Krombacherin panimo on hauskasti sijoitettu pieneen Krombacherin kylään, joka sijaitsee metsän katveessa upean vuoristojonon kupeessa. Massiivinen panimo kompleksi erottuu aika railakkaasti katukuvasta ollen kylän isoimpia rakennuksia. Kylä on muodostunut vuosisatojen saatossa ollen aikoinaan tärkeä välietappi kauppareitti Frankfurtin ja Colognen välillä, se oli paikka missä hevoset vaihdettiin uusiin ja kauppiaat nauttivat tarvittavat virvokkeet seuraavaa etappia varten.
Vuodesta 1803 on Krombacherin panimolla tehty olutta ja tärkeimpiä raaka-aineita onkin vuoren sisältä tuleva pehmeä ja vähän mineraaleja sisältävä vesi joka onkin ihan rekisteröity tavaramerkki Felsquellwasser® nimellä. Kyseinen vesi löydettiin vuoristotarkastaja Freseniuksen toimesta jo vuonna 1722. Tätä vettä sitten pumpataan 42 eri lähteestä kuitenkin alle 3km päästä panimolta ja tarkkaillaan jatkuvasti tutkijoiden toimesta, ajatus voi suomalaisesta tuntua hassulta mutta puhdas vesi ei ole kaikkialla itsestäänselvyys.
Siitäpä se ajatus sitten lähti ja jo vuonna 1972 rikottiin 100,000,000 litran rajapyykki. Vuonna 2002 Krombacherin Pils olikin Saksan eniten juoduin Premium Pilsner ja meno senkuin kiihtyi, vuonna 2015 panimo puski ulos jo 5,75 miljoonaa hehtolitraa.
Krombacher vaakuna |
Viimeinen etappi ennen lentokenttää on Maltainen Metso Tikkurilassa, missä sai vietettyä tehokkaasti puolituntia ennen lähtöä. Ihan kiitettävä kattaus oluita tuntui listalta löytyvän ja valitsinkin tutun ja turvallisen panimon: Nøgne belgian style saison 6,5%. Maku on kuivan hapahko. Tuoksussa viljaa ja hiivaa, kunnon farmhouse. Väriltään olkinen/keltainen ja samea. Katkerot on miedot, IBU 25 ja maussa välittyy vilja ja sitä riittää mutta karheutta tulee pehmentämään hienoinen hedelmäisyys.
Lentokentällä sai kaljojen voimalla sentään jokusen tunnin nukuttua pätkittäin mitä epämukavimmilla penkeillä. aamulla heti herättyäni oli kaupat juuri aukeamassa ja ensimmäisenä oli vastassa loistavia dildoja, kuumotus!
Perjantai 19.4.2018
Perjantai 19.4.2018
Eipä siinä, lennolle päästiin ja huomasin että olin kauhealla munkilla varannut istuimen matkanjohtajan sekä muiden Suomesta sinne lähtevien vierestä. Matkan aikana selvisi että matkaseura oli oluen vähittäiskaupan edustajia tai muuten vahvasti oluen kanssa työskenteleviä eli juttua oluesta riitti koko 2h matkalle.
Dusseldorfissa kerättiin porukka kasaan ja lyhyen harhailun jälkeen vastaan tuli siistissä puvussa vanhempi herrasmies Krombacher kylttiä heiluttaen. Sujuvasti saksaa kaveri haasteli ja me vaan nyökkäiltiin kun kaveri pakkasi meidät mustaan tila-autoon. Ymmärrettiin sen verran auttavasti saksaa että käsitettiin edessä olevan 1,5h matka Kölniin...oispa kaljaa
Hotellilla:
Hotelliin saavuttiin ja ilmeisesti panimo enemmän tai vähemmän omistaa koko puljun, fancy. Huone itsessään on siisti ja ihan perinteinen hotellihuone kaikkine asiaan kuuluvine tarvikkeineen, paitsi oluthana. Huoneessa olen ihan keskenäni eli tilaa on, hiukan huolestutti että onko kyseessä ryhmä majoitus. Hotellin aulassa selvisi heti alkuun pelin henki kun tarjoilija huikkasi iloisesti että otatko oluen, piikki on auki. Vastaus nyt oli itsestään selvää ja kerkesin mainiosti nauttia Krombacher Pilsin ja Weizenin terassilla odotellessani matkan seuraavaa etappia. Samalla tutustuin muihinkin panimolle matkalla olleille, ainakin Amerikan ja Etelä-Korean joukkue oli paikalla.
Jung’s Boulderhalle:
Matkaan lähdettiin tyylikkäästi 2-kerros linja-autoilla ja niihin sullottiin ihmiset saksalaisella tehokkuudella, bussi oli lastattu Krombacherin oluella niin kuin asiaan kuuluu eli siirtyminen sujui kivuttomasti.
Perille päästyämme otettiin paljon yhteiskuvia ammattilaisvalokuvaajan toimesta ja sitten saatiin lupa siirtyä itse tapahtuma alueelle, missä olikin järjestetty erinäisiä toimintapisteitä. Pihalla oli lämmintä 27 astetta eli oikein mukavan kesäinen meininki ja janoon juotiin melkoisen reippaasti ihan kaikkien toimesta. Täällä myös tarjoiltiin tislettä, mikä ilmeisesti valmistettiin oluen valmistuksen ylijäämä maltaista.
Olutta nauttiessa oli mahdollista osallistua aktiviteetteihin kuten: Hernesäkin heittelyyn sellaiseen pieneen koloon rampin päässä, suklaanmaistelua, eräänlainen jalkapallo juomapeli johon en perehtynyt, kuvauskoppi missä pystyi ottamaan kuvia muistoksi reissusta, sitten oli sellainen lautapeli neljälle hengelle missä lentokone pyöri pelilautaa napaten pelaajan nappuloita ellei onnistunut näpäyttämään sitä pois sen omalle kohdalle sattuessa, jos nappula vietiin, niin piti juoda shotti maltaista tehtyä tislettä. Ehkäpä parhain kohde oli kuitenkin kiipeilyseinä, mikä voisi mennä vikaan kun laitetaan humaltuneet ihmiset kiipeämään neljän metrin korkeuteen
.
Sisätiloissa oli myöskin buffet auki, mistä sai vaikka minkälaista minipitsaa ja tortillaa hiukoseen. Jonkin ajan kuluttua alkoi olla ihmiset jo aika hilpeitä ja myöskin islannista tullut porukka pääsi perille, ilmeisesti lennot oli hiukan myöhässä. Harmillisesti saivat sellaiset 3 tuntia vähemmän aikaa vietettyä siellä kuin muut jotka pääsivät sinne heti. Jonkin ajan kuluttua ihmiset kerättiin taas kokoon ja alettiin kärrätä heitä uuteen illanvietto kohteeseen.
Onkel Tom’s Hütte:
Tämä olikin sellainen pienemmän puoleinen kuppila keskustassa ja koska ulkona oli niin hieno sää niin vietin suurimman osan ajasta ihan pihalla, niin monessa eri merkityksessä. Ulkonakin tarjoilu toimi ja pohdinkin miten tarjoilijat osaa kantaa olutta juuri Krombacher vierailijoille eikä satunnaisille ohi kulkijoille. Keskustelin tarjoilijan kanssa oluesta, tultiin siihen tulokseen että tuossa kylässä on kamala olla olutharrastaja, sillä valikoima on lähinnä Krombacheri olutta.
Ravintola/Baari “Eulenspiegel”, Siegen:
Taas meidät kärrättiin uuteen kohteeseen eli ihan puhtaasti rehelliseen baariin. Tarjolla oli ruokaa ja elävää musiikkia, jokin humppapumppu aloitti torvisoittonsa eli oli aika siirtyä ulos jutustelemaan. Henkilökohtaisesti alkoi väsyttää jo oluen vetäminen sekä huimat yöunet mitä sain edellisenä yönä lentokentällä nukuttua, oli siis aika hipsiä taksilla kohti hotellia.
Lauantai 20.4.2018
Kello herätti 9:30 ja huomasin että krapulapeikko on käynyt paskantamassa suuhun. Eipä siinä kun suihkuun ja aamupalalle kun vielä kerkee, samalla sain kuulla hienoista vittuilua muulta seurueelta pelikunnon loppumisesta ennen puoltayötä.
Krombacher Brauerei, Kreuztal:
Hip hei, panimolla ollaan ja pihalla heräsi catering toimintaan eli pikkupurtavaa pörräili tarjottimilla ja olutta laskettiin hanasta kiihtyvällä tahdilla. Nappasinkin välittömästi käteen loiventavan 0,2dl Pils annoksen ja lohileipä pahimpaan nälkään. Samalla joku tarjoilijatar kävi lyömässä käteeni Krombacher rannekkeen. En kyllä ymmärrä miksi, koska tuolla alueella tuskin liikkuu ketään muita kuin meidän määrätty porukka ja en usko että yhtiön, joka jakaa jo työntekijöilleen enemmän ilmaista olutta vuodessa kuin mitä suomalaiset yhteensä juo tekisi kauheasti tappiota jaettuaan ilmaista olutta väärille ihmisille. Kävin myös vilkaisemassa panimon kaupan missä oli myynnissä sitä perustavaraa mitä muuallakin, t-paitoja, lippistä, pullonavaajaa, olutta jne.
Seuraavaksi mentiin pieneen auditorioon, jossa pääsin lavalle muiden Krombacher International facebook kisan voittajien kanssa patsastelemaan kuvattavana. Katsottiin siellä sitten Krombacherin markkina näkymiä ja aika railakkaasti aivopestiin porukkaa että Krombacher on parhainta bulkkia mitä maailmasta saa. Eniten ehkä pisti silmään se, että omaa erinomaisuutta boostattiin mollaamalla muita olutmerkkejä ja vielä nimeämällä ne brändi kohtaisesti että ketkä käyttää oluissaan lisättyä sokeria jne.
Seuraavaksi onneksi päästiin oikeasti kiinnostavaan aiheeseen eli itse panimokierrokseen. Alussa mentiin syvälle panimokompleksin sisuksiin ja kierros aloitettiin nauttimalla käytännössä puhdasta vierrettä samalla kun nautimme salami lautasen antimista, ne kyllä maistuivatkin yhdessä aika maukkaalle. Kuuntelimme aikamme oluen valmistuksen prosessia minkä skippasin itse sillä olutta panneena hetken jos toisenkin on asia tuttua huttua.
Käppäilimme seuraavaksi tilaan mikä on osa alkuperäistä panimoa. Huone oli täytetty vanhoilla välineillä, mitä on aikoinaan käytettyä oluen tekemiseen Kiinnostavaa oli nähdä valtavia puusammioita sekä muita välineitä mitkä oli selvästi tehty käsityönä rakkaudella. Tässä huoneessa meillä oli myös oluen maistelua luvassa pienellä vivahteella. Tarjoilijattarella oli varattuna Krombacher Dark olutta laseissa mihin upotettiin rautapallo mitä oli kuumennettu puhalluslampulla, tämä siis karamellisoi oluessa olevat sokerit tehden oluesta aivan erityisen maukkaan ja myös hiukan lämpimän. Tätä olutta paritettiin tumman chilisuklaan kanssa ja sehän ei nyt ikinä voi epäonnistua.
Seuraavaksi mentiin yläkertaan nauttimaan Krombacher Kellerbier, mikä oli yksi parhaista oluista mitä tällä reissulla sai Weizenin lisäksi. Tätä paritettiin muutaman erilaisen juuston kanssa, emmentalia, sinihomejuustoa ja parmesaania. Mielestäni aika radikaali valikoima juustoja sillä sinihomejuusto on itsesään todella intensiivinen ja sisältää mielettömästi erilaisia makuja että niitä kannattaisi oluella lähteä peittämään. Tässä samalla haastelin kierroksen vetäjän kanssa ja tiedusteli englanniksi että onko todella totta että pontikan tekeminen on suomessa kiellettyä, vastasin herralle että tieto pitää kuttinsa ja kehaisin että osasi lausua sanan pontikka aivan sujuvasti suomeksi vaikka kukaan meidän porukasta ei sitä ollut hänelle edes opettanut. Samalla tutkailin vanhoja oluen tekemiseen käytettyjä museolaitteita, muun muassa kuparinen maltaiden paahtamiseen käytettävä käsinveivattava laite johon laitetaan tulet alle esim hiilloksen muodossa.
Ulos päästyämme meille annettiin olutdrinkki käteen. mihin oli käytetty muistaakseni shampanjaa ja joitain liköörejä joita en enää muista. Mielestäni se oli oikein raikas ja voisin kuvitella että tästä voisi tulla hitti ihan suomessakin. Samalla ulkona tutkailin humalia jotka odottivat kasvun alkua, nämä pikku pistokkaat olisivat kohta tuolla 8m korkeudessa tukilankojen varassa keikkumassa.
Ulkoa siirryimme taas sisätiloihin katsomaan mäskäyslaitteistoja, sisätiloissa oli mukavat 40 astetta lämmintä vaikka ei ollut edes oluen panopäivä, voisin kuvitella että muulloin tuolla työskennellään ilman rihmakiertämää. Tällä pisteellä oli meillä kuivia sämpylöitä tarjolla, sillä ilmeisesti oli jokin logistiikka katkos ja emme saaneet olutta mitä paikan päällä piti olla tarjolla. Kardinaali munaus panimolta. Kävimme myös katsomassa huoneen missä esiteltiin humalia ja maltaita, niitä sai halutessaan mutustella tai haistella. Kysyin humalan lajiketta mikä oli esillä mutta kierroksen esittelijällä ei ollut hajuakaan siitä, tuntuu että kierrokselle napattiin vain jokin työntekijä vetämään kierrosta mikä sattui olemaan töissä sinä päivänä.
Käytiin pyörähtämässä myös huoneessa missä oli vain ritilälattia, josta kuitenkin näki aivan panimon pohjalle asti. Oli huikeaa nähdä parikymmentä metriä korkeat olutsäiliöt kokonaisuudessaan. Kuulema korkean paikan kammoa potevat kiertävät yleensä sen huoneen seiniä pitkin.
Seuraavassa huoneessa olikin jotain jännää tarjolla eli Weizen oluesta jäätislaamalla tehtyä viinaa, voin sanoa että oli aika pehmoista. Kupillisen olisi voinut heittämällä juoda tuota n. 60% vahvaa alkoholia eikä olisi suuta poltellut yhtään, petollista ainetta.
Kierros oli sitä myöten ohi joskin maistelimme matkalla kuuluisaa Felsquellwasser® vettä, eli siis vuoriston läpi tuleva erityisen puhdas vesi joka on rekisteröity tavaramerkki ja joka käytetään muokkaamatta oluen tekemiseen. Ihan freshiä tavaraahan se oli mutta näin suomalaiselle ei erityisen ihmeellinen, voi olla että kemistien silmissä paljon hienompi.
Pääsimme ruokailemaan kierroksen jälkeen ja lautaselleni valikoitui kermaisaa parsakeittoa krutongeilla sekä leipää ilmakuivatulla kinkulla sekä pieni sämpylä. Tulin siihen tulokseen että saksalaiset diggaa leivästä ihan tosissaan. Nautin ruokailessa myös olutpohjaisen limonadin ja pidin sitä oikein mainiona alkoholittomana janonsammuttajana, näitä voisi olla suomessakin niiden ylimakeiden limppari sotkujen sijaan. Samalla kävi vierailijoita moikkaamassa Krombacherin omistaja ja piti puheen muutamalla eri kielellä, mikä sai osakseen valtavia suosion osoituksia.
Vaellus / Ravintola Kindelsberg
Ohjelmana seuraavaksi oli suuri kliimaksi eli reippailu sellaiset 3km vuoristossa kohti seuraavaa ravintolaa, kyseisen ravintolan kyljessä kohoaa suuri torni, mikä löytyy myös Krombacherin logosta. En henkilökohtaisesti osaa sanoa miten hyvä idea on laittaa ihmiset kävelemään vuoristoon kun on ensin juotu olutta koko päivä, onneks päivä oli kuitenkin lämmin ja taittumassa iltaa kohden eli hiki ei virrannut itsellä kovinkaan paljoa. Matkalla oli järjestetty myös juomapiste, josta sai leipää ja olutta, kiltisti pyytämällä myös limpparia. Muutama tukevampi kaveri oli matkassa, mille retki teki selvästi tiukkaa sillä jossain kohdissa oli kävelykulma melkoisen jyrkkä. Amerikkalaisten porukassa jokin Usain Bolt yritti juosta vuorta ylös mutta suomalaisten porukka ohitti hänet n. 400m jälkeen kun kaveri puuskutti voimattomana puuta vasten, tässä pitää mainita että suomalaiset olivat baarilla ensimmäisenä ja vaikka kyseessä ei kisa ollutkaan olin vuoren laella sijalla 3.
Muutaman oluen kerkesin juoda ennen kuin loput pyhiinvaelluksen suorittaneista pääsivät perille. Tässä vaiheessa oli catering laittanut grillipisteet tulille ja tarjolla oli pihvejä sekä nyhtöpossu burgereita, itse päädyin jälkimmäiseen koska sinne ei ollut niin paljon jonoa. Ruoka oli hyvää ja siinä ei pihistelty, myöskin jälkiruoat oli huomioitu ja koska omaan myös catering-alan koulutuksen osasin arvostaa hyvää esille laittoa.
Sisätiloissa en juurikaan käynyt vaikka siellä olikin DJ Gabriel pyörittämässä levyjä, henkilökohtaisesti arvostan enemmän fiksua keskustelua kuin jumputusta missä ei kuule edes omaa ajatustaan. Vaikka ulkona olikin hieman viileää pidin sitä silti parempana vaihtoehtona kuin sisätiloja. Henkilökunta yritti sytyttää jonkinlaisia tulia ulos mutta näytti siltä että lopputulos oli enemmän hyttyskarkotus savut kuin tulet. Näytti niin säälittävältä kun henkilökunta yritti tehtä tulia paksuista pyöreistä puista, kävin sitten näyttämässä mallia mitenkä ne tulet oikeasti tehdään. Sain tästä urotyöstä palkaksi olutta.
Jätettiin muut juhlimaan iltaa vuorenlaelle ja otettiin suomalaisporukan kanssa taksi takaisin hotellille missä nautittiin hiukan vapaasta tarjonnasta syvällisiä haastelleen ja painuimme sitten nukkumaan.
Aamulla sitten kyyti nouti meidät kohti Dusseldorfia, panimon ohjelma oli ohi ja vapaata aikaa oli luvassa kello 18 asti, sillä meidän lentomme oli lähdössä vasta silloin.
Päädyimme Schumacherin panimoravintolaan nauttimaan Altbieriä, mikä on siis saatavilla vain Dusseldorfin alueelta. Voidaan siis verrata vähän kuin että olisi oluiden shampanjaa. Vaikka nimi ei olekaan suojattu EU:ssa voidaan sitä siis valmistaa myös muualla mutta kuulin paikallisilta että sitä ei katsota hyvällä. Kävin maistamassa paikallisissa kuppiloissa neljää eri alt olutta ja Schumacher oli niistä paras, päädyin myös ostamaan sitä tuliaiseksi pari pulloa. Profiili oluessa on lyhyesti: Tummaa ja kuivaa pintahiiva olutta, yrttistä humalointia ja puuntynnyrin maku löytyy selvästi. Maltainen jälkimaku. Nämä pullotetaan tuoreena paikan päällä ja säilyvyys on vain kuukauden päähän eli en usko että nähdään koskaan Suomen markkinoilla.
Pyörähdimme myös syömässä Dusseldorfin vanhassa kaupungissa tai siis verrattain vanhassa. Saksassa tuntuu olevan kaikki kiinni sunnuntaina eli vain ravintolat ja baarit oli auki, mikä teki käytännössä vain yhdestä kadusta ruuhkaisen eli siis siitä missä eniten baareja oli auki. Sain kuitenkin hyvän laajan otannan erilaisista altbiereistä ja lähdimme kohti kotosuomea.
Reissu loppui ja ihan kommelluksitta ei vältytty sillä en jaksanut millään nukkua lentokentän lattialla klo 23-07 niin varasin sitten lennosta lentokenttähotellin. Sain varmistus tekstiviestin, missä piti olla ovikoodi mutta eihän se oikein sieltä tullut. Sohlasin aikani asiakaspalvelijan kanssa että pääsin sisään motelliin mikä oli sellainen rangaistusvankilan tapainen laitos, oikein viihtyisä ludekoppi. Unta palloon ja aamulla kotia kohti.
Reissu oli itsessään varsin hauska. Henkilökunta oli ystävällistä ja tuntui olevan aidosti kiinnostuneita ihmisistä. Matkaseura oli todella mahtavaa ja oli hieno nähdä oluen parissa työskenteleviä lähietäisyydeltä ja kiinnostavaa juttua sekä tietoa löytyi omaksuttavaksi paljon. Olut tietysti alkoi tulla jo vähän korvista mutta olihan se sentään ilmaista. Ainut asia mikä jäi harmittamaan oli se että en nähnyt yhtä euroopan suurimmista pullotuslinjastoista, sillä se oli käytössä eikä sinne saanut mennä.
Lisää kuvia löytyy Intagramista @Erasmies87
Sekä facebookista.
Piikki auki |
Jung’s Boulderhalle:
Matkaan lähdettiin tyylikkäästi 2-kerros linja-autoilla ja niihin sullottiin ihmiset saksalaisella tehokkuudella, bussi oli lastattu Krombacherin oluella niin kuin asiaan kuuluu eli siirtyminen sujui kivuttomasti.
Perille päästyämme otettiin paljon yhteiskuvia ammattilaisvalokuvaajan toimesta ja sitten saatiin lupa siirtyä itse tapahtuma alueelle, missä olikin järjestetty erinäisiä toimintapisteitä. Pihalla oli lämmintä 27 astetta eli oikein mukavan kesäinen meininki ja janoon juotiin melkoisen reippaasti ihan kaikkien toimesta. Täällä myös tarjoiltiin tislettä, mikä ilmeisesti valmistettiin oluen valmistuksen ylijäämä maltaista.
Olutta nauttiessa oli mahdollista osallistua aktiviteetteihin kuten: Hernesäkin heittelyyn sellaiseen pieneen koloon rampin päässä, suklaanmaistelua, eräänlainen jalkapallo juomapeli johon en perehtynyt, kuvauskoppi missä pystyi ottamaan kuvia muistoksi reissusta, sitten oli sellainen lautapeli neljälle hengelle missä lentokone pyöri pelilautaa napaten pelaajan nappuloita ellei onnistunut näpäyttämään sitä pois sen omalle kohdalle sattuessa, jos nappula vietiin, niin piti juoda shotti maltaista tehtyä tislettä. Ehkäpä parhain kohde oli kuitenkin kiipeilyseinä, mikä voisi mennä vikaan kun laitetaan humaltuneet ihmiset kiipeämään neljän metrin korkeuteen
.
Sisätiloissa oli myöskin buffet auki, mistä sai vaikka minkälaista minipitsaa ja tortillaa hiukoseen. Jonkin ajan kuluttua alkoi olla ihmiset jo aika hilpeitä ja myöskin islannista tullut porukka pääsi perille, ilmeisesti lennot oli hiukan myöhässä. Harmillisesti saivat sellaiset 3 tuntia vähemmän aikaa vietettyä siellä kuin muut jotka pääsivät sinne heti. Jonkin ajan kuluttua ihmiset kerättiin taas kokoon ja alettiin kärrätä heitä uuteen illanvietto kohteeseen.
Nälkäkin siirtyi. |
Tämä olikin sellainen pienemmän puoleinen kuppila keskustassa ja koska ulkona oli niin hieno sää niin vietin suurimman osan ajasta ihan pihalla, niin monessa eri merkityksessä. Ulkonakin tarjoilu toimi ja pohdinkin miten tarjoilijat osaa kantaa olutta juuri Krombacher vierailijoille eikä satunnaisille ohi kulkijoille. Keskustelin tarjoilijan kanssa oluesta, tultiin siihen tulokseen että tuossa kylässä on kamala olla olutharrastaja, sillä valikoima on lähinnä Krombacheri olutta.
Ravintola/Baari “Eulenspiegel”, Siegen:
Taas meidät kärrättiin uuteen kohteeseen eli ihan puhtaasti rehelliseen baariin. Tarjolla oli ruokaa ja elävää musiikkia, jokin humppapumppu aloitti torvisoittonsa eli oli aika siirtyä ulos jutustelemaan. Henkilökohtaisesti alkoi väsyttää jo oluen vetäminen sekä huimat yöunet mitä sain edellisenä yönä lentokentällä nukuttua, oli siis aika hipsiä taksilla kohti hotellia.
Lauantai 20.4.2018
Kello herätti 9:30 ja huomasin että krapulapeikko on käynyt paskantamassa suuhun. Eipä siinä kun suihkuun ja aamupalalle kun vielä kerkee, samalla sain kuulla hienoista vittuilua muulta seurueelta pelikunnon loppumisesta ennen puoltayötä.
Krombacher Brauerei, Kreuztal:
Hip hei, panimolla ollaan ja pihalla heräsi catering toimintaan eli pikkupurtavaa pörräili tarjottimilla ja olutta laskettiin hanasta kiihtyvällä tahdilla. Nappasinkin välittömästi käteen loiventavan 0,2dl Pils annoksen ja lohileipä pahimpaan nälkään. Samalla joku tarjoilijatar kävi lyömässä käteeni Krombacher rannekkeen. En kyllä ymmärrä miksi, koska tuolla alueella tuskin liikkuu ketään muita kuin meidän määrätty porukka ja en usko että yhtiön, joka jakaa jo työntekijöilleen enemmän ilmaista olutta vuodessa kuin mitä suomalaiset yhteensä juo tekisi kauheasti tappiota jaettuaan ilmaista olutta väärille ihmisille. Kävin myös vilkaisemassa panimon kaupan missä oli myynnissä sitä perustavaraa mitä muuallakin, t-paitoja, lippistä, pullonavaajaa, olutta jne.
Seuraavaksi mentiin pieneen auditorioon, jossa pääsin lavalle muiden Krombacher International facebook kisan voittajien kanssa patsastelemaan kuvattavana. Katsottiin siellä sitten Krombacherin markkina näkymiä ja aika railakkaasti aivopestiin porukkaa että Krombacher on parhainta bulkkia mitä maailmasta saa. Eniten ehkä pisti silmään se, että omaa erinomaisuutta boostattiin mollaamalla muita olutmerkkejä ja vielä nimeämällä ne brändi kohtaisesti että ketkä käyttää oluissaan lisättyä sokeria jne.
Seuraavaksi onneksi päästiin oikeasti kiinnostavaan aiheeseen eli itse panimokierrokseen. Alussa mentiin syvälle panimokompleksin sisuksiin ja kierros aloitettiin nauttimalla käytännössä puhdasta vierrettä samalla kun nautimme salami lautasen antimista, ne kyllä maistuivatkin yhdessä aika maukkaalle. Kuuntelimme aikamme oluen valmistuksen prosessia minkä skippasin itse sillä olutta panneena hetken jos toisenkin on asia tuttua huttua.
Käppäilimme seuraavaksi tilaan mikä on osa alkuperäistä panimoa. Huone oli täytetty vanhoilla välineillä, mitä on aikoinaan käytettyä oluen tekemiseen Kiinnostavaa oli nähdä valtavia puusammioita sekä muita välineitä mitkä oli selvästi tehty käsityönä rakkaudella. Tässä huoneessa meillä oli myös oluen maistelua luvassa pienellä vivahteella. Tarjoilijattarella oli varattuna Krombacher Dark olutta laseissa mihin upotettiin rautapallo mitä oli kuumennettu puhalluslampulla, tämä siis karamellisoi oluessa olevat sokerit tehden oluesta aivan erityisen maukkaan ja myös hiukan lämpimän. Tätä olutta paritettiin tumman chilisuklaan kanssa ja sehän ei nyt ikinä voi epäonnistua.
Pimeän kellarin sitäkin pimeämpi kuva |
Seuraavaksi mentiin yläkertaan nauttimaan Krombacher Kellerbier, mikä oli yksi parhaista oluista mitä tällä reissulla sai Weizenin lisäksi. Tätä paritettiin muutaman erilaisen juuston kanssa, emmentalia, sinihomejuustoa ja parmesaania. Mielestäni aika radikaali valikoima juustoja sillä sinihomejuusto on itsesään todella intensiivinen ja sisältää mielettömästi erilaisia makuja että niitä kannattaisi oluella lähteä peittämään. Tässä samalla haastelin kierroksen vetäjän kanssa ja tiedusteli englanniksi että onko todella totta että pontikan tekeminen on suomessa kiellettyä, vastasin herralle että tieto pitää kuttinsa ja kehaisin että osasi lausua sanan pontikka aivan sujuvasti suomeksi vaikka kukaan meidän porukasta ei sitä ollut hänelle edes opettanut. Samalla tutkailin vanhoja oluen tekemiseen käytettyjä museolaitteita, muun muassa kuparinen maltaiden paahtamiseen käytettävä käsinveivattava laite johon laitetaan tulet alle esim hiilloksen muodossa.
Ulos päästyämme meille annettiin olutdrinkki käteen. mihin oli käytetty muistaakseni shampanjaa ja joitain liköörejä joita en enää muista. Mielestäni se oli oikein raikas ja voisin kuvitella että tästä voisi tulla hitti ihan suomessakin. Samalla ulkona tutkailin humalia jotka odottivat kasvun alkua, nämä pikku pistokkaat olisivat kohta tuolla 8m korkeudessa tukilankojen varassa keikkumassa.
Ulkoa siirryimme taas sisätiloihin katsomaan mäskäyslaitteistoja, sisätiloissa oli mukavat 40 astetta lämmintä vaikka ei ollut edes oluen panopäivä, voisin kuvitella että muulloin tuolla työskennellään ilman rihmakiertämää. Tällä pisteellä oli meillä kuivia sämpylöitä tarjolla, sillä ilmeisesti oli jokin logistiikka katkos ja emme saaneet olutta mitä paikan päällä piti olla tarjolla. Kardinaali munaus panimolta. Kävimme myös katsomassa huoneen missä esiteltiin humalia ja maltaita, niitä sai halutessaan mutustella tai haistella. Kysyin humalan lajiketta mikä oli esillä mutta kierroksen esittelijällä ei ollut hajuakaan siitä, tuntuu että kierrokselle napattiin vain jokin työntekijä vetämään kierrosta mikä sattui olemaan töissä sinä päivänä.
Käytiin pyörähtämässä myös huoneessa missä oli vain ritilälattia, josta kuitenkin näki aivan panimon pohjalle asti. Oli huikeaa nähdä parikymmentä metriä korkeat olutsäiliöt kokonaisuudessaan. Kuulema korkean paikan kammoa potevat kiertävät yleensä sen huoneen seiniä pitkin.
Seuraavassa huoneessa olikin jotain jännää tarjolla eli Weizen oluesta jäätislaamalla tehtyä viinaa, voin sanoa että oli aika pehmoista. Kupillisen olisi voinut heittämällä juoda tuota n. 60% vahvaa alkoholia eikä olisi suuta poltellut yhtään, petollista ainetta.
Kierros oli sitä myöten ohi joskin maistelimme matkalla kuuluisaa Felsquellwasser® vettä, eli siis vuoriston läpi tuleva erityisen puhdas vesi joka on rekisteröity tavaramerkki ja joka käytetään muokkaamatta oluen tekemiseen. Ihan freshiä tavaraahan se oli mutta näin suomalaiselle ei erityisen ihmeellinen, voi olla että kemistien silmissä paljon hienompi.
Pääsimme ruokailemaan kierroksen jälkeen ja lautaselleni valikoitui kermaisaa parsakeittoa krutongeilla sekä leipää ilmakuivatulla kinkulla sekä pieni sämpylä. Tulin siihen tulokseen että saksalaiset diggaa leivästä ihan tosissaan. Nautin ruokailessa myös olutpohjaisen limonadin ja pidin sitä oikein mainiona alkoholittomana janonsammuttajana, näitä voisi olla suomessakin niiden ylimakeiden limppari sotkujen sijaan. Samalla kävi vierailijoita moikkaamassa Krombacherin omistaja ja piti puheen muutamalla eri kielellä, mikä sai osakseen valtavia suosion osoituksia.
Vaellus / Ravintola Kindelsberg
Ohjelmana seuraavaksi oli suuri kliimaksi eli reippailu sellaiset 3km vuoristossa kohti seuraavaa ravintolaa, kyseisen ravintolan kyljessä kohoaa suuri torni, mikä löytyy myös Krombacherin logosta. En henkilökohtaisesti osaa sanoa miten hyvä idea on laittaa ihmiset kävelemään vuoristoon kun on ensin juotu olutta koko päivä, onneks päivä oli kuitenkin lämmin ja taittumassa iltaa kohden eli hiki ei virrannut itsellä kovinkaan paljoa. Matkalla oli järjestetty myös juomapiste, josta sai leipää ja olutta, kiltisti pyytämällä myös limpparia. Muutama tukevampi kaveri oli matkassa, mille retki teki selvästi tiukkaa sillä jossain kohdissa oli kävelykulma melkoisen jyrkkä. Amerikkalaisten porukassa jokin Usain Bolt yritti juosta vuorta ylös mutta suomalaisten porukka ohitti hänet n. 400m jälkeen kun kaveri puuskutti voimattomana puuta vasten, tässä pitää mainita että suomalaiset olivat baarilla ensimmäisenä ja vaikka kyseessä ei kisa ollutkaan olin vuoren laella sijalla 3.
Muutaman oluen kerkesin juoda ennen kuin loput pyhiinvaelluksen suorittaneista pääsivät perille. Tässä vaiheessa oli catering laittanut grillipisteet tulille ja tarjolla oli pihvejä sekä nyhtöpossu burgereita, itse päädyin jälkimmäiseen koska sinne ei ollut niin paljon jonoa. Ruoka oli hyvää ja siinä ei pihistelty, myöskin jälkiruoat oli huomioitu ja koska omaan myös catering-alan koulutuksen osasin arvostaa hyvää esille laittoa.
Sisätiloissa en juurikaan käynyt vaikka siellä olikin DJ Gabriel pyörittämässä levyjä, henkilökohtaisesti arvostan enemmän fiksua keskustelua kuin jumputusta missä ei kuule edes omaa ajatustaan. Vaikka ulkona olikin hieman viileää pidin sitä silti parempana vaihtoehtona kuin sisätiloja. Henkilökunta yritti sytyttää jonkinlaisia tulia ulos mutta näytti siltä että lopputulos oli enemmän hyttyskarkotus savut kuin tulet. Näytti niin säälittävältä kun henkilökunta yritti tehtä tulia paksuista pyöreistä puista, kävin sitten näyttämässä mallia mitenkä ne tulet oikeasti tehdään. Sain tästä urotyöstä palkaksi olutta.
Jätettiin muut juhlimaan iltaa vuorenlaelle ja otettiin suomalaisporukan kanssa taksi takaisin hotellille missä nautittiin hiukan vapaasta tarjonnasta syvällisiä haastelleen ja painuimme sitten nukkumaan.
Aamulla sitten kyyti nouti meidät kohti Dusseldorfia, panimon ohjelma oli ohi ja vapaata aikaa oli luvassa kello 18 asti, sillä meidän lentomme oli lähdössä vasta silloin.
Päädyimme Schumacherin panimoravintolaan nauttimaan Altbieriä, mikä on siis saatavilla vain Dusseldorfin alueelta. Voidaan siis verrata vähän kuin että olisi oluiden shampanjaa. Vaikka nimi ei olekaan suojattu EU:ssa voidaan sitä siis valmistaa myös muualla mutta kuulin paikallisilta että sitä ei katsota hyvällä. Kävin maistamassa paikallisissa kuppiloissa neljää eri alt olutta ja Schumacher oli niistä paras, päädyin myös ostamaan sitä tuliaiseksi pari pulloa. Profiili oluessa on lyhyesti: Tummaa ja kuivaa pintahiiva olutta, yrttistä humalointia ja puuntynnyrin maku löytyy selvästi. Maltainen jälkimaku. Nämä pullotetaan tuoreena paikan päällä ja säilyvyys on vain kuukauden päähän eli en usko että nähdään koskaan Suomen markkinoilla.
Pyörähdimme myös syömässä Dusseldorfin vanhassa kaupungissa tai siis verrattain vanhassa. Saksassa tuntuu olevan kaikki kiinni sunnuntaina eli vain ravintolat ja baarit oli auki, mikä teki käytännössä vain yhdestä kadusta ruuhkaisen eli siis siitä missä eniten baareja oli auki. Sain kuitenkin hyvän laajan otannan erilaisista altbiereistä ja lähdimme kohti kotosuomea.
Reissu loppui ja ihan kommelluksitta ei vältytty sillä en jaksanut millään nukkua lentokentän lattialla klo 23-07 niin varasin sitten lennosta lentokenttähotellin. Sain varmistus tekstiviestin, missä piti olla ovikoodi mutta eihän se oikein sieltä tullut. Sohlasin aikani asiakaspalvelijan kanssa että pääsin sisään motelliin mikä oli sellainen rangaistusvankilan tapainen laitos, oikein viihtyisä ludekoppi. Unta palloon ja aamulla kotia kohti.
Reissu oli itsessään varsin hauska. Henkilökunta oli ystävällistä ja tuntui olevan aidosti kiinnostuneita ihmisistä. Matkaseura oli todella mahtavaa ja oli hieno nähdä oluen parissa työskenteleviä lähietäisyydeltä ja kiinnostavaa juttua sekä tietoa löytyi omaksuttavaksi paljon. Olut tietysti alkoi tulla jo vähän korvista mutta olihan se sentään ilmaista. Ainut asia mikä jäi harmittamaan oli se että en nähnyt yhtä euroopan suurimmista pullotuslinjastoista, sillä se oli käytössä eikä sinne saanut mennä.
Lisää kuvia löytyy Intagramista @Erasmies87
Sekä facebookista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti