Honkajoen Panimon haastattelu

Eräsmies maisteli päivänä muutamana niin hyvän lagerin, nimeltään Rööperi. Oluen nauttimisen jälkeen piti ottaa ihan asiakseen yhteyttä sen valmistaneeseen panimoon, joka sattuu olemaan nimeltään Honkajoen panimo. Äkkinäinen saattaa sotkea Panimo Honkavuori Oy yritykseen mutta muuta yhteistä ei panimoilla ole kuin hongan kolina.

Aikamoista.

Itse tutustuin panimon tuotteisiin enemmän Espoon reissulla. Löysin kaupasta maistiaisia mitä pystyi mökillä köllötellessä nauttimaan, omasta lähimarketistakin oli ennen silmiin pistänyt kyseisen panimon limpparit. Makutestit tullaan muuten limppareille suorittamaan omilla mukeloilla, sillä mikään ei ole kovempi tuomari kuin lapsi.

Omaan silmään Pin-Up henkiset etiketit vaikuttavat oikein sympaattisilta ja henkilökohtaisesti arvostan että olutta saa 0,5L pullossa. Oluesta saa paljon paremman kuvan isosta tuopista, ehtii makuaisti tottua niin maltaisiin kuin että humalointiinkin. Tällöin saa paremman kuvan oluen juotavuudesta kuin että se heitettäisiin hetulaan 1dl maisteluannoksena.

Panimohan on vallan monipuolinen muutenkin, valikoimista löytyy limpparit, oluet, että harvinaisempana aperitiivit.

Appelsiini aperitiivi, fantsua!

Otinkin siis härkää sarvista ja haastattelin panimoa jotta muutkin tietäisivät tästä yrityksestä ja saataisiin oluen ja limpparin ilosanomaa jaettua entistäkin laajemmalle.

Haastattelu alkaapi tästä!

Kerro itsestäsi.

Asuimme taannoin Tuomon kanssa Keravalla naapureina ja joskus yhteisessä saunaillassa tuli puheeksi että voisi olla aika ”siistiä” jos olisi oma panimo. Ajatus jäi sillensä, mutta sai sittemmin uutta puhtia Tuomon lähtiessä Honkajoen Lukion rehtoriksi. Honkajoki on erittäin vahva sahtipitäjä Pohjois-Satakunnassa ja perehdyimme sahdin valmistukseen Isojoen Sahtiopistolla (=Honkajoen naapuripitäjä).

Alun perin ajatuksena oli lähteä sahdin valmistuksella / myynnillä liikkeelle, mutta jossain kohtaa juolahti mieleen että entäs jos tehtäisiinkin todella hyvää limpparia? Siitä sitten lähti liikkeelle täysmehupohjaisten marjalimppareiden tarina. Makuja on tällä hetkellä 5; Possu(mustaherukka), Mursu(mustikka),Kissa(punaherukka), Pöllö(puolukka) ja Jääkarhu(karpalo). Tuotteita myydään ympäri Suomen K-ryhmän kaupoissa, Prismoissa sekä Herkuissa. Toimitamme myös kahviloihin & ravintoloihin. Sahtia emme suinkaan ole unohtaneet ja siihen tullaan vielä palaamaan jossain kohtaa.

Tuomon tausta on siis koulutusalalta ja itse olen pankkialalla. Panimon talous- ym. asioita hoidan oman työni ohella.

Paljon teillä on henkilökuntaa?

Meillä on tällä hetkellä 1 täysiaikainen työntekijä sekä yksi kiireapulainen, eli tehtaalla on 1,5 hlöä. Itse hoidan talouspuolta ja asiakassuhteita yms. ja auttelen ajoittain tehtaalla viikonloppuisin.

Miksi panimo perustettiin juuri honkajoelle?

Oikeastaan valmistuspaikkamme/tehdas on Honkajoen naapurikylässä Isojoella. Honkajoelle meidän oli tarkoitus asettautua edellä mainitusta kytköksestä johtuen. Meillä olikin jo paikka katsottuna, mutta se olisi vaatinut liian mittavat remontit jotta olisi täyttänyt hygieniavaatimukset.

Naapurikylästä Isojoelta löytyi Lihajaloste Korpelan entinen tuotantotila, joka soveltuu erinomaisesti limonadin valmistukseen.

Limsat tehdään siis Isojoella, millaisia laitteita se tarvitsee?

Limsat tehdään tosiaan isojoella, Etelä-Pohjanmaalla. Firman nimi oli ehditty jo päättää ja suunnitella logot yms., joten niitä emme enää lähteneet muuttamaan vaikka Isojoen puolelle lopulta
asemoiduimmekin. Limpparin tekemiseen tarvitaan keitin, hapotustankki, pullotuslaite sekä
etiketöintikone.

Oluet tehdään puolassa, miksi?

Meillä ei ole aiempaa kokemusta panimo- ja /tai ravintola-alalta eikä Valvira olisi myöntänyt meille
alkoholin valmistuslupaa. Lähdimme tästä syystä etsimään yhteistyöpanimoa ja lopulta sopiva kumppani löytyi Puolasta. Olimme yhteydessä myös suomalaisiin ja virolaisiin panimoihin, mutta hommaa ei saatu liikkeelle.

Onko teillä omaa kokemusta oluen tekemisestä vai tekeekö puolalainen panimo oluet resepteineen päivineen?

Meillä on omaa kokemusta sahdin valmistuksesta. Annoimme puolalaiselle panimot määreet mitä olemme hakemassa ja he lähettivät näytteitä toiveidemme pohjalta. Niistä valikoitui sitten Pin-Up -henkinen tuotesarja.

Mikä mahtaa olla sen puolalaisen pienpanimon nimi?

Tämä on sovittu pidettävän liikesalaisuutena. Sen verran voimme paljastaa, että ko. panimolla on yli 120 - vuotinen historia. Tämä 120 vuotta siis historiaa, jonka tietävät varmasti, juuret saattavat ulottua vieläkin kauemmaksi. Oluet käytetään avoastioissa (open fermentation) joka on valmistusmenetelmänä melko harvinainen.

Oluen etiketit on pinup henkeä, eikö ole pelkoa että tuotteenne sotkeentuu hopping brewsterin oluisiin jotka ovat brändänneet aina tuotteensa samaan henkeen?

Me emme olleet koskaan kuulleetkaan Hopping Brewster -panimosta ennen kuin lanseerasimme Pin-Up -oluet. Tätä on kysytty meiltä aiemminkin, mutta emme näe tässä ihmeemmin ristiriitaa. Pin-Up -tyylihän tulee Amerikasta ja sen juuret ovat toisen maailmansodan aikaisessa pommikoneiden ”noseartissa”. Pin-Up -henkeä huokuvia panimoita löytyy tuhansia Amerikan mantereelta.

Onko oluet lähteneet liikkumaan hyvin ja paljonko on teidän valmistuttamismäärät?

Oluita on myyty kohtuullisella menestyksellä. Kilpailu oluen parissa on tosin melko kiivasta ja kuluttajilla on tätä nykyä mistä valita. Limpparirintamalla on ollut vilkkaampaa ja ne ovat liikkuneet siinä määrin hyvin että kaikki mitä saamme valmistettua menee samantien kauppoihin.

Onko tulossa jotain uutta valikoimiin tälle vuodelle?

Meiltä tuli tänä vuonna Spritzerella -nimeä kantava aperitiivi. Kyseessä siis Aperol Spritz -reseptiikkaa mukaillen tehty valmis drinkki, joka on saatavissa 0,75 litran pullossa, vahvuus 5,5%. Tämän lisäksi olemme juuri tuoneet markkinoille Cool Wave Seltzer -tuotesarjan. Makuina lime, greippi ja mango, kyseessä siis 4,5% vahvuinen alkoholijuoma, joka tehty tislattuun alkoholiin. Tuotetta kuvaa ehkä parhaiten ”maustettu kossuvissy”. Tämän saatavuus on vielä melko rajoitettua, mutta Isojoen K-marketista ja K-Citymarket Kupittaalta Turusta näitä jo saa. Pikkuhiljaa laajemmin.

Mistä päin suomea teidän tuotteita voi löytää?

Meidän tuotteita löytyy melko laajalti ympäri Suomen. Eteläisin paikka minne on myyty taitaa olla Hanko ja pohjoisin Muonio. Jos ei omasta lähikaupasta vielä löydy, niin kauppiaalle vinkkiä.

Mikä erottaa teidät muista panimoista, mikä on se teidän juttu?

Tuntuu että tässä maailmassa on tähän mennessä jo kaikki keksitty varsinkin juoma-alalla, mutta näemme meidän ”juttuna” ennen kaikkea limonadit. Täysmehupitoisuus meidän limppareissa 10%, eikä niissä käytetä keinotekoisia maku- tai väriaineita.

Mitkä on teidän tavoitteet tälle tai ensivuodelle?

Tavoitteena on kasvattaa myyntiä tasaisesti kaikkien tuotteiden osalta.

Oliko teidän panimolla myymälää oluen/limpparin ulosmyynnillä?

Meillä ei ole myymälää. Paikallisesta K-kaupasta Isojoelta saa kyllä meidän tuotteita, joka n. kilometrin päässä tehtaalta.

Lopuksi, nimeä lempioluesi jos omia ei lasketa.

Pidän itse slaavilaisista ja tsekkiläisistä oluista, joista löytyy hieman makeutta. Mitään ehdotonta suosikkiaei ole, mutta kaikki tuolla akselilla maistuu erinomaisesti.

Eräsmies: KIITOKSET HAASTATTELUSTA!

Tälläinen oli Panimo Honkajoen tarina, päivitän tähän kirjoituksen loppuun myöhemmin myös olutarviot kyseiseltä panimolta jotta ne löytyisivät helpommin.

Limpparit kävivät testissä lapsien kautta ja saivat kiitettävät arvosanat, paitsi puolukka mutta eivätpä nuo ole niitä kauheasti edes muutenkaan mutustelleet joten ihan ymmärettävä. Omaan suuhun kyllä istui hyvin, puolukka maistui selkeästi ja ei ollut mikään sokeriliemi vaan toimiva limonadi.

Lapsien suosittelema, lapsia ei vahingoitettu kuvauksissa.

Adnams - Tally-Ho Dark Ale 7,2%

Syksy tulee ja kohtahan se on jo joulu, voidaan alkaa perata innolla sesonkioluita!
Brittiläisen Adnamsin Tally-Ho on itselle uusi tapaus ja on kuulema tehty jo vuodesta 1880. Olutta on aina rajoitettu erä ja tätä tehdään kerran vuodessa syyskuussa. Klassinen jouluolut ja jokaisena vuonna on resepti erilainen, tämä oli 2016 versio. Barleywineksi jossain tyyliä väitettään mutta en nyt noilla prosenteilla lähtisi keulimaan.

Ulkonäkö & Tuoksu
Todella tumman ruskea olut mutta varsin niukka vaahto, jotenkin frappe-kahvin tapainen. Tuoksu on todella monipuolinen, toffeeta, keksiä ja niiden mukana paahdettua kahvia jonka seassa suklaata. Kaiken tämän överin tuoksu kattauksen alta löytyy myös kasa hedelmiä, mikä tuo tähän vähän mukavaa vaihtelua.

Maku:
Keskivertoisesti hiilihappoja joiden saattelemana suuhun tulee paahteisen maltaan maku. Katkerointi menee yrttiseksi sekä havuiseksi, jälkimaku taasen menee mausteiseksi aivan kuin katajanmarjat jonka seassa olisi lakritsia.

Oluen profiili on vahvasti makea mutta pienimuotoinen savuisuus sekä palaneet maltaat katkaisee kivasti imelyyttä, joskin rusinaa ja karamellia silti piisaa. Selkeästi jotain puusta lähtöisin olevaa makua jonka veikkaisin tulevan tynnyrikypsytyksestä.

Yhteenvetona oikein monipuolinen talviolut rusinoineen päivineen. Suutuntuma ei järin paksu kuitenkaan ole ja alkoholi tulee läpi lämmetessä, eli hienoista ontumista muuten maukkaassa oluessa.

Maltaat: Pale Ale, Crystal, Brown
Muuta: Kuva kadonnut bittiavaruuteen

Fuller's - Golden pride - Superior Strenght Ale 8,5%

Barley Wine onkin sellainen tyylilaji mitä ei ole tullut kauheasti nautittua mutta cicerone opiskeluja ajatellen tämä oli hyvä napata alkosta mukaan ostoskoriin, plus se on brittiläinen joten toivoa on laadukkaasta tuotteesta. Beer Judge Certification Programin mukaan tyylin kuuluisi olla rikkaan maltaista ja monitahoista, suorastaan pureskeltavan täyteläisellä rungolla varustetulta. Alkoholin kuuluisi tuntua vain lämmittävyytenä ja oluen kuuluisi olla hiukan hedelmäinen sekä humalainen. Kuulosta hyvältä, tässä vielä linkkiä jos joku haluaa lukea tarkemmat kuvaukset. english-barleywine


Ulkonäkö & Tuoksu:
Ai että miten hienon patinoituneen kuparin väri. Vaahto oli verrattain kehno mutta näillä prosenteilla ei järin yllättävää. Tuoksuu mukavan pähkinäiselle ja toffeelle, hiukan paahdetulle sokerillekin. Jännittävää ettei tuoksu tämän maltaisemmalle vaikka on näinkin vahvat prosentit. Alta puskee myös hiukan hedelmiäkin, sellaisesen hedelmäkakun meininki. Makea mutta niin oivallinen tuoksu kun ei mene kuitenkaan parfyymisen puolelle.

Maku:
Suutuntuma on todella pehmeä ja paksu, oikein hitaasti valuu kohti kurkkua. Hiilihappoja on hillitysti jolloin maut pääsevät paremmin esille. Maltaat maistuu nyt todella selkeästi, toffeeta ja karamellista makeutta oikein tanssahtelee kielenpäällä. Siirappisuus ottaa selkeästi dominoivaa otetta sellaisen ruisleipäisen pohjan kanssa. Alkoholi maistuu hiukan mutta ei häiritsevästi sillä yrttiset ja pippuriset humaloinnit katkaisevat etanolin hillumisen alkuunsa. On kyllä moniulotteinen olut, ei meinaa useallakaan siemauksella saada kaikkea auki. Jälimaku on pitkään viipyilevä ja yllättävänkin katkera.

Vallan lämmittävä olut, oikein vaatii juomista syksyllä takkatulen äärellä. Uskomattoman maukas tosin herkimmille voi alkoholi olla liian vahva.

Alkoholia: 8,5%

EBC: 48,3

EBU: 35,0 

Maltaat: Pale ale- ja kristallimaltaat

Humalat:  Target-, Goldings-, Northdown- ja Challenger

Fat Lizard - Arctic Fuel IPA 7,3%

Eipä ole IPA olutta ihan hetkeen tullut juotua, jostain syystä se ei vain nyt ostoskoriin eksy vaikka trendikäs tyyli se on nyt ollutkin jo monta vuotta. Jossain vaiheessa Ipoja tuli enemmänkin nautittua mutta kun niitä peräkkäin joi useita alkoi huomata että ei ne tarpeeksi erottuneet toisistaan että olisi löytänyt helmiä pelkkien simpukoiden seasta. Fättärit on kuitenkin olleet aina hyviä tekemään maistuvaa olutta joten intopinkeenä kokeilemaan Arctic Fuel IPA 7,3%, ainakin prosentit on niin hyvällä tasolla että uskon jo tämän perusteella että runko kohtaa humaloinnin hyvin.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto oli isokuplaista ja melkoisen väljää, meni menojaan suht nopsaan mutta jätti pitsi terveiset lasiin. Väriltään kirkkaan kuparinen ja kuplii virkistävän näköisesti lasissa. Tuoksuu ylättävänkin viljaiselle ipaksi. Eksoottisia hedelmiä löytyy vallan paljon, mm. mango, ananas, lime ja veriappelsiini

Maku:
Suutuntuma on melkoisen pehmeä, kuin smoothieta siemailisi. Itsessään olut on super kuiva ja hiilihapot on turvallisesti keskitasolla ja ei oikeastaan enempää kaipaakaan. Maussa on vahvasti maltaiden viljaisuutta, keksiä ja leipää. Humalointi on kitkerän havuiset pitkällä jälkimaulla, tulee vähän yskänlääkemäistä menoa. Greippisyys tuo vielä oman rutistuksensa makuun. Itse en tuosta jälkimausta niin tykkää mutta on se ainakin erilaista twistiä noihin mehu ipoihin mitä näkee nyt joka paikassa.

Tämän IPA:n vahvinta antia on aromihumalointi, katkerohumalia olisin ehkä miettinyt toisen kerran. Humalien runsaudesta on myös hyvänä puolena se että alkoholia ei maistanut yhtään joten vallan petollinen IPA on kyseessä.

Humalat: Amarillo, Columbus, Centennial, Magnum, Simcoe

IBU: 80