Sivut

31. maaliskuuta 2019

Panimo Kiiski - Jäänmurtaja Stout 5,5%

Viimeinen olut maistossa panimo kiiskeltä, kauppavahvuinen stout. Liekö saatu tarpeeksi rähinää näille prosenteille vai onko nieltävä tappion karvaat kyyneleet? Kyseessä on myös talven kausiolut joten taidetaan joutua odottamaan seuraavia lumia että tätä saadaan maistella uudemman kerran.

Panimon sana:
Jäänmurtaja on sysimusta, makea (laktoositon), paahteinen ja suklainen Stout. Siihen ei ole lisätty laktoosia makeutukseen, joten sopii myös laktoosi-intolerantikolle. Suodattamaton, pastöroimaton sekä lisäaineeton pintahiivaolut. Oikein kunnon nautinto olut talven pimeyteen. Istu sohvalle katsomaan takkatulta ja ota olut!

Ulkonäkö & Tuoksu:
Nyt on todella hyvin onnistunut vaahto! Vaalean ruskeana uljaasti kohoava paksu vaahto on myös kestävä kaikessa muhkeudessaan ja lasiin jää brysselin pitsiä. Tuoksussa maltaisuutta sekä suklaisuutta hyvällä raikkaalla otteella, rusinoiden tuoksu tuo mukavaa makeaa hedelmäisyyttä tuoksuun. Ei ihan niin intensiivinen kahvin tuoksu kuin vahvemmissa stouteissa mutta ei huonokaan. Väriltään vallan musta.


Maku:
Suutuntuma on yllättävänkin paksu maitokauppavahvuiseksi, hiilihapotus vähän keventää runkoa entisestään mutta ei mitenkään haittaavasti. Maltaiden profiili on palaneen mustan maltaan maku. Sellaista aika kitkerää menoa olut tarjoilee mikä tuo mieleen mustana nautitun pannukahvin. Tummien elementtien myötä tulee nokea ja hiukan savuakin. Mustien maltaiden ylivoimasta huolimatta myös vaaleamman paahdon maltaista saadaan tumman suklaan makua kera kahvin. Humalointi on sitruunaisen raikasta mikä keventää vähän kitkerää alun meininkiä.

Musta stout kitkerän sitruunaisella otteella, hyvä kauppavahvuinen stout.

Kantavierre: 19
EBU: 58
EBC: 77
Mistä: Saatu panimolta

27. maaliskuuta 2019

Salama Brewing Co. - Guilty Pleasures West Coast IPA 6,2%

Iskeekö salama kahdesti samaan paikkaan? Hope not sillä ensimmäinen maistelu osui metsään. Nyt salama iskee uuteen paikkaan nimittäin IPA genreen, tämähän on tunnetusti aloittelevalle panimolle helpoin olut sillä humaloinnilla saa pari virhettä helposti anteeksi. Tässä oluessa virheitä ei ole, paitsi ehkä nimeämisessä mutta oluet muuttuu samoin niiden luokkittelutkin. Nyt maistellaan Salama Brewing Co - Guilty Pleasures West Coast IPA 6,2%. Täytyy nostaa hattua että on lähdettu suoraan niihin prosentteihin milloin IPA:sta saa oikeasti hyvää ilman kompromisseja.

Panimon Kuvaus:

"Dedicated to private eyes, femme fatales, corrupt police men, jeal- ous husbands, conspiracies involv-ing adulterous affairs, flashbacks,hallucinations and amnesia. Guilty Pleasures is our interpretation ofthe West Coast style. It’s tropicalyet comes with existential bitter- ness and earthy notes of pine. A faithful companion in a delusive world which behind its pretty colors is an incomprehensible place driv- en by unclear motives, fuzzy mem- ories and obsessive search of the strangest of plessures. Greed is good, sex is easy, youth is forever. West Coast “action”..."
Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto halusi tulla ulos purkista jo avatessa ja riitti sitä melkoisesti myös lasiinkin. Tolkuttoman tiivis, valkea vaahto pitkällä kestolla. Lasiin jäin ainakin tsiljoona neljäsataa kerrosta pitsiä. Vehnän käyttö vaahdon kestävyydessä selvästi handlattu. Väriltään kullankeltainen ja hiukan samea. Tuoksussa on vahvasti mangoa, ananasta, greippiä sekä havuja. Oikein mehukas tapaus on tuoksun ja toivottavasti myös maunkin puolesta.

Maku:
Suutuntuma on hyvin pehmeä, oikein suusta sulavasti juoma soljuu kurkusta. Jopa liiankin hyvin, missä katkerot on? Oluessa ei ole juurikaan perinteistä ipamaista purentaa katkeroissa vaan humalointi on lähdetty selkeästi tekemään maku ja tuoksu edellä. Makuhan on mehuisa niin kuin uumoilinkin, paljon hedelmää ja makeutta on tarpeeksi muttei liikaa. Humalointi on makunsa puolesta runkoon nähden varsin passeli, jälkihumaloinnista saadaan sellaista herkkää sitruunaa mikä kuljettaa kyllä maun loppuun asti sulavasti ja aivan lopussa oleva havuisuus kuivattaa suun oikein mukavasti. Hiilihapotkin on kohdallaan vaikka pelkäsin että voisivat olla ylihapotettuja kerran pyrki ulos tölkistä mutta postin käsittelyn jälkeen se nyt ei ole ihme.

Kerrassaan maistuva hedelmäinen IPA! Minusta tämä on kyllä east coast IPA, katkerointi nimittäin on west coastissa se juttu. Muuten kyllä täysin toimiva paketti vaikka olisi litran lekassa.

Humalat: Citra, Columbus, Simcoe
Mistä: Saatu Salama Brewing panimolta


25. maaliskuuta 2019

Salama Brewing Co- New World Order Pale Ale 5,5%

Nyt on tuore panimo maistossa, 2018 pystytetty Salama Brewing Co. Panimo on selkeästi lähtenyt vahvalla brändäämisellä ja visuaalisella ilmeellä liikenteeseen ja panimon sivutkin lupailevat eeppisiä kokemuksia parilla typolla varustettuna. Kovat on puheet joten katsotaan saadaanko ne lunastettua. Etikettit on ainakin panimolla erottuvia ja logonkin tunnistaa jos kaupassa tulee vastaan.

Panimon Kuvaus:
"We live in the end of days. A secretive power elite is conspiring to rule the world through an authoritarian world government: the New World Order. As we know, this elite consists of the Bilderberg Group, Freemasons, the UN, international monetary institutions and other illuminati. What is not that well known, however, is that these entities are actually just front organizations of Salama Brewing Company - the real driving force of the Order. To celebrate our ability to constantly and covertly nudge people in the direction of global tyranny, we decided to brew an arrogant Pale Ale with New World hops that will make you taste your looming enslavement"
ILLUMINATI CONFIRMED!

Salama iskee kachow!
Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto oli nopeasti muodostuvaa saippuavaahtoa ja muutenkin salaman nopea liikkeissään. Väri on
kerrankin ihan keltainen, ei punainen, oranssihtava, vaan oikeasti keltainen. Olut on myöskin samea, mikä on ihan mukavaa vaihtelua kun tässä on tullut jokunen tappiin asti prossesoitu olut. Tuoksu on melkoisen mehukas, ei ole kyllä aromihumaloinnissa säästelty. Parfyymimaisen huumaava kukkaisuus täyttää nenäontelot hetkessä, trooppinen hedelmäisyys on intensiivinen. So far so good.

Maku:
Suutuntuma on kepeä ja aavistuksen liian ohut. Mallasrunko itsessään on aika miedon makuinen, keksinen, sellainen marie keksi jota käytetään suun neutraloimiseen maisteluissa. Olut on makeahko ja mehuisan oloinenkin, aprikoosia sekä muita hedelmiä siitä vähän löytyy. Humalointi ei katkeroinnillaan juurikaan elvistele mikä tekee tästä ihan mukavan terassi olusen. Flavori humalointi taasen on ohuen sitruksinen mutta itselle jää vähän liian mauttomaksi tapaukseksi.

Teknisesti puhdas olut, helppoa juotavaa mutta jää vähän vaisuksi. Kaupassa olevia massoja varten helppo olut on hyvä aloitus mutta onko liiankin helppo? Aika näyttää kestääkö kilpailua mutta maailmanvalloitus olueksi tästä ei ole.

Humalat: Nelson Sauvin, Enigma, Simcoe

24. maaliskuuta 2019

Nokian Panimo - Wiener lager 5%

Nokian panimo tupsautti lähettää yllätys oluet, tuli stouttia sekä wiener lager joista maistossa nyt jälkimmäinen. Eikös wiener tarkoita nakkia? Onko tämä nyt sellainen saunamakkaran kanssa nautittava olut? Kuumeisesti etsin jääkaapista kadonnutta nakkia sitä kuitenkaan löytämättä, menköön nyt ilman lisukkeita tällä kertaa.

Kuvaus: "Punertava, wieniläistyyppinen pohjahiivaolut. Tämä mm. vienna-maltailla tehty täysmallaslager vie nauttijansa wieniläisten kristallikruunujen alle valssin pyörteisiin. Vaahto kuin keisarinna Sisin tanssiaispuvun helma, maku soi kielellä kuin sinfoniaorkesterin lento, allegro ja adaggio."
Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto oli kermaisa ja nousikin korkealla mutta paino olikin sanalla oli, alle minuutissa vaahto oli melkein täysin kadonnut. Väriltään oluthan on kauniin kullankeltainen, ei ihan niin punertava kuin oletin mutta kyllä se vähän oranssiin päin vivahtaa. Tuoksussa vahvasti hunajaista makeutta, tulee sellainen vastaleivottu hunajakuivakakku mieleen. Maltaat pääsevät viljaisena esille hunajaisuuden alta, muutenkin minusta on todella onnistuneen herkullinen tuoksu. Hiukan yrttejä loppuvetoon, timjamia.

Maku:
Korkeasti hiilihapotettu ainakin on kun kihinä suorastaan käy ja se tekee suutuntumasta hiukan kevyen ja terävän, pehmenee hiukan kun saa väljähtyä. Samaa makua ja hapokkuuta on keisarin kellarioluessakin joten panee tuumimaan että onkohan tätä suunniteltu sen reseptin pohjalta? Maltaat ovat kovasti esillä leipäisyytenä, hiukan rasvainen maku tästä jotenkin tulee. Katkerointi on suhteellisen vahva ja yrttinen mikä raikastaa ihan kivasti tätä.

Ihan mainio perus ölppä, varmaan tulee tätä jatkossa ostettua perus olueksi. johan noita wanhoja keisareita on juotukin. Harmillista vaan että rikoin viimeisenkin ehjän keisari lasin.



Maltaat: Vienna, Red Active ja Munich.
Humalat: Saaz ja Magnum.
Kantavierre: 12,1
IBU: 37, 
EBC: 34
Mistä: Saatu Nokian panimolta

21. maaliskuuta 2019

Panimo Kiiski - Kutuaika 5,5%

Tummaa lageria pukkaa Panimo kiiskeltä! Toivottavasti lohien kutuaika on mennyt hyvin ja tänä kesänä tulisi lapista jopa lohtakin koukun päähän eikä pelkkää kokemusta. Sitä odotellessa otetaan kokemusta kutuaika oluesta, tämä tumma lager on sesonki olut jota on saatavissa keväisin joten kipikapi kauppaan.

Panimon kuvaus oluesta:

"Kutuaika on miedosti humaloitu ja makealla jälkimaulla oleva tsekkityylinen tumma lager. Ei paahteinen punertava herkku. Suodattamaton, lisäaineeton pastöroimaton täysmallas pohjahiivaolut. Maistuu sellaisenaan ja on myös erinomainen ruokajuoma."
Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto on tuuhea, korkea ja tiiviin näköinen tapaus. Tuoksussa leipämäistä mallasta
sekoitettuna kukkaisuuteen ja hienoiseen hiivaisuuteen. Väritykseltään punertavan mahonkinen ja kirkas.

Maku:
Suutuntumaltaan keskitäyteläinen ja sopivasti hiilihapotettu. Maku on bittermäisellä tavalla katkeran hapanta. Maussa on leipäisyyttä, maltaita, karamellisuutta, paahdettua sokeria että siirappia. Hiukan tummia hedelmiä tuomaan aavistuksen makeutta runkoon. Katkerot on juuri itselle pasellilla tasolla ja niiden makumaailma on havuisen metsän tunnelmissa. hiukan sitruunaisuutta ja karvautta sekä savunkin makua lopussa.

Melkoisen uniikki lager ja paljon on makuja sullottu, äärimmäisen pitkäkestoinen jälkimaku. Eräsmies approves! Kuka sanoo että lagerin pitäisi olla tylsää.

Kantavierre: 14
EBU: 34 
EBC: 37
Mistä: Saatu panimolta

20. maaliskuuta 2019

Iso-Kallan panimo - Pimeyden morsian 8%

Vaimo toi tuliaisia kuopion reissulla ja täytyy sanoa että ulkonäöllisesti on todella tyylikäs pullo. Nopealla tarkastelulla selvisi että tämähän on ah niin muodikkaita bändioluita. Imperial stout on yleensä aika toimiva tapaus joten suurella innolla tämän kimppuun hyökätään.

Panimon sivuilta poimittua:
Kuopiolaisen metalliyhtye Turmion Kätilöiden kanssa yhteistyössä valmistettu Pimeyden Morsian imperial stout. Pitkällinen turhautuminen jo markkinoilla olevien bändioluiden laatua kohtaan herätti ajatuksen, joka lopulta päätyi yhtyeen ja panimon yhteiseen tavoitteeseen luoda maailman paras bändiolut. Vahvuudestaan huolimatta helposti lähestyttävä stout, jossa pääosassa tummapaahtoinen kahvi sekä pehmeyttä antava kaakao.
Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto niukahko mutta sitäkin tiiviimpi. Väriltään melkoisen läpitunkeutumattoman musta.
Tuoksussa on melkoisen muhkeasti suklaata ja kahvia, hienoista hedelmäisyyttäkin on havaittavissa. Humalat tuoksuvat hiuksen hienosti tummaksi paahdettujen maltaiden alta, esille pääsee myös selkeä salmiakkisuus. Tuoksu toimii oivallisesti.

Maku:
Suutuntuma on keskipehmeä ja olut on hiukan kuiva. Siemaisun alussa hienoinen vetisyys on ilmassa mutta ei häiritse enempää juodessa. Paahteisuus ja suklaisuus on hyvin saatu kaivettua maltaista esille, kaakao on aika intensiivinen. Humaloinnissa on lähdetty hiukan sitruunaisella sekä yrttisellä otteella liikenteeseen. Katkeroinnit on keskikastia, puraisee kuitenkin riittävästi kaiken maltaisuuden alta. Alkoholi esiintyy lähinnä lämmittävyytenä mutta toisinaan vähän karkaa makuunkin.

Imperialiksi aika ujoilla prosenteilla on lähdetty liikenteeseen mutta voi olla että olisi viinaksisuus päässyt liiaksi esille tällä reseptillä jos olisi menty yli kympin.


Maltaat: Pale Ale, Munich, Chrystal, Chocolate, Black
Humalat: Northern Brewer, EKG
Muut: Tummapaahtoinen kahvi ja kaakao
Kantavierre: 23.2%
EBU: 29

18. maaliskuuta 2019

Honkavuori - Juhlaolut Luomulager 4,5%

Honkavuoren Barcelonassa (2019) voitetun kullan vuoksi ja asiakas toiveesta otetaan maistoon Juhlaolut joka on tehty juhlistamaan PKO:n satavuotista historiaansa yhteistyössä paikallisten tuottajien kanssa. Olut on tehty luomumaltaista ja luomuhumalasta eli jo ihan sen puolesta tukemisen arvoinen olut, hintakaan ei ollut kuin 2,99€/0,33L mutta olisihan tuo PKO voinut kunnioittaa tuottajia sen verran että olisi raapaissut omasta katteestaan puolet pois ja antaneet senkin vähän tuottajille.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto nousi urheasti ja kaatoa sai vähän toppuutella. Urheasti nousustaan huolimatta ei muodosta
pysyvää vaahtokukkaa oluen päälle. Väriltään oikein kauniisti onnistunut kupari, varsin tyylinsä mukainen. Tuoksussa on valtavasti viljaista maltaisuutta ja hentoa hunajaisuutta, lopussa on selkeää yrttisyyttä.

Maku:
Hiilihapotus on hiukan kovankin oloinen mutta suutuntuma on yllättävänkin pehmoinen. Humalointi on tässä lagerissa varsin kovassa osassa ja pippurisuus kera muiden mausteiden valtaa hyvinkin äkkiä suusta tilaa. Maltaisuus tulee hennon keksisenä taustalta kurkkimaan. Hiukan voimaista rasvaisuuttakin löytyy. Loppumaussa on vahvaa katajaista ja havuista pitkäkestoista loppurutistusta jo muutenkin varsin kuivaksi käytetyssä oluessa.

Niin kuiva että ei ole janon sammuttaja vaan sen aiheuttaja, tätähän saattaa mennä ihan vahingossa tuoppi tolkulla. Kaiken kaikkiaan helposti lähestyttävä lager mutta loppumaun yrttisyys saattaa yllättää.

Mistä: Ostettu lähi S-Marketista

13. maaliskuuta 2019

Olvi - Export 5,2%

Taas Olvin vanhoja tuotteita uusissa nahoissa. Oluthan ollut markkinoilla jo vuodesta keppi ja olvin sivujen mukaan amsterdamissakin voittanut kultaa 1981, tarina ei kyllä kerro että onko tämä taas sellaisia kisoja mistä kaikki saa mitallin tekivätpä mitä hyvänsä. Taitavasti olen olvin tuotteita elämäni aikana väistellyt sillä en ole kyllä tätäkään ikinä ennen juonut. Nythän tätäkin saa marketista ja huomattavasti huokeammin kuin alkosta.


Ulkonäkö & Tuoksu:
Olvi Export
Kohtuulisen tuuhea ja tiheä, kirkkaan valkoinen vaahto. Väriltään hieno kuparisen sävyinen, heikosti kuplahteleva. Kukkainen aromi leijuu yllättävän kauas oluesta. Pehmeä maltaisuus ja hunajaisuus on selkeitä elementtejä, hiukan hedelmäinenkin. Eihän tämä nyt kehno suoritus ollut, mukavan viljainen ja raikas.

Maku:
Suutuntuma on kepehähkö, vahvasti hiilihapotettu. Viljainen maltaan maku mutta humalat joita tässä on käytetty tekevät tästä vähän tunkkaisen kombon, ei niinkään raikkaan. Vahvasti maanläheinen maku ja maltaat on korostettu selkeästi esille. Hieno sitruksisuus lopussa yrittää raikastuttaa olutta viimeisellä hengenvedollaan. Miedosti katkeroitu ja helposti juotavaa.

Loppumaku on hiukan pahvinen mutta lähes olematon verrattuna perus olviin, muuten hyvin helppo kokonaisuus ja ihan eheä kokonaisuus.


EBU: 18
EBC: 10
Kantavierre: 12 %

11. maaliskuuta 2019

Eräsmies - Panimokierros Honkavuoren panimolla

Kävin kesällä piipahtamassa paikallisessa pienpanimossa, joka on ollut toiminnassa vasta vuodesta 2015 ja ensimmäiset oluet pullotettiin 2016. Tuore tapaus siis mutta en ollut saanut aikaiseksi käydä paikan päällä, sittemmin siihen tuli mahdollisuus kun muutettiin perheen kanssa kiteeltä joensuuhun. Panimo on aloittanut vahvasti ja se nappasi pronssia Suomen paras olut 2018 kisoissa vehnäolut heilillä 6,6% ja kultaa tuli vehnäolut valolle vuonna 2017 ja double bock vetäisi sieltä hopea sijan, ei hullummin aloittelijoilta. Panimoa pyörittää kaksi yrittäjää Jani Honkanen ja Ville Vuorio


Puoti on pieni mutta kaikki tarvittava löytyy.
Yrittäjät kutsuvat itseään panimotohtoreiksi johtuen siitä että molemmilla on tohtorin tutkinto. Jani opiskeli biologiaa Joensuussa 90-luvulla ja väittelin tohtoriksi ekotoksikologian alalta, Ville taasen väittelin rupiliskon luonnonsuojelubiologiasta. Mikä kumma sai miehet lähtemään oluen pariin? Ville valisti asiaa että ajatus lähti joensuulaisesta ravintola jokelasta, jossa jani 2009 kysyi että perustetaanko panimo? Sehän oli vain laittaa kättä päälle ja tässä ollaan. Kaverukset hankkivat alan kirjallisuutta ja tekivät yli 100 kotiolutta harjoituksen vuoksi. Ville valisti että hänen olut kokemus juontaa jo kaukaa kun hän teki alle kouluikäisenä mummon kanssa sahtia, tätä eräsmies arvostaa kovasti. Valitettavasti Honkavuoren panimolta ei saa sahtia mutta toivossa on hyvä elää.


Noh otin ja kävelin paikan päälle katsomaan minkälainen pytinkin se oikein on. Ulkoasu on varsin tehdashallimainen joten panimo meinasi kadota vähän katukuvaan mutta sieltä se vain löytyi. Lampsin suoraan sisään puotiin joka oli vastikään perustettu, siellä olikin ihmistä ihan jonoksi asti. Odottelin tovin ja tutkailin myymälän valikoimaa mistä tarttuikin mukaan loppujen lopuksi olutlasi honkavuoren logolla mukaan.

Olutpuoti auki keskiviikkoisin ja perjantaisin klo 12-17.

Toinen panimotohtoreista, Juho-Ville Matti Vuorio lähti esittelemään minulle panimon tiloja. Vetäisin niskaan tutkijan takin sekä muovipussit kenkien päälle ja lähdin kohti panimon uumenia. Puhuttiin viime vuoden tuotantomääristä (2016) jolloin panimo linkosi 51,000 litraa mutta kapasiteettia olisi vaikka kolminkertaistaa se. Panimolta kuitenkin löytyy 10kpl 2000litran käymistankkia eli pienpanimoksi ollaan lähdetty aloittamaan valmiiksi riittävän suurella laitteistolla. Yrittäjät olivat laittaneet parikymmentä tarjouspyyntöä pitkin maailmaa ja hyvin äkkiä kävi selväksi että kiinasta ne laitteet on hommattava. Sikaa säkissähän ei kannata ostaa tällaisissä asioissa vaan laitteistot käytiin katsomassa paikan päällä elokuussa 2015 ja jokunen kuukausi myöhemmin sieltä saapuikin sitten kaveri ne asentelemaan.



Panimolaitteisto:
Keitto- ja mäskäyskattilat 2000 litraa
Mahdolllisuus hopback-humalointiin
Kaikki käymistankit 2000 litraisia (mahdollisuus kuivahumalontiin)

Etiketöinti- ja pullotuslinja:
Ns. suora pullotuslinja, jossa ei ole ”pullokarusellia”
Etiketöinti ennen täyttöä
Hapenpoisto ennen korkitusta
Max nopeus 1200 pulloa tunnissa
Siellä sitä herkkua muhii!


Pullotus laitteisto taasen on hankittu italiasta ja se näyttikin ainakin omaan silmään vallan pätevältä laitokselta, moneen pienpanimoon verrattuna melkoisen isoltakin. Laite sinkoaa pulloja tunnissa vähän päälle tuhat. Kysyin lämpimikseni että tuleeko tuollaisiin laitteisiin helposti vikoja, ei kuulema ja vaikka tulisikin niin osa niistä saadaan korjattua laitteessa olevalla etäyhteydellä suoraan valmistajiin. Eräs saksalainen toimittaja oli tuumaillut tuosta laitteesta että se on pullotuslinjastojen mersedes, pitää se silloin hyväksi uskoa.
Pullotuslinjasto.



Panimo pelittää muuten tuulisähköllä!

Huomasin että varastotila, niin kuin monilla muillakin panimoilla on verrattain pieni joten tetristä saa pelata eurolavojen kanssa kun kuorma lähtee liikenteeseen. Panimo itsessään on muutenkin kompakti mutta kaikki laitteet on sinne tehty mittatilaustyönä joten tehokas tilankäyttö ratkaisee paljon.


Kierroksen ohessa silmiini pisti puinen tynnyri ja pakkohan se oli udella että tuleeko tynnyrikypsytettyä olutta valikoimiin, siinä harvoin voi mennä vikaan. Panimotohtori valisti että joensuuhun vasta avatussa gastropub vispilänkaupassa on tynnyri kypsymässä. Kysyin että nähdäänhän jatkossakin tynnyri olutta ja vastaus oli että todennäköisesti, lupaavaa viskin aromia oli ainakin jo alustavissa kokeilluissa irronnut. Samalla tuumailin että onkohan miten vaikeaa noiden tynnyreiden hankinta mutta tuntuu noita maahantuojilla olevan, Amerikassahan on ihan säädös että viskille pitää aina olla uusi tynnyri joten sieltä luulisi saavan kerran kertakäyttö kulttuuri voimissaan.
Tynnyri kypsytetty olut on parasta.


Keskusteltiin myös humalista sillä olin tietoinen että honkavuorella on omat, noin aarin kokoiset koe viljelmät, tämähän on kiinnostavaa siinä mielessä että harvalla panimolla on omaa humalatuotantoa, ainakin voi olla varma tuoreudesta. Joskaan tilan tuottamat määrät ei riitä vielä oluiden humalointiin.
saati että se olisi edes taloudellisesti kannattavaa. Pyysin pistokasta yhdestä taimesta mutta en sitten muistanut ikinä sitä käydä poimimassa, ehkäpä tänä vuonna sitten. Panimolla olikin 5 eri lajiketta mistä valita mutta parhaiten on kasvanut niinivaaralta saunan takaa löydetty taimi, mikä on tietysti aika loogista kun se on saanut karaistua suomen oloissa toisin kuin eurooppalaiset vastineet.

Maltaistakin puhuttiin ohimennen että hyvä että suomeenkin putkahtelee pikku hiljaa uusia mallastamoja ja panimo käyttääkin vain suomalaista viking malttia. Käydessäni tätä keskustelua kävin kurkkimassa keittopatojen sisälle siiviläpohjia ja haravasekoittimia ihmetellen ja tutkimassa muutenkin uuden karheana kiiltelevää laitteistoa. Se on kyllä hieno nähdä isoja laitteita, kauhulla vaan ajattelen niiden pesemistä minkä voin kokemuksesta kertoa että aivan perseestä.
Honkavuoren olutlasi lähti matkaan.


Sitten alettiin jo hiipiä takaisin kohti olutpuotia mistä tuli puheeksi että joensuussa on vieläkin ihmisiä jotka ei ole honkavuoren panimosta kuulleet mutta kyllä tuon kioskin avulla lähtee sana kiertämään. Tuumailin että kyllä se kohta tietoisuuteen nousee, olihan tuossa taannoin radio rexin haastattelukin jossa Ville edusti. Olin kuulema ensimmäinen ihminen joka on maininnut edes kuulleensa sen ja lohdutin mies poloista että hyvin se haastattelu meni.

Tuumailtiin samalla etiketeistä että ne on hyvin selkeät ja tunnistettavissa. Ne tekeekin ihan ammattilainen; Jusa Hämäläinen joka työskentelee Karjalainen lehdessä visuaalisen toimituksen esimiehenä, osaamista siis on.

Eipä siinä, about tunnin kierros tuli tehtyä ja kaikkea kivaa nähtyä. Mukaan nappasin myös päkin olutta minkä sai mukaan näppärässä kuljetusyksikössä. Käykäähän piipahtamassa panimon shopissa tukemassa paikallista panimoa, varmasti löytyy olutta joka janoon.

Panimo Honkavuoren sivut






8. maaliskuuta 2019

Pyynikin Brewing Co. - Citra California Lager 5%


Pyynikin uutuksien läpikäyntiä jälleen, tällä kertaa lager mitä on lähdetty tekemään jenkkiläisellä twistillä. Amerikkalaisten malli tuntuu olevan nyt kovassa nosteessa muillakin panimoilla, eipä siinä kun ihan maistuvaa settiä ne tuolla jenkeissä tekevät. Osattaisiinkohan tehdä jotenkin suomalainen tyyli mitä muut kopioisi? Sahtia lukuunottamatta.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto oli nopeasti muodostuva ja kermaisa, ei kyllä säilynyt minuuttiakaan. Tuoksu on hyvin hedelmäinen ja raikas. Perinteiseen lageriin verrattuna hedelmäisyys on hyvin vahvasti esillä. Sitruunaa ja ananasta, todella fresh tuoksu kukkaisen makealla meiningillä. Olut kirkas ja kullankeltainen, oranssihtava enemmänkin.

Maku:
Maku on yllättävänkin hedelmäinen mutta ei imelä, rungossa kuitenkin on selkästi havaittavaa makeutta. Juotavuus on todella hyvä, kepeähkö mutta paljon makua. Maltaat maistuvat keksisen crispynä ja humalat on hyvässä balanssissa. Katkerointi on keskivertoa kamaa ja  humalointi on hiukan ruohoista. Karbonointi on keskivertoa kovempi tehden tästä kepeän ja raikkaan.

Hedelmäinen lager, ainakin se on erilainen. Maukas kuin ipa, katkeroitu kuin lager.

Humalat: Citra

4. maaliskuuta 2019

Pyynikin - Amarillo Pale Ale 5,3%

Jatketaan suomalaisten oluiden parissa niin kuin aina ennenkin, tällä kertaa pureudutaan Pyynikin panimon uutuuksiin eli Amarillo Pale Ale. Vaikka kuva onkin tumma niin kyllä tuosta voi jo päätellä että ei se Pale Ale kyllä ole vaikka mitä tekisi. Mitenkäs maku puoli? Otetaan asiasta selko.

Ulkonäkö & Tuoksu:
olutVaahto oli napakka ja muodostui varsin ryhdikkäästi lasiin. Väriltään kaunis kuparipannu kirkkaalla olemuksella. Tuoksussa mennään hedelmien sekoituksella joista mielenkiintoisin on mangon ja greipin liitto. Aromihumaloiden määrä meinaa kadottaa maltaiden tuoksun tyystin mutta on siellä jotain karamellisuutta taustalla joka sekoittaa tuoksut vallan toimivaksi kokonaisuudeksi.

Maku:
Suutuntumaltaanhiukan tervähköllä särmällä varustettu olut, hiilihapotus on hiukan pirskahteleva mikä tekee tästä melkoisen helpon juotavan. Maltaat ovat vahvasti karamellisoituna esillä ja yhtä vahvasti myös amarillo heittää vastapalloon sitruksista ja hiukan lipeämäistä makuaan. Katkerot on karvaat mikä tekee tästä vähän bitterin ja myöskin jälkimausta äärimmäisen pitkäkestoisen. Mausta tulee mieleen ihan brittiläiset brown alet, sellaista puun ja kaarnan makua. Loppu makukin on pihkaisuutta, havuja ja greippiä.

Mukavan down to earth olut, ruokajuomaoluena näen tämän helposti mutta Pale Alena ihan metsässä.

Mistä: Saatu Panimolta

1. maaliskuuta 2019

Maistila - Jälkipeli Saison 6,1%


Panimon sana:
Jälkipeli syntyi ajatuksesta, että olut on (kohtuumäärissä) tutkitusti mainio palautusjuoma. Mietimme velimiehen (yhtiökumppani) kanssa minkälainen olut olisi meidän suuhumme passeli palauttelija sählyreenien tai tennismatsien jälkeen. Saison on yksi lempityyleistämme, joten askelmerkit veivät siihen tyylisuuntaan ja tällainen kepeä, hitusen hedelmäinen ja virkistävä olunen syntyi.


Ulkonäkö & Tuoksu:
Hyvin pelittää jälkipelit
Vaahtosi runsaasti ja myöskin katosi nopeasti, jätti pitsiä melkoisesti lasiin eli kävi tehokkaasti siis työnsä tekemässä...paitsi aromien säilyttämisessä joskaan tuoksun puute ei ole ongelma. Sitrushedelmäinen tuoksu, kovin sourimainen ote ja hämmästyn ellei ole vahvasti hapan tapaus. Kukkaisuutta sekä sokeria löytyy helposti, belgialainen hiivakantakin jättää tervehdyksensä tuoksuun. Hedelmäisyys on melkoinen mutta raikkaalla tavalla.  Väriltään oljen keltainen ja hiukan samea.

Maku:
Suutuntuma on yllättävänkin paksu vaikka hiilihapotus onkin korkea. Valkkarimaisen kuivaa meininkiä on tarjolla ja kuivuutta oluessa edesauttaa siihen lisätty ruis sekä appelsiinin kuoret, sitruunaa unohtamatta. Hedelmäinen olut kuitenkaan maltaita unohtamatta, ne löytyvät taustalta keksimisenä makuna. Ruis taitaa tuoda siihen keksimäisyyteen digestiven makua. Katkerointi on maltillinen mutta varsin yrttinen, tekee vähän sellaista voikukan maidin makua loppuvetoon. Ilman tuota lopun kitkeryyttä voisi olla hiukan miellyttävämpikin maku, se voi tulla tietysti myös siitä että sitruunan/appelsiinin kuorta on raastettu siihen valkeaan osaan asti.

Maistuva saison kaikkiaan vaikka en tuosta lopun kitkeryydestä niin välittänytkään, muuten varsin raikas tapaus.

Mistä: Saatu Maistila panimolta.
Kuvaustausta: Puustikki
EBC: 7-8
IBU: 29
Humalat: Columbus, Simcow
Maltaat: Pilsner, ruis, kaura
Muut: Appelsiininkuori, sitruuna, passionhedelmä
Hiiva: Ranskalaistyylinen saison hiiva