Panimo Honkavuori - Joulun Taiga Porter 5,2%

Hyvää joulunodotusta kaikille tasapuolisesti! Jouluoluihin en yleensä ole mielelläni lähtenyt mutta paikallisen Honkavuoren Panimon Joulun Taiga Porterissa ei näyttänyt olevan mitään maustehässäköitä mukana joten se lähti koriin samoin tein. Ostopäätökseen myös vaikutti paikallisuus, hiilineutraalius ja metson kuva etiketissä.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto nousee hillitysti ja uljaasti lasissa jääden vaalean ruskeaksi tiukaksi vaahtokukaksi. Väritykseltään tummaa mahonkia ja ei partikkeleita lillumassa oluessa. Tuoksu vahvan paahteinen ja maitosuklaiset elementit ovat hyvin esillä. Humalointi erottuu sitruksen tuoksuna joka sopii yllättävän hyvin tuohon suklaaseen, olisikohan siinä seuraava fazerin hittimaku. Hedelmäisyyttä on muutenkin esillä mutta jää vähän tuon sitruunan varjoon, aavistus rusinaa sieltä kyllä jouluisesti kurkkii.

Maku:
Suutuntuma on hiukan keskipaksun alapuolella, hiilihapotus on maltillista. Maku on vahvasti maltainen ja paahteinen muttei palaneen puolelle mene ollenkaan. Hiukan makeaksi käytetyn oluen ja humalien katkera karvaus käy hyvin tähän paahteiseen makumaailmaan. Jälkimaku on raikaan sitruksinen kera hienoisen pihkaisuuden joka jatkuu jälkimaussa kohtuullisen pitkäkestoisena kahvin aromina.

Todella hyvä ja kevyt porter ruokapöytään keveytensä puolesta, sinappi huntuisen kinkun kaveriksi ja lanttulaatikon aisapariksi. Antakaa mahdollisuus myös makeille jouluruoille, piparit, imelletyt laatikot etc etc.

Panimo: Panimo Honkavuori
Tyyli: Porter
Maltaat: Ohra- ja vehnämallas
Alkoholi: 5,2 %
Muuta: Siirappia, ei eläinperäisiä ainesosia.

Eräsmies: Cicerone Exam & Lontoo

Täytyy sanoa että en kauheasti arvosta lentokentän penkkirivistöllä nukkumista, vetoisaa, ihmisiä rumuaa koko ajan matkalaukkujen kanssa ohitse tehden nukkumisesta suhteellisen mahdotonta. Otin siis kokemuksista vaariin ja ostin yhden yön Gosleep unimunassa, worth every penny. Unimuna on suhteellisen tilava, mahduin nukkumaan suorana ilman että nilkat tulivat ulos alustalta. Makuulaverin alla on kohtuullisen iso tila esimerkiksi matkalaukulle. Unimunan sisus oli varustettu tyynyllä, korvatulpilla ja huovalla. Alue itsessään oli todella rauhallinen ja en tarvinnut edes korvatulppia, olin kyllä lukenut että noita käytetään myös ahkerasti panohommiin.

Unimuna on pop.

Lontooseen tupsahdin, nappasin juna-aseman virkailijaa hihasta ja kysäisin näppärimmän lippumuodon päivän matkusteluihin. Sain ohjeet ja paukin Victorian asemalle, se on keskeinen rautatieasema Westminsterin alueella Lontoossa. Perillä sen enempiä googlettelematta menin ensimmäiseen pubiin missä luki ikkunassa cask ale and food, nälkä iskee ja varsinkin jano. The Victoria valikoitui ensimmäiseksi pubiksi, Abbot Alea, Real Ale totta kai ja syömisiksi kalkkunapiirakka. Kuppila oli ihan kodikas ja hyvin hillitysti jouluisaksi koristeltu, olut taasen oli pilaantunutta ja kuivan piiraan höysteenä oli kumiperunoista tehty muusi, selitti osaltaan myös sen miksi ei ollut muita ihmisiä minun lisäksi paikalla.

Takki niskaan ja menoksi, voisi kai tässä jonkun nähtävyyden katsella. Vaeltelin Buckingham palatsille tuhannen muun turistin seuraksi, ihailin pytingin edustalla olevaa kohtuullisen koreaa ja kookasta patsasta jonka merkitystä ei edes kiinnostanut selvittää. Näppäsin myös pakollisen kuvan korkeahattuisista vartijoista palatsin edustalla, voin kuvitella tuon olevan työvuoron paskin homma. Nähty, nyt menisi taas olut. Kävellessäni seuraavaan kohteeseen törmäsin keskelle kiivaita mielenosoituksia, yllättäen koski verotusta. Kävelin muuten St.James Parkin lävitse, todella mukava joskin ruuhkainen puisto. Lapsien kanssa kannattaa piipahtaa, suhteellisen kesyä eläimistöä aina korpeista oraviin ja hanhiin.

Visiitti The Clarencessa, pieni intiimi kuppila joka oli täynnä jo klo 13. Fullersin London Original Mild caskina oli vallan oivallinen, mieto mutta maukas. Jouluinen sisustus oli vallannut tätä kuppilaa enemmän kuin ensimmäistä. Jotenkin vaikea päästä joulutunnelmaa kun ulkona +8 ja nurmikot ajamatta.

The Cla

Juoman juotuani otin ainakin 10 askelta seuraavaan pubiin Old Shadeen. Sieltä otin kyypparilta Dorking Breweryn Winters Coming Seasonal Ale 4,5%. Olut on oikein maukas ja pähkinäisen paahteinen, yrttinen jälkimaku on pitkäkestoinen ja hellä, Fullersin ESB on jäämässä kohta jalkoihin. Keikkuvaa tuolia ja pöytää lukuun ottamatta oikein mukavan oloinen pubi, vähän sellainen olohuone missä koko perheellä on kivaa.

Yritin piipahtaa some seuraajan suosituksesta The Harp nimisessä saluunassa mutta se oli aivan täynnä, eikä kello ollut vielä edes kolmea, sekaan en olisi mahtunut edes hyvällä humalalla. Nielin pettymyksen ja jatkoin matkaa, hetken päästä tulikin vastaan kuriositeetti, Sherlock Holmes teemabaari! Sisään mentyäni tuomitsin sen ihan hauskaksi tapaukseksi, on Sherlock kirjoja mitä voi lukea ja telkussa pyörii vanhat mustavalkeat holmessit. Sisustus oli myös varsin sherlockia vessoja myöten, veikkaan että jokin arvoituskin olisi seiniltä löytynyt. Real Alea on myös täälläkin hanoissa ja nappasinkin Sherlock House Alen, tuoreelta äkkiseltään vaikuttaa.

Vielä pari turistirysää ehtii ja sitten kohti Leatherheadin hotellia. Piipahdin katsomassa kuuluisaa kellotornia Big Beniä, eikös se tietysti remontissa ollut ja katsottavaksi oli vain rakennustelineitä. Noh jos sitten lähtisi katsomaan kuuluisaa London Eye maailmanpyörää...27£ lippu, ei helvetti, tuolla rahalla juon olutta kaksi päivää ja taatusti parempi kokemus. Suksin siis pois kohti juna-asemaa, matkalla näin varsin supliikin katutaikurin joka otti kyllä yleisönsä. Kerjäsi myös rahaa siinä samalla, esim koiraansa varten joka oli raskaana, eikä ollut varma onko isä.

Big Ben rempassa ja vinossa!

London Eye

Leatherheadissä vaelsin paikalliseen hotelliin, bookkasin itseni sisään ja katsoin nopeasti pubitarjonnan. Nurkan takaa löytyikin The Edmund Tylney, viehättävässä pubissa olikin melkoisesti jo ihmisiä iltaa istumassa. Nappasin listalta ultimate burgerin johon kuului vielä olut kylkeen, 6 punnan hinnalla Brewdogin Punk IPA ja burgeri on taskurahoja. Älyttömästi ei lientä kehdannut imeskellä kun huomenna pitäisi olla skarppina kokeeseen, vielä siis yksi Mild kyytipojaksi ja koisimaan.

Koe alueelle löysin vaivattomasti ja siellä olikin jo jokunen jäppinen odottamassa sisäänkirjautumista. Koetilaisuus järjestettiin Cara Technologyn tiloissa missä valmistetaan mm. oluen virhemaku settejä.

Cicerone koe alkoi sillä että puhelimet kerättiin suljettuihin kirjekuoriin, kiellettiin kaikki puhuminen jne. Paperit heitettiin pöydälle kynien kera ja annettiin aikaa kolme tuntia hoitaa kirjallinen osuus. Kysymyksissä oli aika paljon britti kyssäreitä siihen nähden että kyseessä oli internationalinen testi, esim. minkäväriset letkut täällä on ravintoloissa hiilidioksidille ja nitrolle, en olisi kyllä tiennyt suomalaisiakaan versioita, ravintolakokemuksesta ei olisi ollut haittaa tässä kokeessa. Kokeessa oli myös kolme essee osuuttaa joiden kirjoituksessa tuli jo vähän kiire. Aiheet koskivat Irlantilaisen Stoutin historiaa, oluen parittamista ruoalle ja belgialaisen oluen tarjoilua baarin pitäjän vinkkelistä. Kirjallinen osuus meni ihan ok, oli huteja ja oli osumia, oli hauska myös huomata että ei ollut helppoa myöskään ihan natiivisti englantia puhuvillekaan joskin osaavat kyllä käyttää fancympia sanoja oluen kuvailussa.

Maistelutesti olikin se hauskin ja odotetuin, muttei ainakaan helpoin sillä juuri sitä oli pari tyyppiä uusimassa. Pöydällä oli yksi kontrolli olut ja 12 kirjaimella nimettyä muovikuppia täytettynä oluella. 1-4 oluista piti löytää virhemaku/haju, diacetyylin popcorni on todella helppo ja se kuppi pitikin siirtää heti kauemmas sotkemasta muiden tuoksuja. D.M.S ja Acetyldehyde oli hiukan vaikeampia mutta kuitenkin tunnistettavissa. Bonus pisteen sain siitä että sanoin kontrollioluenkin olevan pilalla ja valonlyömä minkä kokeen pitäjä tunnusti oikeaksi havainnoksi.

5-8 oluet oli tyylien tunnistamista toisistaan, paperissa luki kaksi tyyliä esimerkiksi Duppel/Doppelbock ja piti nimetä kumpaa tyyliä kädessä oleva muki edusti.

9-12 oluet koskivat oluen anniskelu/säilytysvirheitä jotka ovat ilmenneet sen jälkeen kun olut on lähtenyt panimolta. Tässä oli vain sanottu oluttyyli ja jos siinä havaitsi virheen niin se piti ilmoittaa mikä se mahtaa olla ja mistä johtuu. Tässä oli hämäävä todella omituinen stout mikä osoittautui puhtaaksi mutta kaikki testin tekijät että pitäjät tunnusti sen ihan paskaksi olueksi. Yksi bakteerikontaminaatio siellä oli kanssa. Mukana oli myös olut joka tuoksui todella vahvasti diacetyylille, se oli panimolta lähtöisin oleva ongelma joten annoin oluelle puhtaat paperit.

Sitten oli vartin tauko ja annettiin viimeisen videoitavan kokeen aihealue, se oli tynnyrioluen osat ja niiden käyttö. Olin muutaman youtubevideon katsonut aiheesta mutta kovinkaan syvällisesti en ollut tutustunut ja en ole koskaan livenä sellaista edes näplinyt. Kokeessa annettiin käteen pieni puutappi, muovinen läkkärä joka oli keystone ja muovinen pikku hilpe minkä epäilin liittyvän oluthanaan mutta varmuutta ei ollut. Videoitu osuus oli melkoista takeltelua kun en osaa ihan sujuvasti selittää englanniksi juttuja, varsinkaan tällaisessä painetilanteessa, onneksi se meni päin persettä myös muilla. Koe oli ohi ja tulokset tulisivat 6vkon päästä, paljon epävarmoja ihmisiä lähti kokeesta itseni mukaanlukien.

Jotain jäi käteen

Menin juomaan Penny Blackiin suruuni tai onnistumiseen, ihan sama kunhan syy on. Tilasin taas aiemmin maistamani Dorking Breweryn Winter's Coming oluen ja hyvää se oli edelleen. Yllättävän tilava kuppila, sisustus tuttua tummaa puuta ja jouluvaloja. Ei vielä kauhean ruuhkaista näin klo 16 mutta kuitenkin. Nälkä iskee, kai se on jotain tilattava mutta täällä on jotain hiivatin vegeburgereita listalla, ei nappaa gonapappaa.

Etsin ruokapaikkaa ja löysin vähän syrjästä The Running Horsen, kuppila on ollut pystyssä jo vuodesta 1403, jos tuolla ei osata hommia niin ei missään. Menin sisään ja siellä oli huolestuttavan hiljaista, hiljaisuus selittyi sillä että pubi oli kahdessa osassa ja minä olin ruokailijoiden puolella. Valitettavasti keittiö ei ollut vielä auki niin nappasin sitten hanasta Spitfiren nälkääni. Katselin todella miellyttävää sisustusta ja palkintoja joita oli sadellut pubille vaikka mistä kisoista, pub of the year oli tullut useampana vuonna ja cerfikaatti mahtavasta Cask Alesta herätti luottamusta. Oluet oli hyvää mutta hiivatti soikoon nälkä se tulee ja ei jaksa vartoa keittiön aukeamista.

Vaelsin taas takaisin Edmund Tylneyhin ja tilasin lihaa! Ruoka oli kyllä mainiota, pottua ja pihvi lajitelma, kyytipojaksi Old Empire IPA ja Sharp's Doombar. Molemmat oli mainioita ja viimeinen kokemukseni Lontoon oluista sillä aamulla oli paukittava lennolle. Siitä ei kyllä mielenkiintoista kerrottavaa löydy muuta kuin se että menin junalla väärään paikkaan ja English breakfast on oikeasti tukeva aamiainen. Ah ja lähtiessä koin vielä perinteisen paikallisen sään, sumua ja vettä.