Olarin panimo - Leipäle pale ale 5,5%

Uuuh jo toinen hävikkileivästä tehty olut mitä olen päässyt maistamaan, edellinen oli 2017 Wasted hävikkiruokaravintolan prototyyppiolut. Jutun muuten siitä voit lukea tästä! Tämän toivoisin olevan ihan kasvava trendi ja olutta kannattaa ostaa jo ihan aatteen puolesta, ties vaikka tapa yleistyisi, kunhan leipä ei ole vain sitä oikeasti tarvitsevien suusta pois.

Tämä Leipäleksi nimetty olut tulee Olarin panimosta mistä tuli muunmuassa vastikään myös pieruperseen nimikko-olut. Tämä kyseinen olut on tehty yhteistyössä otaniemen K-kauppiaan sekä Aalto yliopiston kanssa. Leipäle on samea ja mehukas tuplakuivahumaloitu american pale ale. Sen mallaspedistä on hävikkileipää 35%.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Ihan oikeaoppinen vaahto, suhteellisen tuuhea ja korkea. Väriltään melkoisen samea mutta taisin höläyttää hiivaa sekaan. Väriltään vaalean ruskea ja samea, vielä se tuonne paleen taitaa taipua. Tuoksussa sitrusta ja greippiä jonka kietoo toimivaksi kokonaisuudeksi. Tuoksu kaikessa leipäisyydessään on todella raikas.

Maku:
Suutuntuma on todella ohut ja jotain jännää metallisuutta maistuu kielellä ennen kuin kerkeää edes nielaista. Hiilihapotus on reipasta ja oluessa maistuu hiukan liian paljon hiiva mutta se oli ihan omaa syytäni kun en älynnyt katsoa pulloon että mitä siellä on pohjalla. Maku on kyllä leipäinen ja katkerot on greippiset ja sitruunan kuorimaiset. Puhtaasti leivästä tämä ei taida olla kun maistan maltaiden karheaa makua ja keksisyyttä, näinhän se jälkeenpäin katsottuna oli.

Hiiva toi vähän paksuutta makunautintoon ja ei ole niin raikas kuin voisi olla, mutta kyllä sen alta maistaa että ihan toimiva olut tämä on oikein kaadettuna.

Mistä: Löysin K-kaupasta Espoossa, nimeä en muista.
Panimo: Olarin panimo

Sinebrychoff - Porter 7,2%

Onko tämä Sinebrychoffin Porter Suomen tunnetuin porter? Voi olla, itse olen onnistunut välttelemään tätä tähän päin asti mutta nyt sekin on korjattu. Aikoinaan tämä on ravistellut ravintola maailmaa kun hanasta on saanut muutakin kuin vaaleaa lageria. Porterin reseptin takana ovat panimomestarit Boris Orlo ja Nils Sandman sekä laboratoriopäällikkö Aarne Rahiala. Mikä mielenkiintoisinta hiiva on samaa, jolla Guinness valmistetaan. Se on peräisin Lontoossa sijaitsevasta Park Royal -panimosta. Nyt hiiva asustaa VTT:n hiivapankissa Espoossa. Porteria on valmistettu Sinebrychofilla yhtäjaksoisesti vuodesta 1957 eli on se nähnyt jo mualimmaa.

Sinebrychoffin Porter on napannut palkintoja vielä lähiaikoinakin kun se valittiin Suomen Parhaaksi Olueksi 2011 Suomalainen Olut ry:n järjestämässä kilpailussa ja vuonna 2013 hopeasijalle eurooppalaisten portterien sarjassa kansainvälisessä The World Beer Awards -kilpailussa.

Ulkonäkö & tuoksu:
Vaahto oli tiivis, napakka ja suklaanruskea.  Tuoksultaan varsin voimakas, suklaamaltainen ja leipäinen. Taustalta voi aistia hiukan humalaa, sitrus elementtejä ja vähän marjaistakin? Väriltään varsin tumman ruskea jopa musta voisin sanoa. Olemus on siis varsin houkutteleva.

Maku:

Missään nimessä älä juo tätä kylmänä vaan anna lämmetä hieman, jopa huoneenlämpöiseksi asti.
Suutuntumalta kohtuullisen pehmeä, hapotus tuo vähän karheutta. Maku on imelä ja omaan makuun vähän liiankin siirappinen mutta hento suolaisuus komppaa kivasti makupalettia. Jälkimaku kestää pitkään koska sokeri tahmaa suun. Humalointi on hiukan sitruksista, mikä raikastaa vähän meininkiä joka on muuten vahvan paahteisen maltainen.

Ihan jeppis porter, ei tässä juurikaan vikaa ole, tyylinsä mukainen hieno klassikko. Monet karttelevat Sinebrychoffia koska panimo on saanut jo bulkin ikuisen leiman mutta kyllä tämä kannattaa kokeilla.

Oluttyyppi: imperial stout / portteri
Alkoholi: 7,2 til-%
Kantavierre: 17 %Plato
EBC: 300

EBU: 45

Maltaat: Pilsner-, Münchener-, väri- ja ruskeamallasta.

Humalat: Saaz ja jokin katkerohumala
Panimo: Sinebrychoff (Carlsberg)

Brooklyn tasting - Ravintola Kerubi & Olutposti

Kohti Joensuun ravintola kerubia käy askeleeni jossa pidetään melkoisen tunnetun panimon, 1988 perustetun New Yorkkilaisen Brooklynin tasting. Tastingiä luotsaamassa on myös olutposti ja liput pystyi ostamaan sivustolta tastingfinland.fi .joka on suunniteltu juuri näitä tapahtumia varten. Oli muuten edulliset liput, 12€ mikä on melkoisen halpa, verrattuna muihin missä olen ollut. Brooklyniä pidetään jossain yhteisöissä craftoluen alulle panijana ja varmaan yksi niistä se onkin. Suomessahan on pienpanimo toiminta vielä aika pientä ja pienpanimot yhteensä vastaavat 5% suomen kokonaisolutmyynnistä.

Maistelua on vetämässä sinebrychoffin brändilähetteliäs Ramses Showlah ja Olutpostin pääjehu Cyde Hyttinenkin mölisi aina välillä pimeästä nurkastaan jotain samalla kun näpsi kuvia.

Kohtuullisen vähän on Brooklynin oluita tullut maisteltua ellei jo ikonista Brooklyn lageria lasketa, eipä noita pitkään ole vielä pohjois-karjalan kauppojen hyllyissä ollutkaan. Mielenkiinnolla siis jään odottamaan tulevaa tastingiä.

Edessäni odottaa 4 lasia alusineen, yksi vedelle ja muut oluelle. Lahjuksina saadaan brooklynin pinssit ja olutpostin "minä juon nyt olutta" tarrat jotka liimaan panimopyörääni kunhan pääsen täältä pois. 24 paikkaa näyttäisi kabinetissa olevan ja uhkailivat että suht täyteen tulee. Siltä se alkaa uhkaavasti myös näyttää kun kello alkaa olla pykälässä.

Catering-alan ammattilaisena sydäntä raastaa että oluet laitetaan kylmään vasta kun kaikki ovat saapuneet paikalle, ensimmäiset oluet olivatkin surullisen lämpimiä. Stoutissa ei olisi ollut mitään ongelmaa mutta kun aloitetaan Pale alella ja lagerilla niin kyllä siinä on suurin raikkaus aspekti menetetty. Toinen epäkohta oli että laseja ei ollut varattu jokaiselle oluelle erikseen vaan muutama lasi piti huuhdella kannuvedellä välillä että sai uuden oluen siihen laskettua. Annettakoon nämä anteeksi sen varjolla että kyseessä oli "kepeä ja helppo" tasting eikä mikä otsa kurtussa oleva ammattilaistasting.

Hauska oli huomata että mukaan saatiin monipuolisesti porukkaa, oli ensikertalaisia, kokeneita, oluen panijoita, miehiä, naisia jne. Juttukin lensi alusta asti sujuvasti porukan kesken, eikä oltu vielä edes juotua paljoa tahi ollenkaan.

Maistossa olevat oluet ja pienet ylöskirjaukset löydät tästä alta, mukana myös yksi panimomestarin koekeitos jota oli tarjoiltu viimeksi olutexpossa mutta muuten se ei ole myyntiin päässyt. Tarina kertoo että Brooklynin panimon pääjehu Garett tekee uuden koeoluen aina 3kk sykleissä, laatu vaihtelee timantista hirvittävään kuraan joten tästä voi kotiolutharrastajat oppia sen että ei edes tuollaisella kokemuksella voi aina onnistua.

Brooklyn Narajito

Tämä oli itselle jo ennestään tuttu mutta monelle muulle pöydässä oli uusi tuttavuus. Raikkaan hedelmäinen, kliinisen kirkas olut. Suutuntumaltaan kevyt ja appelsiini on ihan selkeästi esillä ja maltaatkin oli taustalla keksisenä. Raikas kesäolut.

Brooklyn Defender IPA

Kullankeltainen ja vallan kirkas olut. Golden IPA nimensä mukaisesti siis. Tuoksu puolella on vähän jopa dunkkis mutta Brooklynin pullossa olevat IPA:t eivät ikinä ole tuoreita suomessa sillä ne tulevat ihan oikeasti sieltä meren toiselta puolen ja merimatka kestään 1-2kk, siihen vielä lisätään varastossa ja kaupassa seisottaminen. Humalointi muuten oli vallan ruohoinen ja sitruksiset. Maku on kovin makea ja hedelmäinen, katkerot taasen ovat aika hellyttävän kepeät IPA:ksi.

Brooklyn Lager

Tämä oli kanssa yksi niistä ennalta tutuista. Vahvasti maltainen niin kuin kuuluu ollakin tuoksunsa ja maun puolesta. Hyvin puhdasta meininkiä, hentoinen karamellisuus on ainut profiili joka erottuu edukseen havuisen, greippisen ja sitruksisen humaloinnin alta. Hiukan punertava väritys mutta amber lageria tästä pitikin tulla.

Ghost Bottle - Anomaly

No niin tätä sitä jo odoteltiin. Mahtavan iso pullo shampanja korkilla. Pullon avaamisen jälkeen tuoksu paljastaa että joko pahasti pilaantunut olut tai sour, onneksi oli jälkimmäinen. Suurin osa tastingissä ei ollut maistanut soureja ollenkaan joten ilmeiden seuraaminen oli parasta antia. Ei kyllä olutkaan toiseksi jäänyt. Tuoksu oli kirpsakan hedelmäinen ja olut ei vaahdonnut lasissa ollenkaan. Todella mieto happoisuus joten oli todella hyvä avaus aloitteleville sour harrastajille. Olut oli käytetty valkoviinitynnyrissä mikä kyllä tulikin oluen luonteeseen mukaan ja kävi hyvin sille. Hedelmäinen mangolla käytetty olut, raikas ja rankasti hiilihapotettu. Nämä oluet kestävät todella hyvin aikaa ja ei varmasti huonone vanhetessa ja ei muuten huomannut maussa yhtään että 8,6%

Brooklyn Bel Air Sour

Nyt nostettiin panoksia happamuudessa ja on oikeasti kirpsakkaa tykitystä. Kirkas ja vaahdoton olut tämäkin, tuoksussa on kyllä selkeä maitohapon tuoksu. Muuten sieltä kirpeyden seasta erottaa vain herukkaa, mangoa, ananasta sekä sitrusta. Kuiva olut kerrassaan, kirpsakkaa mutta suomalaiseen makuun silti helposti juotava. Humalaa tässä ei kauheasti ole mutta jotain yrttisyyttä voi bongata.

Siinäpä ne oluet oli, kaiken kaikkiaan kiva tapahtuma. Ramses oli suupaltti kaveri ja tunnin tasting venähti melkein kaksi tuntiseksi. Pääsin myös rupattelemaan nopeasti Cyden kanssa mikä on tällaiselle olut blogaajalle melkein Sauli Niinistön tapaamiseen verrattava tilanne. Kuvia paikalla räpsittiin ja ramsesta haasteteltiin, sen haastattelun voit käydä katsomassa olutpostin sivuilta tai jos laiska niin tästä! Videolta tarkkasilmäiset löytää myös eräsmiehen.

Levittäkää sanaa www.tastingfinland.fi sivustosta ja huikatkaa tutuille ravintoloitsijoille että alkavat järjestämään tasting tapahtumia.

Panimo Honkavuori - Iloliemi No3. 5%

Taas se aika vuodesta kun joensuussa alkaa Ilosaarirock 12.7-14.7, kansa vaeltaa paikalle kuuntelemaan lempiartistejaan ja olut virtaa. Tänäkin vuonna oluesta vastaan festarialueella muunmuassa Honkavuoren panimo tuomalla sinne festareiden virallisen oluen, iloliemen. Resepti on vaihtunut joka vuosi ja tämä on nyt järjestyksessään kolmas. Tänä vuonna olut on tehty pohjois-karjalaiseen luomuohraan. Ohra on tullut Niittylahdesta Juntusen tilalta ja ohra tehtiin maltaiksi Pehkolan pienmallastamossa Ruukissa. Olueen käytetty vesi on Joensuulaista pohjavettä.

Ilosaaren ohjelman löydät tästä!

Panimon kuvaus:

"Ilosaarirockin virallinen festariolut Iloliemi n:o 3 on pirskahtelevan raikas, onnellisen sitruksinen ja miedosti katkeroinen kesäjuoma. Polkupyörämatkan päässä kasvatettu ja rakkaudella pantu. Nautitaan hyvässä seurassa kesän parhaana viikonloppuna! Iloliemen päästöt kompensoidaan panimon omaan metsään."

Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto on lageriksi melkoisen kova suoritus, tiukka ja kestävä vaahtokukka joka jättää pitsiä jälkeensä. Väritykseltään olut muistuttaa enemmän vehnäolutta kuin puhdasta lageria, samean olkinen on siis värimaailma. Tuoksussa on sitrusta, kukkia ja muutenkin parfyymimaisen imelää meininkiä. Tässä oluessa tuoksuu raikas suomen kesä.

Maku:
Maku on pirskahtelevan raikas ja greippinen, jos ei etiketissä lukisi lager niin väittäisin että on pale ale. Suutuntuma on kevyt ja hiilihapotus on reipas. Maussa on reippaasti karheaa mallasta, puumaisia elementtejä ja humalan katkeria yrttejä jotka viimeistelevät pitkän ja greippisen jälkimaun. Hiukan oluessa maistuu myös hiiva mikä voi selittää myös sameuttakin oluessa, tämä ei maussa edes häiritse vaan oikeastaa korostaa hedelmäisiä estereitä.

Sanan varsinaisessa merkityksessä kyseessä on mukiin menevä festariolut.

Muuta: olut on suodattamaton, pastöroimaton, lisäaineeton ja hiilineutraali.Ei sisällä eläinperäisiä ainesosia.

Fuller's (Asahi) - ESB 5,9%

Fuller's:in ESB on muodostunut jo eräänlaiseksi kulttiklassikoksi, meinaa tulla tuo hypetys jo korvista. Kovastihan tuota spekuloitiin että pysyykö tuote samana kun asahi osti koko fuller's firman itselleen. Itse toivon ainakin hintojen laskua suomessa kun on näin massiivinen fuusio tapahtunut. Henkilökohtaisesti olen onnistunut välttelemään tuotetta aina tähän päivään asti.

ESB eli Extra Special Bitter on melkoisen vanha olut merkki, olutta on tehty ensimmäisen kerran 1971. Olut on saanut CAMRA’s Champion Beer of Britain -kilpailussa pääpalkinnon kolmesti ja päässyt kaikkiaan 19 kertaa mitaleille. Eihän se ihan kämänen olut voi mitenkään olla.

Ulkonäkö & tuoksu:
Oikein ok vaahto, väriltään vallan houkuttelevan vaalean ruskea ja kirkas. Tuoksuu maltaiselta, pähkinöiltä, siirapilta ja kaikin puolin leipäiseltä. Tuoksu on loppuunsa suorastaan karamellisen imelä mutta maussa sitä ei tule huomaamaan, maltaista on otettu kaikki parhaat puolet irti. Humalat tuovat oman mausteisen ja yrttisen twistinsä.

Maku:
Suutuntumaltaan keskipehmeä, maukas olut on ensituntuma tästä. Katkerot on täydelliset, ei liian vahvat mutta tuntuvat. Ei ole kauhean kuiva muttei makeakaan, maltainen runko hiukan puisen humaloinnin kanssa kyllä osuu hyvin nappiin, jälkimaussa hiukan sitruunankuorimaista puraisua. Puuta ja pähkinäisyyttä on kyllä koko rahalla, brown ale meininkiä.

Ihan täydellisessä balanssissa oleva olut, on hypensä ansainnut.

Mistä: Ostettu alkosta

EBU: 28

IBU: 35

Kantavierre: 14.0 °P

Humalat: Target, Challenger, Northdown, Goldings

Maltaat: Pale Ale, Crysta

Oluen paneminen - Brewmonk

Ostin tuossa muutama aika takaperin lappo.fi osoitteesta brewmonk täysmäskäimen. Laite hoitaa mäskäyksen ja keittämisen, viilennyksen joutuu hoitamaan jotenkin toisin.


Nyt on useampi keitto jo takana ja laitteen kanssa on tehty riittävästi mokia niin nyt niitä osaa vähän välttää, mutta tällekin kerralle onnettomuuksia sattui.

Oheisessa jutussa on rapsakkaan alen resepti josta piti tulla 6,2% olutta mutta tukin pumpun hiukan liian isolla satsilla ja maltaat tukkivat pumpun jonka piti kierättää vesi mäskin läpi, en siis saanut kaikkia sokereita irti ja ajan puutteen takia en voinut käyttää tunteja suodatukseen että olisi saatu viimeisetkin sokerit irti.

Olen itse käyttänyt brewmate sovellusta olutreseptien suunnitteluun, siihen saa ja joutuukin itse lisäämään osan maltaista ja humalista jos tietää niiden ominaisuudet. Ilmaisia sovelluksia on muitakin ja kokeilemalla löytää omansa.

Brewmonkin osat

Aloitetaan oluen valmistus pesemällä ja desinfioimalla kaikki, siis ihan kaikki. Pöytätasot missä työskennellään, vesihanat, hellan nupit, kattilat, keitin, käymisastia, välineet jne. Mikään ei ärsytä enempää kuin se että kontaminaatio tuhoaa 3kk kypsytetyn oluen.

Sitten kasataan brewmonk. Ohjekirjaa kannattaa vilkaista koska siinä näkyy maksimi maltaiden määrä ja muita turvallisuusohjeita. Sen verran pitää sanoa että kuvat on ohjekirjassa vähän kehnot mutta saa niistä suunnilleen selvää. Brewmonkissa voi säätää tehot, lämmöt ja ajat itse, mahdollisuus on myös ohjelmoida 6 eri reseptiä jolloin mäskäyslämmöt voi ajastaa muuttumaan vaikka 10min välein ja ohjelma pitää huolen että se pysyy siinä.
1q

Sen verran sanon että alin siiviläpelti joka näyttää vähän lautaselta pitää laittaa niin että se upotus osoittaa ylöspäin sillä maltaat tiukkaavat sen sitten laitoja vasten, itse laitoin sen laitteen pohjalle kuin lautasen pöydälle niin suodatin romahti irti ja maltaat tippuivat brewmonkin pohjalle joka johti siihen että ne paloivat siihen kiinni, tämä taasen johti siihen että vastus napsahti laitteen ylikuumentuessa ja sammutti laitteen aina kun sain pari astetta lämmöt nousemaan.

Kun laite on saatu kasattua voit lisätä siihen mäskäysvedet, sen verran huomiona että yli 23l vettä ja sellaiset 7kg maltaita tekee laitteelle aika tiukkaa ja mäskit saattaa valua ylivuotoputkesta laitteen pohjalle ja tukkia veden kierrätys pumpun tai palaa pohjaan.

Aseta brewmonk paikkaan että käymisastia mahtuu alle ja kuitenkin niin matalalle että jaksat nostaa täyden mäskikorin ylös.

Mittaa maltaat valmiiksi, muista taarata astia.

Sillä välin kun vedet on lämpeämässä voi mitata maltaat valmiiksi, 10l ämpäriin yleensä saa kohtuullisen isot mallasmäärät mitattua.

Veden ollessa sopivassa lämmössä laite ilmoittaa siitä iloisella piippauksella. Laita muovikorkki ylivuotoputken päälle sitten voit lisätä maltaat veden joukkoon, sekoittele huolella kaikki paakut pois. Ota ylivuotoputken korkki irti ja lisää toinen siiviläpelleistä maltaiden päälle ja asenna pieni metallinen putki siihen missä korkki oli (kts ohjekirja)

Sekoita huolella.

Nyt voit asentaa vesipumpun mutkaputken yhdessä lasikannen kanssa, niitä ei voi laittaa eriaikaan paikalleen. Varmista että vesipumpun venttiili on auki ja napsauta ohjauspaneelin vierestä pump nappi päälle. Jos olet tehnyt kaiken oikein veden pitäisi nyt virrata tasaisesti pumpusta ja mäskin lämpötila pysyy vakiona kauttaaltaan. Veden valuminen ylivuoto putkeen kuuluu asiaan, se vain kierrättää sen ympäri.

Tässä välissä voit laittaa mäskin huuhteluvedet lämpiämään haluttuun lämpötilaan.

Mäskin huuhteluvedet

Mäskäyksen päätyttyä saat taas iloisen piippauksen. Nyt voit nostaa kätevällä kahvalla brewmonkin sisemmän kehikon ylös ja kääntä samalla hiukan niin kehikko asettuu niille varatuille tukiraudoille ja pysyy siinä itsestään. Normaalisti ei käymisastiaa tarvitse alle laittaa vaan huuhtelun voi suorittaa suoraan vain brewmonkkia käyttämällä.  halusin saada pohjalle karanneet maltaat suodatettua pois.

Mäskin huuhtelua

Nyt voit aloittaa mallaspedin huuhtelun, sen tarkoituksena on saada viimeisetkin sokerit irti maltaista. Pidä tahti sellaisena että mallaspeti ei pääse kuivumaan. Älä sekoittele mäskiä vaikka suodattaminen tuntuisi hitaalta. Sekoittaminen sotkee muodostuneet kanavat eikä olut enää suodatu. Voit kierrättää kerätyn vierteen uudestaan maltaiden läpi kunnes olut on kirkasta, lisää vettä kunnes sinulla on tarpeeksi vierrettä keittoon.

Taempi vierre on ensimmäinen ja hiukan samea vielä

Tässä vaiheessa voi ottaa vierettä sivuun ja tarkistaa ominaispainon 20 asteisesta vierteestä että onko sokereita saatu irti tarvittava määrä.

Nosta mäskikehikko jonnekkin sivuun ja kaada kerätty vierre takaisin brewmonkkiin. Nosta lämpötilaa ohjauspanelista niin pitkään että siinä lukee boil, pistä kansi paikoilleen, mittaa tarvittavat humalat valmiiksi ja ota olut.

Saat kirkkaampaa olutta jos kuorit vaahdot pois ennen humalien lisäämistä.

Kun vierre kiehuu niin voit lisätä humalat, katkerot tulee vierteen keittämisen alkuvaiheessa ja aromi/maku humalat taasen loppuvaiheessa. Oma asiasi on käytätkö humaloille suodatinpussia vai brewmonkin omaa suodatin vai molempia. Oma kokemukseni on että se monkin oma hop bazooka menee tukkoon vaikka käyttäisi molempia ja vierteen valuttaminen on tuskallisen hidasta. Olen laittanut joskus suodattimen vasta laskuhanan jälkeen homman nopeuttamiseksi.

Humalat jää suodattimeen.

Ota sivuun desi nestettä jos voit mitata ominaispainon jos sinulla on ominaispainomittari, se yleensä tulee kotelossa jossa voi mitata ominaispainon lorauttamalla siihen vierrettä joka on 20 asteista.

Kun olet saanut vierteen valutettua desinfioituun käymisastiaan on tärkeää saada vierre hiivauslämpötilaan mahdollisimman nopeasti. Talvella jäähdytys onnistuu vaikka vannalla ja lumella, ilmalla jäähdytys on aika hidasta. Suosittelen hankkimaan jäähdyttimen tai tekemään sellaisen itse vaikka kuparikierukasta, siitä kun laskee kylmää vettä läpi niin ei mene jäähdytyksessä kauaa.

Kuparista askarreltu lauhdutin

Sitten voit nakata hiivan sekaan, oluen vahvuudesta riippuen saatat tarvita useamman kuiva/nestehiivapussin. Tarkista hiivapussista hiivaus sekä käymislämpötila, myös se on hyvä katsoa kuinka suurelle satsille yksi hiivapussi riittää. Suositeltavaa on tehdä myös startteri tai kuivahiivan nesteytys mutta nämä pitää hoitaa ennen panopäivää.

Desinfioi vesilukko ja täytä se vedellä, siinä on mittaviivat mihin asti sitä voi laittaa. Laita kansi tiiviisti päälle, siirrä olut sopivaan käymislämpötilaan ja jää odottamaan pulputusta, käyminen on yleensä valmis viikosta kahteen. Poikkeuksia on ja voit tarkastaa käymisen tilan ominaispainomittarilla, mitä lähempänä 10,00 lukua ollaan sen paremmin sokerit on muutettu alkoholiksi.

Sitten onkin loppu siivouksen aika, loputonta tiskaamista. Suosittelen suihkutiloja, saa kunnolla läträtä.

Käymisen jälkeen pullota tai kegitä olut. Hiilihapot voi tehdä sivuun otetulla vierteellä, panimosokerilla tai hiilihappopullolla. 7g sokeria litraan tuo sellaiset perus hiilihapot.

Sittenpä se on vain jäljellä tuskainen odottelu kunnes pääsee maistamaan. Yleensä 2-4vko:ssa on olut vallan juotavaa jos on saanut kypsyä suhteellisen viileässä, kovassa huoneenlämmössä voi kypsyä nopeammin ja hiiva jäänteet saattaa aloittaa käymisen uudestaan niin rajusti että hiilihapot nousevat pullossa uusiin ulottuvuuksiin, pullot joko poksahtaa tai sitten olut kuohuu yli avattaessa mutta se voi johtua liiasta pullotus sokeristakin.

Teksti kirjoitettu ajomatkalla espooseen, korjaan virheet sitten myöhemmin.

Haapala Brewing - Korpikuusen kuiskaus 5,2%

Kävin piipahtamassa lapin reissulla sotkamossa syömässä haapala bnb:ssä ja tulihan sieltä oluttakin otettua mukaan. Pitää sanoa että ulkoapäin haapala on todella vaatimaton mutta sisältä aivan upea, uutta ja vanhaa, rustiikkisia yksityiskohtia ja moderneja oivalluksia. Kannattaa käydä sillä ruokakin oli hyvää ja modernilla otteella valmistettuna, näin kokkina voin sanoa että hyvä suoritus. En valitettavasti päässyt turisemaan panijoiden kanssa sillä sinne oli varattu toinen tapaaminen.

Ruoka oli kyllä hyvää ja sitä oli riittävästi, henkilökunta oli ystävällistä ja avuliasta. Myöskin pientä putiikkia oli joka oli kyllä hienosti toteutettu uutta ja vanhaa (yli 100v höyläpenkki myyntipöytänä) yhdistelemällä. Todella upea paikka ja suosittelen kyllä käymään.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Etiketin ulkonäkö pitää arvioida ensin! Haapalan perusoluet käyttää kirkasta läpinäkyvää muovia etiketeissä aivan kuin olvin uudet pullot, joskin nämä on tyylikkäämpiä. Yksinkertaisesta pikseli grafiikasta muodostuu kuusenkerkkä.

Tiivis, pienikuplainen, uhkean valkea ja kestävä vaahto, tämähän lupailee oikein hyvää. Ulkonäöltä hiukan samea, oranssiin vivahtava olut mikä karkaa vähän tuolta pale linjalta. Tuoksussa on todella mahtavaa pale ale meininkiä, kunnolla hedelmää mangon, ananaksen ja sitruunan muodossa. Tuoksusta löytyy myös karamellisuutta, havuisuutta ja greippiä mikä antaa vihiä jo vähän tulevasta maustakin.

Maku:
Nyt on hyvin kuusenkerkkä esillä eikä silleen ujosti, oikeasti se on eka maku mikä suusta löytyy. Todella mahtava maku tämä tuore metsä, havuinen, puumainen, pihkainen ja hellästi katkera. Humaloinnin katkerot osuu kyllä justiinsa maaliin, yrttistä menoa greipillä höystettynä. Suutuntuma on yllättvänkin täyteläinen vaikka onkin raikkaasti hiilihapotettu, kuusenkerkkä antaa tiettyä öljyisyyttä joka huijaa vähän. Profiili on vallan kuiva vaan ei nuiva!

Todella hyvä ja tasapainoinen olut. Jos haluaa opiskella kuusenkerkän makua oluessa niin tämä! Mausteisten ruokien kaveriksi varmasti mainio tapaus...ja riistalle ehdottomasti.

Olut on saatu panimolta.

Panimo: Haapala BNB
Muuta: Oluessa on kuusenkerkkää sekä se on gluteeniton
Maltaat: Pilsner, Munich, Cara plus 100, Crystal
Humalat: Columbus, Simcoe, Amarillo
Hiiva: American ale
EBU: 64,10
EBC: 15,70