Eräs metsästystarina

Aamu valkenee ja vauva herättää näppärästi kello 6, onneksi edellisen illan tasting ei venähtänyt pitkäksi vaan heräsin suhteellisen virkeänä. Tänään on aika paukkia metsälle ja tarkoituksena olisi saada edes jokin metsäkanalintu joulupöytään, metsohan se on aina kutkutellut että tiedä vaikka tällä kertaa.

Sain mukeloihini laitettua aamupalat sisään ja kerkeisin pakkailla hiukan varusteitakin, onneksi päiväreissulle ei kauheasti mukaan tarvitse ja jotain unohtuu aina muutenkin. Aamu näytti todella usvaiselta, märän metsän pelossa otin päävarusteeksi Jokierältä testiin saadun Hunter Elements asukokonaisuuden joka on tuulen ja vedenpitävä, siitä löydät eräsmiehen juttua tästä. Nälkähän siellä tulee myös joten nappasin mukaan pari pussia Leader outdoor retkimuonia, selviää ruokailusta pelkällä veden keittämisellä.

Eipä siinä muuta kuin vanha kunnon Bajkal ja kasa patruunoita matkaan ja menox. Autolla huomasin ilokseni pääseväni raaputtelemaan jo ikkunoita, sen tehtyäni otin suunnaksi Lieksan missä napattaisiin appiukko messiin. Menomatka olikin aika hitaanlaista, sillä edessä oli hernerokka sumua ja eteen näki noin 6m.

Pikkuisen oli usvaa.

Lieksassa ilma oli jo selkiytynyt ja vaihdettiin ajoneuvoa sillä minun Corollassa ei ole niin isoa maavaraa kuin apen Mitsubishissä. Käytiin kurkkaamassa Kylkivaara mikä oli kohtuullisen lähellä mutta siellä ei ollut siiven räpsäystäkään, vaihdettiin siis paikkaa seuraavalle alueelle mikä olikin pääkohde.

Alueelle mennessä ostin ajomatkan aikana metsähallituksen sivuilta luvat Kukkaro-Lakla alueelle mikä oli edellisenä vuonna osoittautunut melkoisen lintupitoiseksi, silloin nähtiin sellaisia 20 teeren karjoja mutta ei ollut kivääriä matkassa ja jäi saalis saamatta. Alue oli mukavan vaihtelevaa maastoa ja heti jalkautuessa olikin tapahtumia vastassa, pyy pyrähteli puskissa mutta oli sen verran tiheää että en saanut sitä seurattua ja mokoma pääsi karkuun. Appiukko oli menossa kiväärin kanssa päivystämässä suon laitaan jos siellä vaikka joku lintu olisi, valitettavasti alueelle mennessä hänet bongasi metso, joka vain katseli rauhassa puunlatvasta metsämiehen saapumista. Appiukko näki linnun mutta hiukkasen liian myöhään, oli juuri lähdössä hiipimään taaksepäin kun metso nosti päätään ylimielisesti mulkoillen että yritähän ukko sie vaan tulla salaa ja lähti liihottelemaan kohti uusia seikkailuja.

Itse rämmin aikani soilla ja kosteikoilla, yhden teeren siellä näin mutta lähti niin kauniisti että en älynnyt edes asetta nostaa kun meni ihastellessa aika. Oli siellä sen verran kyllä puskaakin että hyvä riistalaukaus olisi ollut enemmän arpapeliä, menköön tällä kertaa.

Lähdin kiertämään suota yhdessä apen kanssa niin että tulisimme toisiamme vastaan ennemmin tai myöhemmin. Puolessa välin tarpomista metsässä kuulin tutun pienen pyrähdyksen, lähdin äänen suuntaan ja sitten kuulin sen taas, pyy pyrähteli kohti seuraavaa puuta. Seurasin pyyn puikkelehtimista parin puun verran kunnes se jäi yhdelle oksalle hölmistelemään metsämiestä. Pyy poseerasi sen verran nätisti ja etäisyyttäkin oli ehkä kuusi metriä, sain täydellisen riistalaukauksen, lintu tippui kuin rukkanen. Linnun nopea pistäminen ja suolistus, aika tavata apen kanssa joka olikin jo näköetäisyyden päässä.

Parempi pyy pivossa...pivohan on muuten venäjäksi olut, onko sanonta sittenkin ruokaohje?

Molemilla alkoi jo maha kurnia kun olihan tässä metsässä tarvottu huomaamatta jo melkein viisi tuntia. Mentiin lähellä olevalle laavulle, mikä olikin jo ennestään tuttu ja viimekerralla tuli siellä yövyttyäkin. Oikein siisti laavu, hyvät tulisijat, puuta löytyy sekä myöskin ulkovessa. Ulkona myöskin virtaa joki mistä tulikin mieleen että pitää ensikerralla ottaa kalastusvehkeet mukaan jos on yön yli reissua tiedossa.

Mahtavat maisemat heti laavun takana.

Alettiin juuri syödä Leaderin eväitä kun hoksasin että en sitten ollut pakannut mitään ruokailuvälineitä mukaan kuksasta puhumattakaan, onneksi appiukolla oli välineitä mitä pystyi lainamaan niin ei mennyt puun veistely hommiksi. Vatsat tuli täyteen, siivottiin paikat ja vaihdettiin seuraavalle alueelle.

Verrattain hieno laavu.

Autosta lähdettiin kiertämään sellaista isohkoa kukkulaa, siellä sitä kanssa lintuja olikin mutta perhanan arkoja, kaukaa pääsi ihastelemaan että sieltähän se lintu lähti. Oli siinä yksi lähempikin tapahtuma kun kaksi mustanpuhuvaa ukkoteertä lähti lepattelemaan ampumaetäisyydeltä, valitettavasti piippulinjalla käveli appiukko joka on musiikki hommissa rummuttanut kuulonsa jo sen verran heikkoon tilaan että ei itse edes kääntynyt siihen suuntaan, saivat siis jatkaa eloaan vielä. Seuraava tapahtuma olikin sitten vanha koppelo johon ei osuttu kyllä kumpikaan, toisaalta nehän ne tekevätkin tehokkaasti uusia poikueita joten se saattoi olla sijoitus tulevaisuuteen kun ei jäänyt eräksi.

Vaihdettiin vielä muutaman kerran paikkaa mutta sitten alkoi sade ja valoisuuskin alkoi hiljalleen mennä heikompaan suuntaan. Pakattiin siis kamppeet ja lähdettiin takaisin Lieksaan. Pitää olla kiitollinen mielikille, metsän jumalattarelle että jotain edes käteen jäi, ei se ole aina sanottua vaikka käpsisi metsässä satakin kilometriä. Kaiken kaikkiaan hyvä reissu ja tapahtumiakin oli, katsotaan millon aikaa repeää käydä seuraavan kerran.