Sivut

29. syyskuuta 2019

A.Le Coq - Vehnäolut 0,3%

Uutta alkoholitonta olutta pukkaa markkinoille koko ajan ja tällä kertaa se tulee A.Le Coq brändin alla. Isotoninen alkoholiton vehnäolut on suunniteltu palautusjuomaksi ja sellaisena se kyllä toimiikin. Otetaan avosylin kaikki annettu vastaan ja narautetaan purkki auki.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Tuoksussa on jotain todella mystistä menossa, vähän piimää sanoisin. Tässä tulee jotain mausteisuutta myös leivontapuolelta korianterin lisäksi, herkkää vaniljaa. Kullankeltainen väri, hiukan sameutta on havaittavissa. Vaahto oli kestävä joskin vaatimaton.

Maku:
Hiukan makea oluenkaltainenvalmiste on mutta ei niin paljon kuin alkoholittomat yleensä ja hentoinen hedelmäisyys leikkii kielellä yllättävänkin pitkän aikaa, ei ole perinteistä vehnisten banaania vaan mangoa ja ananasta mitkä mausta löytyy. Suutuntuma on kuivahko ja soljuu mukavasti kieleltä nieluun missä hiukan sitruksen kuorelta maistuvat humalat tekevät nopean visiitin kurkunpäässä ennen katoamistaan unholaan. Äärimmäisen lyhytkestoiset katkeroinnit tekevät tästä hyvin helposti ja nopeasti juotavan kokonaisuuden.

Ok lisäys holittomien rintamalla.

Panimo: Olvin tytäryhtiö A. Le Coq

Maltaat: Vehnä, ohra

Mistä: Saatu panimolta

20. syyskuuta 2019

Olvi - Winter Ale 5%

Olvi lähetti ämpärillisen lonkkua ja uutuus oluen Winter Alen, sain kyllä ensimmäisen kerran maistaa olutta tastingissä jonka järjestin omalle työporukalle. Olvin Winter ale on tehty Pint Please kanssa yhteistyössä, kyse oli siis kuluttajakyselystä, jonka pohjalta olut tehtiin. 3800 ihmistä oli äänestämässä ja tyyliksi valikoita Scottish Export Ale 5%, joka on verrattain harvinainen olut suomessa. Se on niin harvinainen että oluen tehnyt panimomestari Silja Hylkinen ei ollut löytänyt yhtään sen tyylistä olutta lähimarketistaan opiskelumateriaaliksi, hämmentävää! Itsehän olisin tilannut internetin ihmeellisestä maailmasta edes vähän osviittaa ja olisi kai Olvilla ollut rahaa järjestää opintomatka.

Ulkonäkö & Tuoksu:

Vaahto on tanakan vahva, isokuplainen ja kestävä, alku lupaa hyvää. Vaalean ruskea ja kirkas olut. Tuoksuu hiukan rusinalle, pähkinöille, limpulle, leipäiselle, paahdetua sokeria ja hiukan ruistakin. Humalointi on sellaisen vahvan yrttinen, timjamia, ei tuoretta yrttiä vaan kuivattua. Hiukan hedelmäisiä aromeja alkaa tulla hiivan mukana mikä on ihan mukavan oloista.

Maku:

Suutuntuma on pehmeä, maltaita piisaa kyllä ihan olan takaa, pehmeää pähkinäistä paahteisuutta mutta sitten rouhaisee sellainen karhea maltaisuus yhdessä yrttisen humaloinin kanssa. Profiili on verrattain makea ja jokin humaloinnissa iskee kitalakeen vastenmielisesti, sellainen metallinen pistävyys yhdistettynä kitkerään laventelin yrttiseen makuun. Jokin sitruksisuus myös seuraa maussa alusta loppuun mikä tekee vähän omituisen tästä skotti alesta vaikka näistä humalista ei pitäisi erityisesti tälläisiä makuja edes tulla. Erityisen katkera olut ei siis ole mutta humalapitoinen kuitenkin.

Omituisesti ontuva olut, luulin saavani maltaista menoa mutta sainkin yllättävän humaloidun oluen. Paranee lämmetessään mutta tämä varmaa jakaa ihmisiä kahtia, uskon että osa voi tykätä kovastikin.

Täältä voi katsoa olut postin haastattelun Winter Alen tehneestä Silja Hylkisestä.

Maltaat: ohra, paahdettu ohra
Humalat: Fuggles, East Kent Goldings, Progress
EBU: 25
EBC: 40
Plato: 12,9
Tyyli: Scottish Export Ale

19. syyskuuta 2019

Nokian Panimo - Keisari Micro IPA 2,8%

Ulkonäkö & Tuoksu:

Kuten kuvasta saattaa päätellä niin vaahto on todella kestävää sortimenttia ja olikin melkoinen villikortti. Tuuhea kirkkaan valkoinen vaahto nousee melkoisiin korkeuksiin ja jää pitsinä lasiin. Olut on kristallin kirkas ja väriltään kullankeltainen. Tuoksu on vahvan hedelmäinen mangoineen kaikkineen, hiukan sitrushedelmiäkin loppuvetoon saadaan. Tykkäsin myös siitä että maltaatkin saatiin esille vaikka eihän niitä näillä prosenteilla älyttömästi olekaan.

Maku:

Suutuntumahan on kevyen vetinen, eihän siitä mihinkään pääse eikä se nyt varsinaisesti yllättänytkään. Katkerointi näyttäisi olevan IBU: 60 mutta tuntuu jotenkin korkealta tämä lukema. Katkerointia kyllä on mutta se on suorastaan hellää ja siksi sopiikin hyvin yhteen kevyemmän rungon kanssa, se ei jyrää täysin mallaspohjaa alleen. Humalat on yrttiset ja greippiset ja kohtuullisen pitkäkestoisetkin kun loppuun saadaan pihkaisuus pitkittämään meininkiä. Maltaat maistuvat taustalla hiukan makeana karamellisuutena sekä aavistuksena keksisyyttä. Maltaat kyllä käy hyvin yksiin tuon humaloinnin kanssa, ruis tuo mukavaa kuivakuutta loppupään humalointiin.

Näin oluen panijana kiinnosti mallas ja humala valinnat, ei mitään perinteistä huttua olleet.
Loppuunsa yllättävänkin hyvin tasapainoileva IPA niillä spekseillä mitä sille on annettu, alun vetisyydestä huolimatta tästä tuli aivan loistava Micro IPA..MIPA?

Tätä ei BJCP ole vielä omaksi tyylikseen luokitellut vaan menee löyhästi Specialty IPA:n alle, selkesti kasvava trendi kylläkin. Todella hyvä ruoka ja sauna olut.

Maltaat: Pilsner, Pale Ale, Red Actove, Dextrin, Ruis
Humalat: Columbus, Cascade, Tradition
Kuivahumalat: Citra, Wai-ti
EBC: 20
EBU: 60

17. syyskuuta 2019

Eräs metsästystarina

Aamu valkenee ja vauva herättää näppärästi kello 6, onneksi edellisen illan tasting ei venähtänyt pitkäksi vaan heräsin suhteellisen virkeänä. Tänään on aika paukkia metsälle ja tarkoituksena olisi saada edes jokin metsäkanalintu joulupöytään, metsohan se on aina kutkutellut että tiedä vaikka tällä kertaa.

Sain mukeloihini laitettua aamupalat sisään ja kerkeisin pakkailla hiukan varusteitakin, onneksi päiväreissulle ei kauheasti mukaan tarvitse ja jotain unohtuu aina muutenkin. Aamu näytti todella usvaiselta, märän metsän pelossa otin päävarusteeksi Jokierältä testiin saadun Hunter Elements asukokonaisuuden joka on tuulen ja vedenpitävä, siitä löydät eräsmiehen juttua tästä. Nälkähän siellä tulee myös joten nappasin mukaan pari pussia Leader outdoor retkimuonia, selviää ruokailusta pelkällä veden keittämisellä.

Eipä siinä muuta kuin vanha kunnon Bajkal ja kasa patruunoita matkaan ja menox. Autolla huomasin ilokseni pääseväni raaputtelemaan jo ikkunoita, sen tehtyäni otin suunnaksi Lieksan missä napattaisiin appiukko messiin. Menomatka olikin aika hitaanlaista, sillä edessä oli hernerokka sumua ja eteen näki noin 6m.
Pikkuisen oli usvaa.


Lieksassa ilma oli jo selkiytynyt ja vaihdettiin ajoneuvoa sillä minun Corollassa ei ole niin isoa maavaraa kuin apen Mitsubishissä. Käytiin kurkkaamassa Kylkivaara mikä oli kohtuullisen lähellä mutta siellä ei ollut siiven räpsäystäkään, vaihdettiin siis paikkaa seuraavalle alueelle mikä olikin pääkohde.

Alueelle mennessä ostin ajomatkan aikana metsähallituksen sivuilta luvat Kukkaro-Lakla alueelle mikä oli edellisenä vuonna osoittautunut melkoisen lintupitoiseksi, silloin nähtiin sellaisia 20 teeren karjoja mutta ei ollut kivääriä matkassa ja jäi saalis saamatta. Alue oli mukavan vaihtelevaa maastoa ja heti jalkautuessa olikin tapahtumia vastassa, pyy pyrähteli puskissa mutta oli sen verran tiheää että en saanut sitä seurattua ja mokoma pääsi karkuun. Appiukko oli menossa kiväärin kanssa päivystämässä suon laitaan jos siellä vaikka joku lintu olisi, valitettavasti alueelle mennessä hänet bongasi metso, joka vain katseli rauhassa puunlatvasta metsämiehen saapumista. Appiukko näki linnun mutta hiukkasen liian myöhään, oli juuri lähdössä hiipimään taaksepäin kun metso nosti päätään ylimielisesti mulkoillen että yritähän ukko sie vaan tulla salaa ja lähti liihottelemaan kohti uusia seikkailuja.

Itse rämmin aikani soilla ja kosteikoilla, yhden teeren siellä näin mutta lähti niin kauniisti että en älynnyt edes asetta nostaa kun meni ihastellessa aika. Oli siellä sen verran kyllä puskaakin että hyvä riistalaukaus olisi ollut enemmän arpapeliä, menköön tällä kertaa.

Lähdin kiertämään suota yhdessä apen kanssa niin että tulisimme toisiamme vastaan ennemmin tai myöhemmin. Puolessa välin tarpomista metsässä kuulin tutun pienen pyrähdyksen, lähdin äänen suuntaan ja sitten kuulin sen taas, pyy pyrähteli kohti seuraavaa puuta. Seurasin pyyn puikkelehtimista parin puun verran kunnes se jäi yhdelle oksalle hölmistelemään metsämiestä. Pyy poseerasi sen verran nätisti ja etäisyyttäkin oli ehkä kuusi metriä, sain täydellisen riistalaukauksen, lintu tippui kuin rukkanen. Linnun nopea pistäminen ja suolistus, aika tavata apen kanssa joka olikin jo näköetäisyyden päässä.
Parempi pyy pivossa...pivohan on muuten venäjäksi olut, onko sanonta sittenkin ruokaohje?

Molemilla alkoi jo maha kurnia kun olihan tässä metsässä tarvottu huomaamatta jo melkein viisi tuntia. Mentiin lähellä olevalle laavulle, mikä olikin jo ennestään tuttu ja viimekerralla tuli siellä yövyttyäkin. Oikein siisti laavu, hyvät tulisijat, puuta löytyy sekä myöskin ulkovessa. Ulkona myöskin virtaa joki mistä tulikin mieleen että pitää ensikerralla ottaa kalastusvehkeet mukaan jos on yön yli reissua tiedossa.
Mahtavat maisemat heti laavun takana.


Alettiin juuri syödä Leaderin eväitä kun hoksasin että en sitten ollut pakannut mitään ruokailuvälineitä mukaan kuksasta puhumattakaan, onneksi appiukolla oli välineitä mitä pystyi lainamaan niin ei mennyt puun veistely hommiksi. Vatsat tuli täyteen, siivottiin paikat ja vaihdettiin seuraavalle alueelle.
Verrattain hieno laavu.


Autosta lähdettiin kiertämään sellaista isohkoa kukkulaa, siellä sitä kanssa lintuja olikin mutta perhanan arkoja, kaukaa pääsi ihastelemaan että sieltähän se lintu lähti. Oli siinä yksi lähempikin tapahtuma kun kaksi mustanpuhuvaa ukkoteertä lähti lepattelemaan ampumaetäisyydeltä, valitettavasti piippulinjalla käveli appiukko joka on musiikki hommissa rummuttanut kuulonsa jo sen verran heikkoon tilaan että ei itse edes kääntynyt siihen suuntaan, saivat siis jatkaa eloaan vielä. Seuraava tapahtuma olikin sitten vanha koppelo johon ei osuttu kyllä kumpikaan, toisaalta nehän ne tekevätkin tehokkaasti uusia poikueita joten se saattoi olla sijoitus tulevaisuuteen kun ei jäänyt eräksi.

Vaihdettiin vielä muutaman kerran paikkaa mutta sitten alkoi sade ja valoisuuskin alkoi hiljalleen mennä heikompaan suuntaan. Pakattiin siis kamppeet ja lähdettiin takaisin Lieksaan. Pitää olla kiitollinen mielikille, metsän jumalattarelle että jotain edes käteen jäi, ei se ole aina sanottua vaikka käpsisi metsässä satakin kilometriä. Kaiken kaikkiaan hyvä reissu ja tapahtumiakin oli, katsotaan millon aikaa repeää käydä seuraavan kerran.

16. syyskuuta 2019

Oluen Virhemaut (Off-flavors) Tasting

Kävin perjantaina vetämässä Savonlinnassa Waahto Breweryn tiloissa oluiden virhemaku tastingin, mukana oli olueen vihkiytyneitä laidasta laitaan: olutmestari, ravintolapäällikkö, panimotyöläisiä sekä olutharrastajia.
Waahto Brewery


Tällä tastingillä haluttiin kehittää kaikkien osaamista että tietämystä oluiden virhemakujen tunnistamisesta sekä niiden mahdollisista lähteistä. Mistä oluen virhemaut sitten johtuu? Yleensä hygieniasta ja siitä että yritetään oikaista prosesseissa. Harmittavan monet syyttävät esimerkiksi panimon olutta ravintolan pesemättömistä oluthanoista joissa voi muhia vaikka mitä. Muutama tastingissä ollut oli törmännyt virhemakuihin joissain ravintoloissa ja en usko että menevät niihin enää toiste.
Mahtava Tasting porukka

Oluen virhemakusetti oli hankittu Siebel Institute of Technologysta, U.S.A:sta ja se sisälsi kuusi kappaletta erilaisia yleisiä virhemakuja oluessa (Diasetyl, D.M.S, H2S, Contamination, Isovaleric Acid ja Papery) Näitä pakkauksia on olemassa myös suurempia settejä keskittyen esimerkiksi craft-oluiden virhemakuihin.
Myrkyt


Tastingissä olleet oluet olivat Blonde Alea, jolloin saatiin mahdollisimman "helppo" lähtökohta virhemakujen löytämiselle, esim. IPA oluessa näiden löytäminen olisi ollut huomattavasti vaikeampaa mutta useiden virhemakujen kohdalla huomattiin että aromit ja maku puolittuvat kuin veitsellä leikaten kun oluessa on virhe.
Suloinen myrkyn keittäjä

Listaan tähän alle tastingissä olleet virhemaut ja niiden kuvaukset jotta osaisitte huomioida ne jatkossa. Jos löydätte selkeästi pilaantuneen oluen niin suosittelen antamaan aina palautetta joko ravintolalle tai suoraan panimolle niin virheet saadaan mahdollisesti korjattua, jos palautteen saanut osapuoli haluaa tehdä asialle jotakin.

H2S (Hydrogen Sulphide, Rikkivety)

Virhemaku: Mädät kananmunat, rikki, viemäri (Tastingissä löytyi myös: pahvi, maatumisen tuoksu.)

Muuta: Pieninä pitoisuuksina saattaa jopa raikastuttaa olutta.

Johtuu: Syntyy kaikista hiivakannoista mutta se saattaa lisääntyä jos hiiva stressaantuu. Voi aiheutua myös bakteereista tai hiivan autolyysissä.

Välttäminen: Anna oluelle tarpeeksi aikaa. Ale oluiden käyminen on aika raivoisaa ja suurin osa H2S katoaa hiilihappojen avulla. Lager hiiva tuottaa enemmän H2S kemikaalia ja käyminen on muutenkin leppoisampaa.

Varmista siis että omaat hyvää hiivaa ja ilmaa vierre hyvin hiivauksessa.

Suositellaan toisen käymisastian käyttämistä että saadaan pois olut hiivakakun päältä lepäämästä. Muista myös hygienia pannessa.

D.M.S (Dimethyl Sulfide, dimetyylisulfidi)

Virhemaku: Keitetty maissi, voi, vihannekset, tomaattikastike. (Tastingissä löydetty: Ruusukaali, sekä bulkki lager.)

Muuta: Yleensä virhemaku mutta voi esiintyä joissain Pale Lagereissä, saksalaisissa ja amerikkalaisissa Pilsnereissä ja Cream Aleissa.

Johtuu: DMS tulee rikkipohjaisesta orgaanisesta yhdisteestä (S-metyylimetioniini tai SMM), sitä tulee viljan itäessä mallastuksen aikana. Esiintyy eniten 6-row lager ja pilsner maltaissa, myös maississa.

Välttäminen: Huolehdi vierteen oikeaoppisesta keittämisestä, jos käytät pilsner ja lager maltaita niin keitä 60-90min.

Huolehdi vierteen nopeasta jäähdyttämisestä ja vahdi ettei se pääse pilaantumaan bakteerien tahi villihiivan toimesta.

Säilytä maltaat oikein, riski lisääntyy kosteissa maltaissa.

Maltaiden ylihuuhtelu voi lisätä DMS pitoisuuksia.

Contamination (Saastuminen, Lactobacillus)

Virhemaku: Hapan, voimainen. (Tastingissä löydetty: Kissanpissa, hapan)

Muuta: Yleensä virhemaku mutta soureissa jopa suotavaa, varmista että panimo on tarkoituksella tehnyt souria. Omassa kotioluessa usein havaittu virhemaku.

Johtuu: Laiskuudesta! Huono hygienia panimolla tai ravintola haluaa säästää rahaa ja pitkittää olutlinjastojen pesuväliä, siinä kuitenkin menee aina useampi litra olutta viemäriin.

Välttäminen: Pese olutlinjastot mielellään kahden viikon välein tai useammin. Muista välillä käyttää syövyttävää pesuainetta olutkiven poistamiseksi. Panimolla suurin osa työstä on pesemistä ja bakteerit voi muhia missä vain, käymisastiassa, letkuissa, liittymissä, jne.

Diacetyl (2,3 - Butanedione, diasetyyli)

Virhemaku: Voi, kermatoffee, öljyinen, maitomainen, pieninä pitoisuuksina karamellinen (Tastingissä löydetty: Maustamaton jogurtti, piimä,popcorn, rasvaisuus, vetisyys)

Muuta: Virhemaku muissa paitsi hyväksyttävissä pieninä pitoisuuksina English Bitter, Scotch Ale, Dry stouts tyyleissä sekä Tsekki pilsnereissä, Urquell mainitakseni.

Johtuu: Hiivasta käymisen aikana mutta yleensä hiivasolut imee sen takaisin itseensä. Se että diacetyyli ei imeydy tai se lisääntyy, johtuu vierteen huonosta- tai ylikeittämisestä, matalista käymislämpötiloista, mutatoituneesta hiivasta tai bakteeri kontaminaatiosta.

Välttäminen: Keitä vierre aina aggressiivisesti riittävän ajan.

Ilmaa vierre hyvin hiivauksen yhteydessä mutta varo hapettumista.

Nosta lämpötilaa käymisen lopussa, tämä auttaa hiivaa imeyttämään diacetyyliä.

Anna oluen käydä rauhassa loppuun, älä siirrä olutta liian aikaisin.

Isovaleric Acid (Isovaleriaanahappo eli 3-metyylibutaanihappo tai 3-metyylivoihappo on karboksyylihappo)

Virhemaku: Vanha juusto, härski, vanhat humalat, likaiset sukat, hiki. (Tastingissä löydetty: Paperinen, tunkkainen, kuivuus kielellä)

Muuta: Harvakseltaan osa vahvasti humaloituja oluita mutta usein kuitenkin virhemaku.

Johtuu: Humalien hapettuminen, tulee joskus ruohoisten elementtien yhteydessä mutta voi johtua myös bakteeri infektiosta.

Välttäminen: Käytä tuoreita humalia ja varmista että ne on varastoitu oikein, esim pakkasessa ja ilmatiiviisti pakattuna.

Oluen ikäännyttäminen voi poistaa juustoisia makuja

Desinfioi, desinfioi, desinfioi!

Papery (Trans-2-nonenal, Paperinen)

Virhemaku: Sherrymäisyys, Pahvi, hapettuneisuus (Tastingissä löydetty: Tunkkaisuus, jälkimauton, paperimassa, vetisyys ja latistaa makua.)

Muuta: Tämä vaihtelee paljonkin oluttyylin että säilömislämpötilan mukaan. Osa virhemauista on ihan ok ikääntyneelle oluelle tyylistä riippuen.

Johtuu: Puhtaasti ikääntyminen. Se kuinka nopeasti se tapahtuu johtuu hapen tilasta, varastoimislämpötiloista ja oluen raaka-aineista. Mitä enemmän happea, sitä isompi on efekti olueen. Kunnon kylmäsäilytys hidastaa prosessia.

Välttäminen: Vältä kuuman vierteen hapettamista ja älä varsinkaan hapeta olutta kun käyminen on alkanut.

Jätä maksimissaan 2-4cm tyhjää pullon kaulaan kun korkitat. Jos kegität niin hiilihapota kegi ennen käyttöä hapen poistamiseksi.

Älä ikäännytä olutta ellei sitä ole siihen tarkoitettu, koffin kolmosesta tulee aika pahaa 10v vanhana






12. syyskuuta 2019

Cicerone tasting - Belhaven Brewery Wee Heavy 7,4% VS. Ayinger Brewery Doppelbock 6,7%

Cicerone kokeet ne vaan lähestyy, 5.12 on tulikoe. 160 kirjallista kysymystä, maistelu osuudessa käydään virhemakujen tunnistusta ja läheisten oluttyylien erottamista toisistaan. Tänään tutkitaan juurikin jälkimmäistä, valikoin maisteluun Wee Heavy tyylin ja Doppelbockin sillä ne ovat aika lähellä värimaailman, mallaspohjan että alkoholiprosentinkin puolesta, plus nämä on olleet vastakkain myös joskus edellisissä cicerone testeissä. Kokeessa siis annetaan lasi olutta ja kaksi tyyliä paperilla joista on valittava kumpaa edessä oleva olut paremmin edustaa.

Oluen tyylin määrittämisessä käytetään Beer Judge Certification Programin kirjoittamia suuntaviittoja, tämä olisikin hyvä jos se olisi ihan yleinen käytetty standardi niin pienpanimot ei rönsyilisi niin paljon oluiden nimeämisen kanssa, olen joskus juonut "Pale" Alen joka oli lähes punaista...

Aloitetaan Belhaven Wee Heavystä.

"Belhaven Wee Heavy is a classic strong Scotch Ale, showcasing the wonderful malted barley native to East Lothian. A rich, dense, complex beer, with notes of dried fruit and candied peel. Itäs like christmas cake in class."

2019 tuo mukanaan Belhavenille 300-vuotis synttärit tullessaan, onnea! Niin kuin moni oluen tyylistä osasi arvatakin niin olut tulee Belhavenista, Skotlannista. Tällä hetkellä panimo onkin yksi Skotlannin isoimmista panimoista, näin vulgaaristi sanottuna tämä arvioitu olut on perkeleen hyvää bulkkia.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto muodostui runsaaksi ja kestikin tovin, kunnes olut tipahti kuvausalustalta nurmikolle (prkl). Onneksi olutta jäi vielä pulloon riittävä maisteluannos että homma pystyi jatkumaan. Väriltään vahvasti mahonkiin taittava, hiukan punertavaakin sävyä sisältävä olut. Tuoksu on vahvasti siirappiin vivahtava, tummien hedelmien sävyttämä joista luumu ja rusina on vahvinten esillä. Maltaat tuoksuu selkeästi paahteisena mennen espresson suuntaan, palaneita aromeja ei ole. Lämmetessä olueen saadaan karamellisia sävyjä ja hiukan pihkaa.

Maku:
Suutuntuma on uskomattoman pehmeä ja öljyisen liukas, puhdasta seksiä kielellä. Maltaat on päässeet vahvasti etusijalle makeana toffeisuutena, kahvisia elementtejä ei ole niin paljoa kuin mitä tuoksussa mutta mokkamaista paahtoa kuitenkin on. Alkoholia ei oluessa maista ollenkaan ja näin ollen pärjää mainiosti vertailussa esim trappisoluille missä prosentit yleensä hiipivät samoissa lukemissa. Katkeroita on hiukan ja ne ovat profiililtaan vahvasti yrttiset että pippuriset ja lisäävät lämmittävyyttä ja ehkä juuri ne naamioivat sen alkoholin.

Tästä tuli juuri uusi lempiolueni, onneksi tätä saa Alkosta. Pisteet muuten Alkolle sillä Wee Heavy tyyliä ei meinaa kunnolla löytyä edes verkkokaupoista ja minä selasin ne kaikki jotka suomeen toimittaa.

EBC: 61,4
EBU: 22


Seuraavaksi sitten Ayinger, on muuten yksi lempi panimoistani. Ayinger sijaitsee Ayingissä, Bavariassa, Saksassa. Tämä panimo ei ole vielä niin iäkäs kuin Belhaven mutta 130 vuotta on kuitenkin ihan kunnioitettava ikä, kovia oluita tekevät joka tapauksessa.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto on napakan kermainen, väriltään vaalean toffeen sävyistä. Oluen väri on todella tumman ruskea jopa musta mutta valo kuitenkin pääsee oluesta läpi.  Tuoksu on vahvan imelä verratuna Wee Heavyyn, tuoksussa on enemmän mausteisuutta kuin hedelmäisyyttä, hiukan hunajaakin löydän. Maltaat on vahvan karamellisena esillä, sokerisuus esiintyy sellaisena kandisokerin tuoksuna mitä varmaan onkin laitettu mukaan.

Maku:
Suuntuntuma on keskipaksu ja veikkaan että sokeria on lisätty keventämään runkoa, tästä puuttuu Wee heavyn täyteläisyys ja monitahoisuus. Hiilihapotus on suorastaan runsas verrattuna kilpailijaan, jolloin tämä kepenee entisestään. Maussa on makeus vahvasti läsnä, paahdettua sokeria löytää mausta ja se myös kirjaimellisesti tahmaa suun. Alkoholi myös pääsee tässä selkeästi esille mutta se oli ihan ymmärrettävää jos runkoa on menty näpelöimään sokerilla. Tämä on tärkeä huomio panimotyöläisille että alkoholi voi puskea läpi vaikka prosentteja olisi vähemmänkin kuin vahvemmassa versiossa, temppu on siinä miten ne sokerit olueen on saatu. Maussa on hentoa pähkinäisyyttä, mikä on minusta hyvä lisä. Humalointi on aika vaisua mutta hentoinen katkerointi saadaan kuitenkin aikaiseksi, humalat maistuvat myös tässä pippurisille ja yrttisille, joskin selkeä puumaisuus että sitruunaisuus on enemmän esillä ja jälkimaku on kitkerähkö että pitkäkestoinen. Katkerointi kuitenkin jää vahvan kahvin maun alle joka tulee vasta lopussa oluen lämmetessä.


Sanoisin että jos kokeessa tulee nämä kaksi vastaan niin ei ole mitään ongelmia erottaa toisistaan, Belhaven on vaan paljon taidokkaampi jokaisella henkilökohtaisella mittarilla mitattuna. Molemmat on BJPC määrityksessä tyylinsä mukaisia joskin tuplapukki on vain liian suoraviivainen alkoholipommi vaikka muuten hyvä onkin omassa tyylissään, alkoholin pitäisi tuntua kuitenkin vain pehmoisena lämmittävyytenä eikä tulla lävitse etanolina.

EBC: 136
EBU: 22



11. syyskuuta 2019

Eräsmies testaa: Leader Foods Oy - Retkimuonat

Kävin Lapissa lohien kalastusreissulla ja vaeltelemassa suolla sun muuta mukavaa, se tahtoo kuitenkin olla aika energiaa vievää puuhaa joten muonaa oli saatava. Mukaan valikoitui Leaderin Outdoor valikoima helppokäyttöisyyden ja kaloripitoisuuden takia, sillä en henkilökohtaisesti uskonut saavani yhtään kalaa ja niin myös kävi...tai no, sain minä pari ahventa.

Outdoor Gourmet -retkiruokasarja sisältää suhteellisen maistuvia ja kohtuullisen energiapitoisia valmisaterioita, jotka on suunniteltu täyttämään vaativammankin retkeilijän tarpeet. Olen itse syönyt vaikka mitä retkimuonia jotka ovat olleet lähinnä kuvottavia mutta nämä muistuttaa ihan oikeaa ruokaa. Retkiruokasarja sisältää ravintoarvoiltaan tasapainoisia ja runsaskalorisia aterioita, jotka tukevat erityisesti retkeilyn ja vaelluksen kaltaisia liikuntasuorituksia. Yksi ateria sisältää noin 500-700 kcal energiaa mikä on ihan ok, olen joskus kokkailut ihan perus Blå band italianpatoja sun muita niin niissä se energia ei vaan riitä esimerkiksi metsästyksessä missä liikutaan paljon maastossa.

Kaikkien ruokien valmistus on yhtä yksinkertaista eikä astioita likaannu tarpeettomasti. Vielä kun itse pussi olisi valmistettu palavasta materiaalista voisi sen polttaa esimerkiksi nuotiossa, nyt tässä on folio sisus joten vie roskat mennessäsi.

Ohjeet valmistukseen löytyy jokaisen paketin takaa mutta tässä vielä ohjeet:

- Repäise yläosan merkistä
- Lisää kiehuva vesi pussissa ilmoitettuun rajaan asti ja sekoita
- Sulje minigrip
- Hauduta 10-15min riippuen pussista
- Sekoita uudestaan ja repäise nyt alemmasta viivasta pussi auki.

Suosittelen aukaisemaan alhaalta pussin reunat jotta pussi pysyisi pystyssä ja sekoittaminen helpottuu kun maustepaakut eivät voi jäädä pussin poimuihin.

Apple cinnamon rice porridge
Noh riisipuurohan on itsessään aika plain ja siitä nyt ei kauheasti voi kertoa... paitsi! Kanelin maku on aika intensiivinen ja saattaa olla vähän luotaan työntävä jos ei pidä kanelista muutenkaan puurossa. Olisin ehkä itse pitänyt ihan tavallisesta maustamattomasta puurosta ja haudutusaikaa olisi voinut jatkaa 2 minuutilla kun riisit jäi vähän rapsakoiksi. Muutenhan tämä oli vallan ravitseva aamupala ja annoskoko oli riittävän suuri.




















Thai rice meal
Suolaahan tässä ei ole nimeksikään niin sitä kannattaa sekaan ripata ihan reippaasti. Riisit kuitenkin pehmenivät annetussa ajassa, se kun ei ole aina sanottua edes kotioloissa riisipaketin kylkeä seuraamalla.

Arvostan että on uskallettu käyttää vihreitä yrttejä curryn kanssa, eihän ne varsinaisesti korosta toisiaan mutta tuovat ihan mukavan uuden tulokulman curry ruokiin. Curry itsessään on aika vahva mauste ja vie nesteet limakalvoilta joten juomista kannattaa varata.


Erityisen thai tämä ei ole, vaatisi vähän rohkeampaa maustepolitiikkaa ja tuo curryn suosiminen menee enemmän tuonne Intian suunnalle. Makumaailma on vallan mieto joten soveltunee kaikille, tätähän voisi tuunata kuivatulla kanalla.


Pasta carbonara
No tää on todella hyvä, suola on nyt hyvällä tasolla ja juusto tuo sitä vielä lisää. Soijaakin on annoksessa kiitettävästi eikä vain sipru siellä ja toinen täällä, ihan täysin lihasta mulle menee. Mausteet on tässä muonassa muutenkin hyvässä balanssissa, mikään ei sinkoile toisen päälle. Kosteustasapaino on varsin hyvä ja makaronit ei paakkuunnu klimpiksi.

Kyllä tällä nälkä lähtee! yksi maukkaimpia tämän sarjan tuotteista.







Mediterranean casserole
Tämä on muuten hyvä, mausteita on käytetty justiinsa oikein. Riisi kypsyi 15min ja vesi riitti aivan kuten ohje väitti, kunhan muistaa sekoittaa ja sitten lisätä vettä annettuun mittaan. Syön tätä juuri lintumetsällä ja on kyllä hyvää kun on rämpinyt metsää yhden 5km. Proteiini on soijaa niin kuin monessa muussakin mutta näin vannoutuneelle lihansyöjälle on tää vaan niin hyvää. Kerrankin sellainen hyvän sipulinen maku ja kurkuma tuo lisää lämmittävyyttä. Suutuntuma on hyvä, ei kovia kohtia eikä mauste paakkuja.

Jutussa olleet annokset ovat lihattomia mutta Leaderilta on tullut myös lihallinenkin versio peruna-sipuli-pekoni joka ei ehtinyt mukaan Lapin reissulle.

Mistä näitä retkiruokia sitten saa? Hyvä kysymys, niitä saa nykyään vaikka mistä! Prismoissa olen nähnyt ja Tokmannikin otti valikoimiin vastikään.


Mistä: Saatu Leader Foods Oy



8. syyskuuta 2019

Honkajoen panimo - Rööperi 5,3%

Tämä oli se THE olut Honkajoen Panimolta joka sai ottamaan yhteyttä panimoon ja kyselemään lisää heidän toiminnastaan, kyseisen haastattelun voit lukea tästä. Pienpanimoiden kanssa harvoin törmää pysäyttävän hyvään vaaleaan lageriin tai ylipäätänsä lageriin sillä monet panimot tekevät mieluummin pintahiivaoluita, johtuen yleensä maku että kustannus syistä. Maistuvaa lageria ei pidä silti väheksyä, siinä on oikeasti vaikea tyyli jossa virheet erottuvat armotta ja panimon prosessivirheet näkyvät heti.

Voin heti alkuun paljastaa että yhtään virhettä ei tästä oluesta löydy. Luehan loppuun ja karauta ostamaan itsellesi olut.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahtokukka oli yhden sormen paksuinen ja kirkkaan valkea. Väriltään olut on kauniin kultainen, oikein kaunis klassinen väri oluelle. Tuoksu on vahvasti karhean maltainen, oikein kunnon rasvaisen pilsnerin tuoksu. Yrttinen tuoksu tuo mieleen ihan saksalaiset Oktoberfest oluet. Kliininen ja puhdas tuoksu, ei huono.

Maku:
Suutuntumalta yllättävänkin paksu ja suorastaan öljyisen liukas. Maussa saadaan sitä karheaa maltaiden makeutta ja hunajaa. Nyt on kyllä niin klassinen saksalainen lager että meinaa mennä jo bulkin makumaailmoihin, kova suoritus pienpanimolta. Hiilihapot on raikkaan korkealla mutta ei liian, sanoisin että tyylinsä mukainen. Suun täyttää humalien yrttisyys ja pippurisuus. Jälkimaku on yllättävän pitkäkestoinen, hiukan pihkainenkin ja yrttinen.

Todella hyvä suoritus perusoluesta, tätä taidan ehdottaa ihan omaan lähikauppaankin valikoimiin otettavaksi.

2. syyskuuta 2019

Blue Moon Brewing (Coors) - Belgian White 5,4%

Blue Moon Belgian White on pyörinyt jo jonkin aikaa markettien hyllyissä mutta vasta äskettäin sen mukaani nappasin. Oluthan on jo vanha tapaus ja sitä on tuotettu jo vuodesta 1995. Blue Moon on pantu Blue Moon Brewing Company, Denver, Coloradossa. Blue Moonia kyllä pannaan vähän kaikkialla koska Coors on melkoisen iso tekijä.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Kerrassaan oivallinen vaahtoa, tuuhea ja napakka niin kuin kuuluu ollakin. Väritykseltään olkinen pohjalta katsoen mutta katseen kohotessa pintakerroksiin muuttu olut kultaiseksi. Tuoksussa saadaan hyvin monipuolisesti esille aromeja, voimakkaimpina voidaan mainita korianteri, neilikka sekä hiukkasen hiivaa. Ympäripyöreästi tuoksu on maltaista, kukkaista että hedelmäistä.

Maku:
Ensisiemaisulla saadaan heti vastaan hedelmäisyyttä vahvalla hiivaisuudella joka lisää vielä estereitä ennestään. Oluessa on hiukan myös metallistakin vivahdetta ja hiilihapot on railakkaan korkealla tasolla. Myöskin veli alkoholi kömpii esille jostain kivenkolosta mutta sen onneksi hakkaa vahva mausteisuus alleen, alkoholi katoaakin lopulta kokonaan suun tottuessa nyansseihin. Suutuntuma on kevyehkön oloinen mutta hiilihapot ovatkin niin korkealla että se ei ole ihme, hiilarit oikein kihisevät kielellä. Jälkimaku on viipyilevä ja kovasti sitruksinen mitä korostaa vielä kuivaksi käytetty mallaspohja, kokonaisuuden kruunaa vielä aprikoosisuus sekä appelsiininkuoret.

Vallan juotava ja kirpsakka kesä vehnis ja ihan toimiva kokonaisuus loppujen lopuksi.

Panimo: Blue Moon Brewing (Molson Coors Brewing Company)
Maahantuoja: Servaali
IBU: 9
Maltaat: Ohra, Vehnä, Kaura