Hefeweiseniä maistoon maailman vanhimmalta panimolta ja odotukset on siis korkealla. Panimo on perustettu vuonna 1040 ja koko nimeltään Bayerische Staatsbrauerei Weihenstephan. Oluessa Hefehän muuten tarkoittaa hiivaa eli odottaisin sitä löytäväni, weissbier sanan varmaan tietää kaikki eli vehnäoluthan se.
Olisi muuten äärimmäisen hienoa käydä katsomassa kyseistä panimoa, siellä varmaan löytyisi kaikki historiikki mistä on lähdetty ja mihin on tultu.
Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto on kyllä kaikista hienoin toteutus ikinä, sellainen uskomattoman tiivis olematta kuitenkaan kermaisa. Jää pitkäksi aikaa viipyilemään tanakkana pilvenä lasiin ja laskeutuessaan tekee pitsiä. Tuoksu on makean viljainen ja hapan, hedelmäisyys on läsnä vahvasti. Banaania en tällä kertaa löytänyt vaan hiivaa kylläkin sekä neilikkaa ja näissä sen kuuluu ollakin. Väriltään kauniin keltainen ja tulee tiheän vaahdon takia kauniin kaksiväriseksi luonnonvalossa.
Maku:
Maku on appelsiinin säväyttämä ja kirpeähkö elämys. Hiivaisuus maistuu ehkä jopa liiankin peittäen kaikkea muuta alleen. Tästä tulee vähän sellainen hiivaleipämäinen maku tai sellainen. Humalointi on yrttinen ja vähän pippurinenkin, sitruunaisuutta voisi olla enemmänkin mutta voihan sitä lisätä itse. Runko tuntuu kyllä vähän turhan ohuelta eikä suutuntumakaan liian pehmeä ole.
Höpinää:
Vehniä tulee kehuttua yleensä kun en varsinaisesti huonosti tehtyä vehnää ole tavannut, huono ei ole tämäkään mutta eihän tämä nyt pärjää ollenkaan aiemmin arvioimalleni Andechsin oluelle.
Kaikki sitä banaania tästä löytää vaan minä en, söin vielä verrokiksi banaanin että tunnistan sen pienet vivahteet varmasti vaan ei. Itseasissa jos tätä jää suuhun haihduttelemaan pidemäksi aikaa sen banaanin löytymiseksi niin tästä saa kaivettua jopa viinaksisuutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti