Moose On The Loose - Steam Beer 4,5%

Porilainen Moose on the loose tuli itselleni vastaan ensimmäisen kerran sosiaalisessa mediassa, jo pelkästä nimestä kiinnostuin jo näin erämiehen alkuna. Etiketissäkin komeilee tyylitelty hirvi niin kuin panimon muissakin oluissa. Henkilökohtaisesti arvostan sitä että panimo brändää itselleen selkeän tyylin ettei kaikki pullot ole aivan eri teemalla toteutettuja ja yhteyttä panimoon ei voisi tietää kuin nimestä lukemalla.

Ulkonäkö & Tuoksu
Höyryoluen vaahto oli melkoisen niukka jopa olematon sanoisin mutta eipä tuo vaahto olutta huonona joskaan aromit ei säily niin kauaa. Vaalean ruskea jopa oranssin vivahteita sisältävä samea olut. Tuoksussa on simaisia elementtejä, hunajaa ja sitrusta, ehkäpä myös simassa esiintyvää appelsiinin kuortakin. Sokeroitua mallasta tulvahtelee hauskan karamellimaisesti nenään, hiukan kyllä poimin vaniljaakin tästä

Maku:
Maku on alkuun melkoisen katkero voittoinen ja on suorastaan päällekäyvä. Maltaat hukkuu taustalle ja suun tottuessa humaloiden karvauteen alkaa huomaamaan ohuehkon rungon joka on piilotettu katkeroinnin alle, tämän nyt osasi arvata jo prosenttia katsomalla. Humalat itsessään on aika yrttiset, pihkaiset ja kohtuullisen pitkään viipyilevät. Tässä hauskasti on kyllä tälläistä brittiläisen bitterin meininkiä vaikka kepeähkö onkin.

Panimolla on myös oma myymälä eli voitte käydä ihan henkilökohtaisesti oluen hakemassa maistoon.

Arvosana: 7½/10 Perusolut joka kaipaisi päivitystä mallasrunkoon. Nyt antaisi lakikin myöten reippaaseen mallastukseen.

IBU: 32
EBC: 12
Maltaat: Pilsner, Cara Pale, Crystal 150
Humalat: Herkules, Northern Brewer, Mandarina Bavaria

Mistä: Saatu panimolta

Moose on the loose löytyy myös täältä!

8.-9.6.2018 OlutSatama, Jyväskylä

7.7.2018 Kutujytä, Merikarvia

27.-28.7.2018 Vaasa Festival, Vaasa

17.-18.8.2018 Kahakka Olutfestivaali, Kokkola

1.9.2018 Ruukki Oktober Fest, Eura

Matilda Bay - Fat Yak - Original Pale Ale 4,7%

Fat lizardin haastaja Fat Yak Australiasta. Fat yakin nimi juontuu muunmuassa humalista mitä kerätään Yakima laaksosta. Matilta bayn panimo on toiminut jo vuodesta 1983 mutta olutta ei ole valikoimissa kuin 3 erilaista, ei ole panimo lähtenyt turhia kikkailemaan tyyleillä.


Ulkonäkö & Tuoksu:
Raikas tuoksu kerta kaikkiaan vaikka onkin mieto, tämä on sääli mutta minkäs sille mahtaa. Tuoksussa on kasallinen kategoroimattomia hedelmiä. Vaahto oli niukka 0,5cm korkea. Väri on onnistunut kiillotettu kupari ja kuplii kutsuvasti. Aikansa lämettyään alkaa maltaat ja leipäisyys nostaa päätään.

Maku:
Aika plain on maku valitettavasti ja todella ohut runkoinen. Suutuntuma on pehmeä mutta ei se kyllä mitään pelasta. Hiukan hapokas tapaus mutta helppo helteessä juoda. Katkerointi on myös kepeä ja maussa makunystyröitä hellitään metallilla, vihanneksilla ja diasetyylillä.

Melkoinen kattaus mutta kuvaa aussien perusolutta mainiosti, sielläkin hyvä olut on kiven alla. Tälläinen tympeä makuelämys ja mieleen tulee vahvasti Lahden Erikois tölkki.

IBU: 25
Maltaat: Austraalialaiset Pale ja Crystal maltaat.
Humalat: Pride of Ringwood, Nelson Sauvin, Cascade Yakima valleystä

Arvosana: 6½/10

James Squire - Hop Thief 8 - Crystal & Cascade 5%

[English below]
Anoppi roudasi minulle Australiasta olutta, James Squiren - hop thief ja tämän tarinahan on suorastaan jännittävä. James Squire syntyi vuonna 1754 Lontoossa ja oli jo nuoresta pitäen rikollisella tiellä. 1787 nuorukainen päätyi Austraaliassa varastamaan "lääketarvikkeita" sairaalan varastosta missä hän työskenteli. Artikkelit mitä mies varasti oli pippuria ja suoraan käännettynä englannista hurtanminttua, hurtanminttu on yrtti mikä jäljittelee humalan makua. Alkujaan mies väitti että ne oli varastettu raskaana olevalle tyttöystävälle mutta paljasti kuitenkin myöhemmin tehneensä olutta siitä asti kun saapui Austraaliaan. Ilmeisesti oluen maine oli kiirinyt sen verran eteenpäin että teloituksen sijaan hän sai sakkoja 5 puntaa ja 300 ruoskan iskua

1795 oli miekkonen suorittanut kaikki tuomionsa sekä sakkonsa ja hän sai itselleen hankittua 30 eekkerin maapläntin. Ilmeisesti ostetun alueen ympäristössä olevaa aluetta ei ollut kukaan halukas ostamaan joten hän osti nekin alueet yhdellä shillingillä. Niistä koostuikin jo vuonna 1806 sellainen näppärä 1000 eekkerin alue. Tällä alueella kasvatetiin austraalian ensimmäiset humalat. Ensimmäiset humalat vietiin paikalliselle "kuvernööri kuninkaalle" tutkittavaksi, hän oli niin mielissään niistä että käski antamaan Jamekselle yhden lehmän omilta tiluksiltaan. Tästä alkoi sitten ura austraalian ensimmäisenä oluen panijana.

Siinäpä hauskaa historia pläjäystä, jokainen voi tutkia itse tämän todenperäisyyttä.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Oikein hedelmäinen ja raikas tuoksu. Vaahto on 2 sormea korkea ja nopea katoamaan. Olemukseltaan kirkas ja kuparisen värinen. Humalat tuoksuu vahvasti ja ovat olemukseltaan jotenkin raa'an humalan oloisia, johtuisiko kuivahumaloinnista. Oikein tuore humalan tuoksu siis joka on vieläpä aika sitruksinen, kukkainen ja hedelmäinen.

Maku:
Hiilihappoinen mutta silti aika pehmeä olut. Humalointi on ruohoinen sekä hiukan raa'an oloinenkin johtuen kuivahumaloinnista. Humalointi on yllättävän aggressiivinen mutta katkerot on kuitenkin hillityt. Humalat kuivattavat suuta todella ja oluen profiili on sitä myöten todella kuiva. Tasapainoinen mausteisuus höllättynä kukkaisuudella. Greippi ja trooppiset hedelmät etsivät tovin paikkaansa mutta sitovat maut kuitenkin hyvin yhteen. Jälkimaun kitalaki tuntuma on hiukan tympeä ajan saatossa.

Arvosana: 7½/10

My mother in law brought me some Australian beer named James Squire - Hop Thief, and this beers' story is actually quite exciting. James Squire was born in 1754 in London and had been on the criminal path since his youth. In 1787 the youngster had ended up in Australia, where he stole "medical supplies" from the hospital warehouse where he worked. The items that he stole was pepper and horehound, a herb that mimics the taste of hops. Initially he claimed that he stole stuff for a pregnant girlfriend but later revealed that he had used it for brewing beer since he arrived in Australia. Apparently the beers' reputation had spread enough, because instead of facing execution he was only fined 5 pounds and 300 lashes.

In 1795 he had finished this sentences and paid his fines and got himself 30 acres of land. It seemed that no one wanted to buy the area surrounding the land he bought, so he bought the rest of the lands with one shilling. In 1806, the size of his lands was in total 1000-acres. In these lands, the first hops in Australia were raised. The first hops were brought to the local "Governor King" for examination, and he was so pleased with them that he gave James one cow from his own herd. This is how the story about the first brewer in Australia began.

That was fun story and everyone can study themselves if there was any truth in it.

Aroma & Appearance:

Properly fruity and fresh aroma. Foam is 2 fingers high and fast to disappear. Bright and copper-colored. The hops are very fragrant and have somehow raw hops feel in their essence, maybe it is from dry hopping. So fresh smell of hops, which is still quite citron, floral and fruity.

Taste:
Carbonated but still quite soft beer. Hops are grassy and slightly crude becouse dry hopping. Hops are surprisingly aggressive, but the bitters have been subdued nicely. The hops dry mouth quite good and the beer profile is really dry. Balanced spices with parfume like floral taste. Grapefruit and tropical fruits are looking for their place, but the tasty flavors are well combined. The after-season palate feel is a bit fuzzy or dull over time.

Rate: 7½/10

Braurei Heller - Aecht Schlenkerla Rauchbier Weizen 5,2%

Ulkonäkö & Tuoksu:
Nyt on nesteellä muuten paksu olemus, lasissa näyttää siltä että hiilihappojen tuomat kuplat saa nähdä vaivaa että pääsevät lasin pohjalta ylös. Suodattamaton tumman ruskea olut vaahtoaa tuuheasti ja mahtipontisesti, valitettavasti kermainen kukka myös katoaa nopeasti lasista pitsiä jälkeen jättäen.

Tuoksu on vahvasti savuinen ja hunajainen, alta pilkistää leipäistä maltaisuutta mutta vahvasti dominoiva savuisuus hukuttaa kaikki varovaisemmat tuoksut alleen.


Maku:
Omaan mieltymykseen suorastaan ällöttävän makuinen olut, hyvin pahvinen ja sellainen paperimassan tahi riisiliisterin maku. Suutuntuma on paksu ja hiilihappoja löytyy riittävästi. Pieni katkero yrittää esiintyä jälkimaussa mutta muuten suussa vallitsee happamuus vienolla hedelmien vivahteella. Vehniksien tapaan myös hiiva on kuitenkin savun alta löydettävissä.

Vehnäolueksi tunnistaa mutta paljon on myös tuntemattomia elementtejä. Oluen happamuudesta ja hiivaisuudesta voi oppia pitämään mutta itselle vähän liikaa tympeitä kuin raikkaita makuja. Alussa olut on hiukan luotaan työntävä mutta kyllä tästä loppua kohden alkoi jo juotava tulla.

Ratebeer antaa tälle huikeat 90/91 eli selkeä foorumi tälle oluelle on, tästä huomaa omalla kohdalla sen että sokeasti pisteitä seuraamalla ei itselle maistuvaa olutta vältämättä löydä. Kyllä uskon että tästäkin oppisi pitämään kun antaisi aikaa ja paljon tilaisuuksia, mutta taidan vielä jatkossa pitää vehnäolueni savu vapaana.

Arvosana: 6+/10

Tyyli: Savuolut
IBU: 20
Mistä: Ostettu Alkosta 3,98€

Jahtimaailma.fi - 7w aurinkokennolaturi

Kevät tuli, lumet suli, puro pani pulipuli, taattua Aku Ankka laatua mutta pitää kuitenkin kuttinsa. Auringonvalon lisääntyessä radikaalisti tulee ajankohtaiseksi kaivella kaikki aurinkovoimalla toimivat vehkeet taas käyttöön. Tällä kertaa on itsellä tutkinnan kohteena Jahtimaailma.fi verkkokaupasta testiin saatu 7w aurinkokennolaturi.

Aurinkokennopaneelit on kyllä suunnattomasti parantuneet viimeiseen kymmeneen vuoteen, nyt alkaa olla painokin kohdallaan ja kohtuullisen pienelläkin paneelilla saadaan sähköä kerättyä talteen. Hinnatkin alkaa tulla pikkuhiljaa jo alaspäin ja nyt edullisimmat paneelit saa jo 20€ ja kalleimmista malleista saa pulittaa helposti yli 500€.


Testissä oleva aurinkokennolaturi edustaa huokeimpia markkinoilla olevia malleja ja satunnaisellakin retkeilijällä on kipukynnys ostamiseen pieni. Nykyihmisellä kun tuppaa olemaan tuota elektroniikka mukana reissulla kuin reissulla jopa tarpeettomankin paljon, niin on aina saatavilla olevan sähkön tarve suurentunut. Suurin kilpailija tälle tuotteelle on tietysti powerpankit eli voima-asemat mihin saa ladattua jopa 10000Mah edestä virtaa, haittapuolena tietysti on se että sitten kun se on tyhjä niin siinähän sitä ollaan metsässä paperipainon kanssa.

Ulkoiset ominaisuudet:

Aurinkokennolaturi on varustettu nykymuodin mukaan camo-kuosilla mutta saatavilla on myös klassinen musta ja beige. Päällä oleva kangas on tukevan oloista ja hankauksen kestävää, vettä hylkivää ominaisuutta ei ole vaan kangas imee heti kaiken itseensä. Tästä ei sinällään ole haittaa sillä laturiahan ei voi edes käyttää sateella mutta ei parane siitä huolimatta unohtaa sitä ulos.

Kiinnitä tukevasti jotta paneeli ei pyöri tuulessa.

Laturi itsessään on varustettu seitsämällä pienellä lenkillä, joista neljä on sijoitettu sivuille ja loput on laitettu päätyihin. Näillä saa kohtuullisen kivuttomasti laitettua paneelin roikkumaan esimerkiksi puuhun. Itse olisin toivonut jonkinlaista säädettävyyttä, jos sattuukin olemaan vain isompaa oksaa mihin ripustaa tämä roikkumaan. Huomasin myös että kannattaa paneeli laittaa useammasta kiintopisteestä kiinni, sillä pienikin tuulenvire pyörittää purjeen lailla ripustettua paneelia kuin sulho uutta morsiotaan ja latausteho huononee välittömästi. Tämän voi tietysti kiinnittää myös reppuun esimerkiksi vaelluksen ajaksi. Muutama molle-lenkki olisi tähän paikallaan niin toisi aivan uutta modulaarisuutta.

Aurinkokennolaturissa on pussitasku tarrakiinnityksellä, minkä sisältä löytyy USB 2.0 pistoke. Johto ei kuulu tähän pakkaukseen mikä on ihan ymmärrettävää sillä nykyään alkaa olla melkoinen määrä pistokkeita mihin pitäisi saada virtaa menemään. Micro-USB on edelleen yleisin mutta sekin on hiljalleen vaihtumassa USB-C kantaan. Ota siis mukaan johto mikä käy suoraan tarvitsemiisi laitteisiin tai osta johto missä on adapteri päitä. Tasku on sen verran iso että sinne kyllä mahtuu ainakin pari metriä latauskaapelia.

Lataaminen:

Aurinkokennolaturin huonoja puolia on se että se ei sisällä akkua joka varaisi talteen sähköä. Olisi todella näppärä jos virtaa olisi saatavilla varsinkin huonolla säällä, jolloin aurinkoa ei ole saatavilla. Akuttomuudessa on myös se haittapuoli että virran ulostulo ei ole tasaista. Jännitteen epätasainen purkautuminen ei ole ikinä mitenkään positiivinen asia ladattaville artikkeleille mutta sitähän tekee myös puhelimien pikalatauskin. Ei ihme että menee puhelin uusiksi aina parin vuoden välein.

Honor 8 latautui keskipäivän auringossa aivan mainiosti.

Testasin laturia myös työmatkoilla ja lämäsin sen kiinni polkupyöräni tarakkaan. Työmatkalla pistin Pokemon Go:n pyörimään sillä en keksinyt mitään tehokkaampaa akun syöjää kuin sen. Tulin siihen tulokseen että laturin laittaminen tarakkaan ei ole ollenkaan pöllömpi idea jos ajelee avoimia maanteitä, valitettavasti pieninkin varjoinen pätkä lopetti lataamisen siihen paikkaan. Latauksen maksimointi on tietysti helpointa jos voi laittaa puhelimen kiinni tai edes lentokonetilaan.

Tällaisellä alueella ei lataaminen onnistu ollenkaan pyörällä ajaessa.

Todella aurinkoisella säällä ei latausteho juurikaan huonone vaikka peittäisi puolet paneeleista, jos näkyville jättää vain yhden neljästä paneelista niin lataaminen loppuu kuin seinään. Myöskin pilvisellä säällä laturi on hyödytön. Kaikki paneelit suoraan suunnattuna aurinkoa kohti niin laturi antaa lähes saman lataustehon kuin mitä verkkovirtakin puhelimen omalla laturilla antaa. Vaihteluväli latauksessa osaa vaihdella 810mA aina tuonne 1146mA asti, eli vaihtelua on melkoisesti myös tasaisella alustalla käytettynä yhdistettynä muuttumattomaan säähän.

Latausteho ei juurikaan kärsi vaikka kaikki paneelit ei olisikaan näkyvillä.

Tulin siihen johtopäätökseen että ihan toimiva peli tietyin rajoituksin. Soiva peli tämä on jos vaeltaa esimerkiksi avoimilla tuntureilla, niin silloinhan tämän saa laitettua vaikka repun päälle. Metsässä tai muuten vähänkään varjoisella alueella tämä muuttuu lähes hyödyttömäksi. Tässä kannattaa myös muistaa että montako aurinkoista päivää suomessa edes on, eli suosittelen myös sitä powerbankin hankkimista.

Laturi tarakaan ja menox!

Tekniset tiedot:

Aurinkopaneeli: 7W
Lähtöjännite: USB 5V
Lähtövirta: 0 ~ 1200mA
Materiaalit: PET-laminoitu aurinkopaneeli + kangas
Tuotteen koko taitettuna: 170 * 100 * 25MM
Tuotteen koko auki: 550 * 170 * 3MM
Paino: 0.33kg

Sivuilta poimittua:

"Huom. Parhaan tehon aurinkokennolaturista saat puolenpäivän aikaan. Aurinkokennolaturista saatava teho laskee huomattavasti aamulla ja illalla verrattuna keskipäivään. Nyrkkisääntö on, että yleensä 12h aurinkonpaisteessa saa vain 42% paneelin kokonaistehosta talteen."

Brewdog - Punk Pale Ale 4,6%

[English below]
Brewdog on aika tunnettu brändi massasta erottuvista oluistaan, joskin olen huomannut yleisen
mielipiteen että uusimmat tuotokset ovat alkaneet mennä huonompaan suuntaan. Back to basic meininki siis ja maistetaan olutta mikä on ollut markettien hyllyissä jo hoi kotvasen.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto on aneeminen yhden sormen korkuinen ja katosi todella nopeasti. Väritys taas on oikein hieno, utuisen kullankeltainen.

Tuoksussa on vahvasti hedelmää ja niitä onkin melkoinen nippu: Sitrusta, mandariinia, mangoa ja ananasta. Yrttiset vibatkin löytyy neilikan muodossa ja onpa tuossa hiivakin tuoksussa.

Maku:
Maussa onkin sitten karamellisia elementtejä kuorutettuna sokerilla, suutuntuma on kuitenkin pehmeän liukas kovista hiilihapoista huolimatta. Maussa on runsaasti hedelmää mitä esiintyi jo tuoksussa, mangoa, sitrusta, greippiä ja veriappelsiinia. Jälkimaku on pitkään kestävä, appelsiinin kuoria muistuttava ja suorastaan kirpeä.

Helposti juotava olut, ohut runko ei haittaa kun on muuten makumaailma kohdallaan. Aika hyvin on balanssissa

Arvosana: 8½/10

Brewdog is a pretty well known brand of beer that stands out from mass, although I have heard that the beers aren't that good anymore. So back to basic, and let's taste beer that have been on the shelf for a long time.

Appearance & Aroma:
The foam is disappointing, only one-finger thick and it vanishes quickly. The color on the other hand is pretty good, hazy and golden.

The aroma reminds strongly of fruits, and a lot of them: Citrus, mandarin, mango and pineapple are distinguishable. There are also herbal vibes in the form of clove, and there is a hint of yeast.

Taste:
The taste has elements of caramel, coated with sugar. This beer feels soft and slippery in the mouth regardless of the high carbonation. Upon tasting you can find plenty of the fruits that were recognizable in the aroma, like mango, citrus, grapefruit and blood orange. The aftertaste lasts long, it reminds me of the skin of oranges and is quite sour.

A beer that is easy to drink. The thin body does no harm as the taste pallet is overall rather well balanced.

Braxzz Brewery - Non/low alcoholic Porter & IPA

[Also in english]
Hollanista tuleva Braxzz panimo yllättää kauheasti lausuttavalla nimellä sekä oluilla mitkä ovat alkoholittomia. Braxzz on muuten johdettu sanasta braxtor joka tarkoittaa latinaksi panimomestaria.  Valikoimassa on myös lähes alkoholiton olut kuten tässäkin jutussa maistettu IPA, joka on 0,2% vahvuudeltaan. Nähtävästi panimo tekee vain alkoholittomia oluita, ovat selkeästi heränneet kasvavaan alkoholittomien tarpeeseen ja ihan ajallaan. Kauheasti ei markettien hyllyillä ole alkoholittomien valikoimaa joten tällä saralla on ihan hyvä että saadaan monipuolisuutta valikoimiin. Saa nähdä milloin Braxzz nähdään suomessa.

The Braxzz brewery from the Netherlands surprises consumers not only with a name that is horrible to pronounce, but also with beers that are non-alcoholic. The name Braxzz is derived from the word braxtor, which means brewmaster in Latin. This Brewery's beer selection also contains an IPA low on alcohol, as it contains 0,2% only. This brewery brews beers that are non or low alcohol beers only, it seems they have awoken to the always rising demand for non-alcoholic beers, and right on time. There aren't a lot of alcohol free beers on the shelf in the stores so it's good to have a wider selection. I wonder how long it takes to see Braxzz in Finland.

Braxzz Porter

Ulkonäkö & Tuoksu:
Tuoksu on miedohko, maltaita, tummaa siirappia, jopa rusinaakin. hiukan paahteinen, jopa kahvinenkin joskin miedohkosti. Kunnolla lasissa lämmetessä sai jopa suklaatakin tuoksusta irti. Vaahto on sellainen sentti ja katosi nopsaan, värihän on luonnollisesti musta.

Appearance & Taste:
The aroma is mild but you can still find malts, dark syrup and even some raisins in this beer. Although the aroma is not strong you can smell a roasted scent that has coffee like elements. When this beer warms up in your glass you will even start noticing chocolate from its smell. The foam was about one centimeter thick and it didn't last long. The color was naturally black.


Maku:
Aika hauskahan tämä on! Todella mustaa mallasta, oikein karrelle palanutta. Jollain tavalla jotenkin öljyinen suutuntuma ja humalointi on todella tiukkaan katkeroitu, sellainen havuinen ja pihkainen. Maku on hyyyyvin pitkä kestoinen, maltaita saa mutustella ihan ajan kanssa. Rungossa luonnollisesti on sellaista ohuutta mikä nyt ei yllätä mutta makuahan tässä on koko rahalla, jotain vienoa suklaisuuttakin löytyy sekä laihaa kahvia.

Alkoholiton olut missä maku on saatu kyllä säilymään, vaikka rungon ohuus on niin hassua tälle olut tyylille. Siinä mielessähän tämä on hyvä vaihtoehto alkoholittomalle tyylille kun tahtoo tuon lajin oluet olla joko a) mauttomia tai b) todella makeita, eli siinä mielessä porterihan käy makeuden puolesta.

Taste:
This is quite fun! This beer has really dark malts (and I mean almost burned up). In some way this feels kind of oily in the mouth. The hops are really bitter, and are reminding of pine and resin. The taste lasts reaaaaally long as you can taste the malts for quite some time in your mouth. The body of this beer is kind of thin, which was no surprise, but you get enough flavor for your money. Even some modest chocolate flavors with coffee.

A non-alcoholic beer with a well retained taste, even though the thin body is a little odd for this type of beer. A Porter is a kind of good idea for a non-alcoholic beer because usually non-alcoholic beers are: a) tasteless or b) really sweet, so in that way this porter brings some variation.

Braxzz Session IPA

Ulkonäkö & Tuoksu:
Tuoksu on todella hedelmäinen, ensimmäisen kerran haistan oluessa rypäleitä. Tulee sellainen makea, siman kaltainen tuoksu. Alta puskee myös sellainen keksimäinenkin viljaisuus, digestive keksi tuli ensimmäiseksi mieleen. Ainakin tuoksu on onnistunut näin niin kuin skaalansa puolesta. Väritys on kanssa oivallisen kuparinen ja kirkas.

Appearance & Aroma:
The Aroma is really fruity and for the first time I can smell grapes on beer. There is also a sweet and mead like scent. From below you can find grains that smell like biscuits that had me thinking of digestive cookies. In the end the aroma is quite okay because of the variety. The color is also spot on, like clear copper.



Maku:
No nyt on jännä, maku on sellainen makea sokeri vesi. Maltaita löytyy mausta ja ne ovat laadultaan vahvasti karamellisoidun sokerin makuisia. Humalointi on ihan kohtuullinen joskin voisi olla jopa vahvempikin. Humalointi tällä hetkellä on enimmäkseen kuivan greippinen sekä hiukan yrttinen ja pippurinenkin.

Molemmat on omasta mielestä kelpo suorituksia alkoholittomiksi, porterin jättäisin ostamatta itse sillä pidän paksusta meiningistä ja siihen ei tuo alkoholiton olut yllä. IPA taas pelittää ihan raikkaana janon sammuttajana.

Taste:
Well this is neat, the taste is like sweet sugar water. The malts are easy to distinguish and they taste like caramelized sugar. The hopping is decent but it could be a bit more powerful. The hops taste like grapefruit with hints of herbs and pepper.

Both beers are quite well made for non-alcoholic beers, although I would leave the porter on the shelf because I just like a more thicker taste for porters. This non-alcoholic version just can't do it. The IPA on the other hand works fine as a fresh thirst quencher.

Fat Lizard - Bikini Top 4,3%

Muutto suoritettu Joensuuhun ja aika rauhoittua laatikoiden purkamiselta ansaitulle oluelle. Kyseenalaisen kunnian olla ensimmäinen arvioitu olut Joensuussa napsahtaa Espoolaiselle Fat Lizard panimolle. Ihka ensimmäinen Fättäreiden olut ja eipä ole ennen tullut myöskään tälläistä täysin päältä aukeavaa tölkkiäkään tullut testattua, lieköhän miten kallis verrattuna normi tölkkiin? Myöskin tölkin koko on normaalista poikkeava eli 0,44l.

Ulkonäkö & Tuoksu
Tuoksussa on vahvasti sitrus hedelmiä sekä mangoa ja ananasta, oikein kunnon sexy summer tuoksut. Intensiivinen tuoksu joka nuuhkaisulla vaikka yleensä nenä tottuu ja muutamassa minuutissa on muutkin tuoksut kaikonneet.  Pakko sanoa että on muuten parempi tuoksu lasissa kuin tölkistä, joku outo dunkkis vivahde tulee tölkistä imailessa. Vaahto oli niukka ja nopea liikkeissään ja lähti menemään kuin hauki rannasta. väritys on samean keltainen, mehuinenkin jopa.

Maku:
Maku sitten on paljon pliisumpi, jopa laihan vetinenkin. Jotenkin vain tuoksun perusteella odotti enemmän intensiivistä makutykitystä mutta tämähän vähän lässähti. Ei tämä pahaa ole vaan oikein pehmoisa suutuntuma ja hedelmäinen maku. Vehnäksi tämä on todella pyöreä maultaan, hedelmäinen makeus, jossa muuten on tujusti mangoa tasoittaa normaalisti näissä esiintyvää terävääkin kuivuutta. Tölkin mukaan katkerohumalia ei ole käytetty ja sen kyllä huomaa mutta ei se juurikaan häiritse, se elementti nimittäin tekee tästä todella helposti juotavan oluen ihan kaikille.

Helppo mutta ehkä vähän liiankin kevyt olut. Teknisesti ihan hienosti suoritettu mutta tästä saisi vaivatta 2.0 version mikä päräyttäisi kunnolla.

Arvosana: 8/10

IBU: 17
Humalat: Chinook, Citra
Eräsmiehen löytää myös Somesta!
Instagram, Twitter, Linkedin, Facebook

Urthel Samaranth 11,5%

Ulkonäkö & Tuoksu
Pähkinäisen ruskea, hiukan sameakin olut. Vaahtoa suorastaan överisti mutta minkäs sille pois, ei
muuta ku kämmenen syrjällä enimmät lasista poijes, vaahto itsessään on kyllä hienon vaalean ruskea sävyltään. Rahoituttuaan vaahto jää vipyilemään kermaisena ja jättää pitsiverkoston jälkeensä.

Tuoksu taasen on jopa hiukan tympeä, viinan huuruinen kuin Juha Vuorisen Juoppohullun päiväkirjat jotka ohimennen mainittuna on muuten ihan hauskaa luettavaa. Viinaksisuuden seasta voi myös vaivatta löytää rusinaa ja tummia hedelmiä, valitettavasti myös metallisuutta.

Maku:
Makuhan on sitten todella makean maltainen, suorastaan imelän mämminen. Viina myöskin puskee vaivatta mukaan makumaailmaan mikä ei itseltä kauheasti pisteitä irrota. Voisivat ottaa muutamasta trappist oluesta mallia missä alkoholi osataan naamioida niin että se korkeintain vaan lämmittää mutta ei maistu. La Trappellahan nuo taitavat nykyään tuota panna, mutta se nyt ei mitään pelasta. Muuten maku on tasaisen pehmeää ja maussa on sellaista maustekakun meininkiä.

Alkoholin kun saisi suitsittua maussa niin tämähän olisi oikein kelpo olut, seuraavalla kerralla kun vastaan sattuu niin voisi koittaa väljähdyttää tahallaan jos se etanoli vaikka siinä haihtuisi.

Ratebeerissähän tämä on saanut huikeat 94/81, minulta saa sellaisen vahvan 8½

Malmgård - Dinkel 4,5%

Dinkel eli spelttiolutta en ole kuunaan milloinkaan juonut vaan nytpäs sekin neitsyys korkataan. Tätä on olemassa myös 5,3% eli vahvuus mitä saisi nykyään myydä myös kaupassa. itse en ole sitä maistanut mutta Jaskankaljat on näköjään tehnyt rinnakkaisvertailun missä tuo vahvempi osoittautui kaikin puolin paremmaksi. Pitää kyllä itsekin kokeilla koska jo tämä "laihempi" versio oli lähellä kymppiä makunsa puolesta.

Dinkelihän on malmgård panimon ensimmäisiä tuotteita, sanoisin että vahvalla tekijällä on aloitettu aikoinaan eli vuonna 2009 oluen valmistus.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Kuohkea 3 sormen vaahto, kermaa ja pitsiä lasissa piisaa runsaasti. Väriltään kauniin vaalean ruskea jopa kuparinen ja kirkas. Tuoksu on vahvasti viljainen, sokerinen, kukkaisa ja hunajainen, hyvä tuoksu kaikin puolin.

Maku:
Maku on todella hauska, makea, leipäinen mallaspohja, speltti tuo hiukan omanlaistaan kuivuutta. Yrttiset humalat. Suutuntuma on paksu ja hiukan sitruunaisuutta jää kitalakeen. Muuten maussa onkin sitten raikasta hedelmäisyyttä mikä on kiedottu toffeeseen ja karamelliin.

Ennen kokematon makuelämys ja kyllä tämä korkeat pisteet minulta saa, voimakkaamman version maistelua odotellessa.

EBU:25
EBC:18
Kantavierre: 10.8°P

Arvosana: 9/10

A. Le Coq - Tõmmu Hiid 4,7%

Viimeisin A. Le Coq toimi mainiosti tuollaisena perusoluena ja nyt maistossa toinen tuotos panimolta ja on yksi vanhimmista oluista panimolla, tätä kyseistä on valmistettu 1936 vuodesta. Katsotaan miten Olvin alaisuudessa toimiva kokki tällä kertaa onnistuu.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto on todella reipas, viiden sormen levyinen kermaisa muuri. Jollain tapaa saippuamainenkin olemus on vaahdolla. Värillä mennään vaalean ruskealla, sanoisin että jopa kokiksen värinen.

Tuoksu on leipäinen, maltainen ja jollain tapaa myös karamellisen makea. Downsidenä on se että vahva metallisuus tuoksuu myös.

Maku:
Maistelu alkaa epämiellyttävissä merkeissä metallin maulla, vaikka metalli musiikki itselle toimii mainiosti niin maussa en sitä välittäisi tavata. Alku järkytyksestä toivuttuani alkaa mausta löytymään myös tummaa leipää. Tummista maltaista huolimatta on suutuntuma kohtuullisen kuiva. Humaloinnin yrttisyys on varsin perus bisse tasoa tasapainoisella otannalla.

Ruoan kanssa tämä on vähän turhankin kepeä olut, metallisuudesta huolimatta ihan toimiva perus helppo tumma lager.

Arvosana: 7/10
IBU: 16
EBC: 45
Kantavierre: 10.8%P

Kuvaa ei valitettavasti ole sillä tiedon siirron epäonnistuttua kuvat ovat bittiavaruudessa.

Viru Õlu - Puls Tume Kirss 4,6%

Pitkästä aikaa kirsikoilla maustettua olutta, ei tosin ollut oma valintani vaan vaimoni toi myöskin tämän oluen virosta. Henkilökohtaisesti en kauheasti välitä siitä että lähdetään marjoja tunkemaan oluen sekaan eli ennakkoluuloja löytyy vahvasti, esimerkiksi pyynikin cloudberry saison ei toiminut omaan makuun yhtään. Noh, kaikkeahan pitää maistaa useampaan kertaan jos siitä vaikka oppisi tykkäämään.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Lähes musta olut mikä on todellä jännä sillä luulin saavani sellaista mehumaisen punaista olutta. Vaahto on puolisenttiä paksu räpsäisy oluen päällä. Tuoksu on todella voimakas kirsikka ja se selvisi jo pulloa avatessa. Hyvin heikosti yrittää mallaspohja huhuilla kirsikan ylivoimaisen ja parfyymimaisen tuoksun alta mutta turhaan.

Maku:
Maku ei olekaan imelä kirsikka niin kuin odotin vaan hapan kirsikka. Tummat maltaat yrittävät peittää kirsikkaa alleen humalan kitkeryyden avulla siinä kuitenkaan onnistumatta. Hiilihapot on kohtuullisen voimakkaat ja oikein kihisevät kiellä mutta juomisessa se ei haittaa, lähinnä suutuntumassa. Maku on vähän vetinen ja se maku mikä jää kitalakeen on makea pilaantunut kirsikka, humalan yrttisyys vielä korostaa tätä makumaailman outoutta.

Lopuunsa hyvin tympeän makuinen olut ja jätin juomatta.

Arvosana: 4/10