Viimeisin A. Le Coq toimi mainiosti tuollaisena perusoluena ja nyt maistossa toinen tuotos panimolta ja on yksi vanhimmista oluista panimolla, tätä kyseistä on valmistettu 1936 vuodesta. Katsotaan miten Olvin alaisuudessa toimiva kokki tällä kertaa onnistuu.
Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto on todella reipas, viiden sormen levyinen kermaisa muuri. Jollain tapaa saippuamainenkin olemus on vaahdolla. Värillä mennään vaalean ruskealla, sanoisin että jopa kokiksen värinen.
Tuoksu on leipäinen, maltainen ja jollain tapaa myös karamellisen makea. Downsidenä on se että vahva metallisuus tuoksuu myös.
Maku:
Maistelu alkaa epämiellyttävissä merkeissä metallin maulla, vaikka metalli musiikki itselle toimii mainiosti niin maussa en sitä välittäisi tavata. Alku järkytyksestä toivuttuani alkaa mausta löytymään myös tummaa leipää. Tummista maltaista huolimatta on suutuntuma kohtuullisen kuiva. Humaloinnin yrttisyys on varsin perus bisse tasoa tasapainoisella otannalla.
Ruoan kanssa tämä on vähän turhankin kepeä olut, metallisuudesta huolimatta ihan toimiva perus helppo tumma lager.
Arvosana: 7/10
IBU: 16
EBC: 45
Kantavierre: 10.8%P
Kuvaa ei valitettavasti ole sillä tiedon siirron epäonnistuttua kuvat ovat bittiavaruudessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti