota kegi ennen käyttöä hapen poistamiseksi.

Älä ikäännytä olutta ellei sitä ole siihen tarkoitettu, koffin kolmosesta tulee aika pahaa 10v vanhana

Cicerone tasting - Belhaven Brewery Wee Heavy 7,4% VS. Ayinger Brewery Doppelbock 6,7%

Cicerone kokeet ne vaan lähestyy, 5.12 on tulikoe. 160 kirjallista kysymystä, maistelu osuudessa käydään virhemakujen tunnistusta ja läheisten oluttyylien erottamista toisistaan. Tänään tutkitaan juurikin jälkimmäistä, valikoin maisteluun Wee Heavy tyylin ja Doppelbockin sillä ne ovat aika lähellä värimaailman, mallaspohjan että alkoholiprosentinkin puolesta, plus nämä on olleet vastakkain myös joskus edellisissä cicerone testeissä. Kokeessa siis annetaan lasi olutta ja kaksi tyyliä paperilla joista on valittava kumpaa edessä oleva olut paremmin edustaa.

Oluen tyylin määrittämisessä käytetään Beer Judge Certification Programin kirjoittamia suuntaviittoja, tämä olisikin hyvä jos se olisi ihan yleinen käytetty standardi niin pienpanimot ei rönsyilisi niin paljon oluiden nimeämisen kanssa, olen joskus juonut "Pale" Alen joka oli lähes punaista...

Aloitetaan Belhaven Wee Heavystä.

"Belhaven Wee Heavy is a classic strong Scotch Ale, showcasing the wonderful malted barley native to East Lothian. A rich, dense, complex beer, with notes of dried fruit and candied peel. Itäs like christmas cake in class."

2019 tuo mukanaan Belhavenille 300-vuotis synttärit tullessaan, onnea! Niin kuin moni oluen tyylistä osasi arvatakin niin olut tulee Belhavenista, Skotlannista. Tällä hetkellä panimo onkin yksi Skotlannin isoimmista panimoista, näin vulgaaristi sanottuna tämä arvioitu olut on perkeleen hyvää bulkkia.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto muodostui runsaaksi ja kestikin tovin, kunnes olut tipahti kuvausalustalta nurmikolle (prkl). Onneksi olutta jäi vielä pulloon riittävä maisteluannos että homma pystyi jatkumaan. Väriltään vahvasti mahonkiin taittava, hiukan punertavaakin sävyä sisältävä olut. Tuoksu on vahvasti siirappiin vivahtava, tummien hedelmien sävyttämä joista luumu ja rusina on vahvinten esillä. Maltaat tuoksuu selkeästi paahteisena mennen espresson suuntaan, palaneita aromeja ei ole. Lämmetessä olueen saadaan karamellisia sävyjä ja hiukan pihkaa.

Maku:
Suutuntuma on uskomattoman pehmeä ja öljyisen liukas, puhdasta seksiä kielellä. Maltaat on päässeet vahvasti etusijalle makeana toffeisuutena, kahvisia elementtejä ei ole niin paljoa kuin mitä tuoksussa mutta mokkamaista paahtoa kuitenkin on. Alkoholia ei oluessa maista ollenkaan ja näin ollen pärjää mainiosti vertailussa esim trappisoluille missä prosentit yleensä hiipivät samoissa lukemissa. Katkeroita on hiukan ja ne ovat profiililtaan vahvasti yrttiset että pippuriset ja lisäävät lämmittävyyttä ja ehkä juuri ne naamioivat sen alkoholin.

Tästä tuli juuri uusi lempiolueni, onneksi tätä saa Alkosta. Pisteet muuten Alkolle sillä Wee Heavy tyyliä ei meinaa kunnolla löytyä edes verkkokaupoista ja minä selasin ne kaikki jotka suomeen toimittaa.

EBC: 61,4
EBU: 22


Seuraavaksi sitten Ayinger, on muuten yksi lempi panimoistani. Ayinger sijaitsee Ayingissä, Bavariassa, Saksassa. Tämä panimo ei ole vielä niin iäkäs kuin Belhaven mutta 130 vuotta on kuitenkin ihan kunnioitettava ikä, kovia oluita tekevät joka tapauksessa.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto on napakan kermainen, väriltään vaalean toffeen sävyistä. Oluen väri on todella tumman ruskea jopa musta mutta valo kuitenkin pääsee oluesta läpi.  Tuoksu on vahvan imelä verratuna Wee Heavyyn, tuoksussa on enemmän mausteisuutta kuin hedelmäisyyttä, hiukan hunajaakin löydän. Maltaat on vahvan karamellisena esillä, sokerisuus esiintyy sellaisena kandisokerin tuoksuna mitä varmaan onkin laitettu mukaan.

Maku:
Suuntuntuma on keskipaksu ja veikkaan että sokeria on lisätty keventämään runkoa, tästä puuttuu Wee heavyn täyteläisyys ja monitahoisuus. Hiilihapotus on suorastaan runsas verrattuna kilpailijaan, jolloin tämä kepenee entisestään. Maussa on makeus vahvasti läsnä, paahdettua sokeria löytää mausta ja se myös kirjaimellisesti tahmaa suun. Alkoholi myös pääsee tässä selkeästi esille mutta se oli ihan ymmärrettävää jos runkoa on menty näpelöimään sokerilla. Tämä on tärkeä huomio panimotyöläisille että alkoholi voi puskea läpi vaikka prosentteja olisi vähemmänkin kuin vahvemmassa versiossa, temppu on siinä miten ne sokerit olueen on saatu. Maussa on hentoa pähkinäisyyttä, mikä on minusta hyvä lisä. Humalointi on aika vaisua mutta hentoinen katkerointi saadaan kuitenkin aikaiseksi, humalat maistuvat myös tässä pippurisille ja yrttisille, joskin selkeä puumaisuus että sitruunaisuus on enemmän esillä ja jälkimaku on kitkerähkö että pitkäkestoinen. Katkerointi kuitenkin jää vahvan kahvin maun alle joka tulee vasta lopussa oluen lämmetessä.


Sanoisin että jos kokeessa tulee nämä kaksi vastaan niin ei ole mitään ongelmia erottaa toisistaan, Belhaven on vaan paljon taidokkaampi jokaisella henkilökohtaisella mittarilla mitattuna. Molemmat on BJPC määrityksessä tyylinsä mukaisia joskin tuplapukki on vain liian suoraviivainen alkoholipommi vaikka muuten hyvä onkin omassa tyylissään, alkoholin pitäisi tuntua kuitenkin vain pehmoisena lämmittävyytenä eikä tulla lävitse etanolina.

EBC: 136
EBU: 22

Eräsmies testaa: Leader Foods Oy - Retkimuonat

Kävin Lapissa lohien kalastusreissulla ja vaeltelemassa suolla sun muuta mukavaa, se tahtoo kuitenkin olla aika energiaa vievää puuhaa joten muonaa oli saatava. Mukaan valikoitui Leaderin Outdoor valikoima helppokäyttöisyyden ja kaloripitoisuuden takia, sillä en henkilökohtaisesti uskonut saavani yhtään kalaa ja niin myös kävi...tai no, sain minä pari ahventa.

Outdoor Gourmet -retkiruokasarja sisältää suhteellisen maistuvia ja kohtuullisen energiapitoisia valmisaterioita, jotka on suunniteltu täyttämään vaativammankin retkeilijän tarpeet. Olen itse syönyt vaikka mitä retkimuonia jotka ovat olleet lähinnä kuvottavia mutta nämä muistuttaa ihan oikeaa ruokaa. Retkiruokasarja sisältää ravintoarvoiltaan tasapainoisia ja runsaskalorisia aterioita, jotka tukevat erityisesti retkeilyn ja vaelluksen kaltaisia liikuntasuorituksia. Yksi ateria sisältää noin 500-700 kcal energiaa mikä on ihan ok, olen joskus kokkailut ihan perus Blå band italianpatoja sun muita niin niissä se energia ei vaan riitä esimerkiksi metsästyksessä missä liikutaan paljon maastossa.

Kaikkien ruokien valmistus on yhtä yksinkertaista eikä astioita likaannu tarpeettomasti. Vielä kun itse pussi olisi valmistettu palavasta materiaalista voisi sen polttaa esimerkiksi nuotiossa, nyt tässä on folio sisus joten vie roskat mennessäsi.

Ohjeet valmistukseen löytyy jokaisen paketin takaa mutta tässä vielä ohjeet:

- Repäise yläosan merkistä
- Lisää kiehuva vesi pussissa ilmoitettuun rajaan asti ja sekoita
- Sulje minigrip
- Hauduta 10-15min riippuen pussista
- Sekoita uudestaan ja repäise nyt alemmasta viivasta pussi auki.

Suosittelen aukaisemaan alhaalta pussin reunat jotta pussi pysyisi pystyssä ja sekoittaminen helpottuu kun maustepaakut eivät voi jäädä pussin poimuihin.

Apple cinnamon rice porridge

Noh riisipuurohan on itsessään aika plain ja siitä nyt ei kauheasti voi kertoa... paitsi! Kanelin maku on aika intensiivinen ja saattaa olla vähän luotaan työntävä jos ei pidä kanelista muutenkaan puurossa. Olisin ehkä itse pitänyt ihan tavallisesta maustamattomasta puurosta ja haudutusaikaa olisi voinut jatkaa 2 minuutilla kun riisit jäi vähän rapsakoiksi. Muutenhan tämä oli vallan ravitseva aamupala ja annoskoko oli riittävän suuri.

Thai rice meal
Suolaahan tässä ei ole nimeksikään niin sitä kannattaa sekaan ripata ihan reippaasti. Riisit kuitenkin pehmenivät annetussa ajassa, se kun ei ole aina sanottua edes kotioloissa riisipaketin kylkeä seuraamalla.

Arvostan että on uskallettu käyttää vihreitä yrttejä curryn kanssa, eihän ne varsinaisesti korosta toisiaan mutta tuovat ihan mukavan uuden tulokulman curry ruokiin. Curry itsessään on aika vahva mauste ja vie nesteet limakalvoilta joten juomista kannattaa varata.


Erityisen thai tämä ei ole, vaatisi vähän rohkeampaa maustepolitiikkaa ja tuo curryn suosiminen menee enemmän tuonne Intian suunnalle. Makumaailma on vallan mieto joten soveltunee kaikille, tätähän voisi tuunata kuivatulla kanalla.


Pasta carbonara
No tää on todella hyvä, suola on nyt hyvällä tasolla ja juusto tuo sitä vielä lisää. Soijaakin on annoksessa kiitettävästi eikä vain sipru siellä ja toinen täällä, ihan täysin lihasta mulle menee. Mausteet on tässä muonassa muutenkin hyvässä balanssissa, mikään ei sinkoile toisen päälle. Kosteustasapaino on varsin hyvä ja makaronit ei paakkuunnu klimpiksi.

Kyllä tällä nälkä lähtee! yksi maukkaimpia tämän sarjan tuotteista.







Mediterranean casserole

Tämä on muuten hyvä, mausteita on käytetty justiinsa oikein. Riisi kypsyi 15min ja vesi riitti aivan kuten ohje väitti, kunhan muistaa sekoittaa ja sitten lisätä vettä annettuun mittaan. Syön tätä juuri lintumetsällä ja on kyllä hyvää kun on rämpinyt metsää yhden 5km. Proteiini on soijaa niin kuin monessa muussakin mutta näin vannoutuneelle lihansyöjälle on tää vaan niin hyvää. Kerrankin sellainen hyvän sipulinen maku ja kurkuma tuo lisää lämmittävyyttä. Suutuntuma on hyvä, ei kovia kohtia eikä mauste paakkuja.

Jutussa olleet annokset ovat lihattomia mutta Leaderilta on tullut myös lihallinenkin versio peruna-sipuli-pekoni joka ei ehtinyt mukaan Lapin reissulle.

Mistä näitä retkiruokia sitten saa? Hyvä kysymys, niitä saa nykyään vaikka mistä! Prismoissa olen nähnyt ja Tokmannikin otti valikoimiin vastikään.


Mistä: Saatu Leader Foods Oy

Honkajoen panimo - Rööperi 5,3%

Tämä oli se THE olut Honkajoen Panimolta joka sai ottamaan yhteyttä panimoon ja kyselemään lisää heidän toiminnastaan, kyseisen haastattelun voit lukea tästä. Pienpanimoiden kanssa harvoin törmää pysäyttävän hyvään vaaleaan lageriin tai ylipäätänsä lageriin sillä monet panimot tekevät mieluummin pintahiivaoluita, johtuen yleensä maku että kustannus syistä. Maistuvaa lageria ei pidä silti väheksyä, siinä on oikeasti vaikea tyyli jossa virheet erottuvat armotta ja panimon prosessivirheet näkyvät heti.

Voin heti alkuun paljastaa että yhtään virhettä ei tästä oluesta löydy. Luehan loppuun ja karauta ostamaan itsellesi olut.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahtokukka oli yhden sormen paksuinen ja kirkkaan valkea. Väriltään olut on kauniin kultainen, oikein kaunis klassinen väri oluelle. Tuoksu on vahvasti karhean maltainen, oikein kunnon rasvaisen pilsnerin tuoksu. Yrttinen tuoksu tuo mieleen ihan saksalaiset Oktoberfest oluet. Kliininen ja puhdas tuoksu, ei huono.

Maku:
Suutuntumalta yllättävänkin paksu ja suorastaan öljyisen liukas. Maussa saadaan sitä karheaa maltaiden makeutta ja hunajaa. Nyt on kyllä niin klassinen saksalainen lager että meinaa mennä jo bulkin makumaailmoihin, kova suoritus pienpanimolta. Hiilihapot on raikkaan korkealla mutta ei liian, sanoisin että tyylinsä mukainen. Suun täyttää humalien yrttisyys ja pippurisuus. Jälkimaku on yllättävän pitkäkestoinen, hiukan pihkainenkin ja yrttinen.

Todella hyvä suoritus perusoluesta, tätä taidan ehdottaa ihan omaan lähikauppaankin valikoimiin otettavaksi.

Blue Moon Brewing (Coors) - Belgian White 5,4%

Blue Moon Belgian White on pyörinyt jo jonkin aikaa markettien hyllyissä mutta vasta äskettäin sen mukaani nappasin. Oluthan on jo vanha tapaus ja sitä on tuotettu jo vuodesta 1995. Blue Moon on pantu Blue Moon Brewing Company, Denver, Coloradossa. Blue Moonia kyllä pannaan vähän kaikkialla koska Coors on melkoisen iso tekijä.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Kerrassaan oivallinen vaahtoa, tuuhea ja napakka niin kuin kuuluu ollakin. Väritykseltään olkinen pohjalta katsoen mutta katseen kohotessa pintakerroksiin muuttu olut kultaiseksi. Tuoksussa saadaan hyvin monipuolisesti esille aromeja, voimakkaimpina voidaan mainita korianteri, neilikka sekä hiukkasen hiivaa. Ympäripyöreästi tuoksu on maltaista, kukkaista että hedelmäistä.

Maku:
Ensisiemaisulla saadaan heti vastaan hedelmäisyyttä vahvalla hiivaisuudella joka lisää vielä estereitä ennestään. Oluessa on hiukan myös metallistakin vivahdetta ja hiilihapot on railakkaan korkealla tasolla. Myöskin veli alkoholi kömpii esille jostain kivenkolosta mutta sen onneksi hakkaa vahva mausteisuus alleen, alkoholi katoaakin lopulta kokonaan suun tottuessa nyansseihin. Suutuntuma on kevyehkön oloinen mutta hiilihapot ovatkin niin korkealla että se ei ole ihme, hiilarit oikein kihisevät kielellä. Jälkimaku on viipyilevä ja kovasti sitruksinen mitä korostaa vielä kuivaksi käytetty mallaspohja, kokonaisuuden kruunaa vielä aprikoosisuus sekä appelsiininkuoret.

Vallan juotava ja kirpsakka kesä vehnis ja ihan toimiva kokonaisuus loppujen lopuksi.

Panimo: Blue Moon Brewing (Molson Coors Brewing Company)
Maahantuoja: Servaali
IBU: 9
Maltaat: Ohra, Vehnä, Kaura

Honkajoen Panimon haastattelu

Eräsmies maisteli päivänä muutamana niin hyvän lagerin, nimeltään Rööperi. Oluen nauttimisen jälkeen piti ottaa ihan asiakseen yhteyttä sen valmistaneeseen panimoon, joka sattuu olemaan nimeltään Honkajoen panimo. Äkkinäinen saattaa sotkea Panimo Honkavuori Oy yritykseen mutta muuta yhteistä ei panimoilla ole kuin hongan kolina.

Aikamoista.

Itse tutustuin panimon tuotteisiin enemmän Espoon reissulla. Löysin kaupasta maistiaisia mitä pystyi mökillä köllötellessä nauttimaan, omasta lähimarketistakin oli ennen silmiin pistänyt kyseisen panimon limpparit. Makutestit tullaan muuten limppareille suorittamaan omilla mukeloilla, sillä mikään ei ole kovempi tuomari kuin lapsi.

Omaan silmään Pin-Up henkiset etiketit vaikuttavat oikein sympaattisilta ja henkilökohtaisesti arvostan että olutta saa 0,5L pullossa. Oluesta saa paljon paremman kuvan isosta tuopista, ehtii makuaisti tottua niin maltaisiin kuin että humalointiinkin. Tällöin saa paremman kuvan oluen juotavuudesta kuin että se heitettäisiin hetulaan 1dl maisteluannoksena.

Panimohan on vallan monipuolinen muutenkin, valikoimista löytyy limpparit, oluet, että harvinaisempana aperitiivit.

Appelsiini aperitiivi, fantsua!

Otinkin siis härkää sarvista ja haastattelin panimoa jotta muutkin tietäisivät tästä yrityksestä ja saataisiin oluen ja limpparin ilosanomaa jaettua entistäkin laajemmalle.

Haastattelu alkaapi tästä!

Kerro itsestäsi.

Asuimme taannoin Tuomon kanssa Keravalla naapureina ja joskus yhteisessä saunaillassa tuli puheeksi että voisi olla aika ”siistiä” jos olisi oma panimo. Ajatus jäi sillensä, mutta sai sittemmin uutta puhtia Tuomon lähtiessä Honkajoen Lukion rehtoriksi. Honkajoki on erittäin vahva sahtipitäjä Pohjois-Satakunnassa ja perehdyimme sahdin valmistukseen Isojoen Sahtiopistolla (=Honkajoen naapuripitäjä).

Alun perin ajatuksena oli lähteä sahdin valmistuksella / myynnillä liikkeelle, mutta jossain kohtaa juolahti mieleen että entäs jos tehtäisiinkin todella hyvää limpparia? Siitä sitten lähti liikkeelle täysmehupohjaisten marjalimppareiden tarina. Makuja on tällä hetkellä 5; Possu(mustaherukka), Mursu(mustikka),Kissa(punaherukka), Pöllö(puolukka) ja Jääkarhu(karpalo). Tuotteita myydään ympäri Suomen K-ryhmän kaupoissa, Prismoissa sekä Herkuissa. Toimitamme myös kahviloihin & ravintoloihin. Sahtia emme suinkaan ole unohtaneet ja siihen tullaan vielä palaamaan jossain kohtaa.

Tuomon tausta on siis koulutusalalta ja itse olen pankkialalla. Panimon talous- ym. asioita hoidan oman työni ohella.

Paljon teillä on henkilökuntaa?

Meillä on tällä hetkellä 1 täysiaikainen työntekijä sekä yksi kiireapulainen, eli tehtaalla on 1,5 hlöä. Itse hoidan talouspuolta ja asiakassuhteita yms. ja auttelen ajoittain tehtaalla viikonloppuisin.

Miksi panimo perustettiin juuri honkajoelle?

Oikeastaan valmistuspaikkamme/tehdas on Honkajoen naapurikylässä Isojoella. Honkajoelle meidän oli tarkoitus asettautua edellä mainitusta kytköksestä johtuen. Meillä olikin jo paikka katsottuna, mutta se olisi vaatinut liian mittavat remontit jotta olisi täyttänyt hygieniavaatimukset.

Naapurikylästä Isojoelta löytyi Lihajaloste Korpelan entinen tuotantotila, joka soveltuu erinomaisesti limonadin valmistukseen.

Limsat tehdään siis Isojoella, millaisia laitteita se tarvitsee?

Limsat tehdään tosiaan isojoella, Etelä-Pohjanmaalla. Firman nimi oli ehditty jo päättää ja suunnitella logot yms., joten niitä emme enää lähteneet muuttamaan vaikka Isojoen puolelle lopulta
asemoiduimmekin. Limpparin tekemiseen tarvitaan keitin, hapotustankki, pullotuslaite sekä
etiketöintikone.

Oluet tehdään puolassa, miksi?

Meillä ei ole aiempaa kokemusta panimo- ja /tai ravintola-alalta eikä Valvira olisi myöntänyt meille
alkoholin valmistuslupaa. Lähdimme tästä syystä etsimään yhteistyöpanimoa ja lopulta sopiva kumppani löytyi Puolasta. Olimme yhteydessä myös suomalaisiin ja virolaisiin panimoihin, mutta hommaa ei saatu liikkeelle.

Onko teillä omaa kokemusta oluen tekemisestä vai tekeekö puolalainen panimo oluet resepteineen päivineen?

Meillä on omaa kokemusta sahdin valmistuksesta. Annoimme puolalaiselle panimot määreet mitä olemme hakemassa ja he lähettivät näytteitä toiveidemme pohjalta. Niistä valikoitui sitten Pin-Up -henkinen tuotesarja.

Mikä mahtaa olla sen puolalaisen pienpanimon nimi?

Tämä on sovittu pidettävän liikesalaisuutena. Sen verran voimme paljastaa, että ko. panimolla on yli 120 - vuotinen historia. Tämä 120 vuotta siis historiaa, jonka tietävät varmasti, juuret saattavat ulottua vieläkin kauemmaksi. Oluet käytetään avoastioissa (open fermentation) joka on valmistusmenetelmänä melko harvinainen.

Oluen etiketit on pinup henkeä, eikö ole pelkoa että tuotteenne sotkeentuu hopping brewsterin oluisiin jotka ovat brändänneet aina tuotteensa samaan henkeen?

Me emme olleet koskaan kuulleetkaan Hopping Brewster -panimosta ennen kuin lanseerasimme Pin-Up -oluet. Tätä on kysytty meiltä aiemminkin, mutta emme näe tässä ihmeemmin ristiriitaa. Pin-Up -tyylihän tulee Amerikasta ja sen juuret ovat toisen maailmansodan aikaisessa pommikoneiden ”noseartissa”. Pin-Up -henkeä huokuvia panimoita löytyy tuhansia Amerikan mantereelta.

Onko oluet lähteneet liikkumaan hyvin ja paljonko on teidän valmistuttamismäärät?

Oluita on myyty kohtuullisella menestyksellä. Kilpailu oluen parissa on tosin melko kiivasta ja kuluttajilla on tätä nykyä mistä valita. Limpparirintamalla on ollut vilkkaampaa ja ne ovat liikkuneet siinä määrin hyvin että kaikki mitä saamme valmistettua menee samantien kauppoihin.

Onko tulossa jotain uutta valikoimiin tälle vuodelle?

Meiltä tuli tänä vuonna Spritzerella -nimeä kantava aperitiivi. Kyseessä siis Aperol Spritz -reseptiikkaa mukaillen tehty valmis drinkki, joka on saatavissa 0,75 litran pullossa, vahvuus 5,5%. Tämän lisäksi olemme juuri tuoneet markkinoille Cool Wave Seltzer -tuotesarjan. Makuina lime, greippi ja mango, kyseessä siis 4,5% vahvuinen alkoholijuoma, joka tehty tislattuun alkoholiin. Tuotetta kuvaa ehkä parhaiten ”maustettu kossuvissy”. Tämän saatavuus on vielä melko rajoitettua, mutta Isojoen K-marketista ja K-Citymarket Kupittaalta Turusta näitä jo saa. Pikkuhiljaa laajemmin.

Mistä päin suomea teidän tuotteita voi löytää?

Meidän tuotteita löytyy melko laajalti ympäri Suomen. Eteläisin paikka minne on myyty taitaa olla Hanko ja pohjoisin Muonio. Jos ei omasta lähikaupasta vielä löydy, niin kauppiaalle vinkkiä.

Mikä erottaa teidät muista panimoista, mikä on se teidän juttu?

Tuntuu että tässä maailmassa on tähän mennessä jo kaikki keksitty varsinkin juoma-alalla, mutta näemme meidän ”juttuna” ennen kaikkea limonadit. Täysmehupitoisuus meidän limppareissa 10%, eikä niissä käytetä keinotekoisia maku- tai väriaineita.

Mitkä on teidän tavoitteet tälle tai ensivuodelle?

Tavoitteena on kasvattaa myyntiä tasaisesti kaikkien tuotteiden osalta.

Oliko teidän panimolla myymälää oluen/limpparin ulosmyynnillä?

Meillä ei ole myymälää. Paikallisesta K-kaupasta Isojoelta saa kyllä meidän tuotteita, joka n. kilometrin päässä tehtaalta.

Lopuksi, nimeä lempioluesi jos omia ei lasketa.

Pidän itse slaavilaisista ja tsekkiläisistä oluista, joista löytyy hieman makeutta. Mitään ehdotonta suosikkiaei ole, mutta kaikki tuolla akselilla maistuu erinomaisesti.

Eräsmies: KIITOKSET HAASTATTELUSTA!

Tälläinen oli Panimo Honkajoen tarina, päivitän tähän kirjoituksen loppuun myöhemmin myös olutarviot kyseiseltä panimolta jotta ne löytyisivät helpommin.

Limpparit kävivät testissä lapsien kautta ja saivat kiitettävät arvosanat, paitsi puolukka mutta eivätpä nuo ole niitä kauheasti edes muutenkaan mutustelleet joten ihan ymmärettävä. Omaan suuhun kyllä istui hyvin, puolukka maistui selkeästi ja ei ollut mikään sokeriliemi vaan toimiva limonadi.

Lapsien suosittelema, lapsia ei vahingoitettu kuvauksissa.