Nyt päästäänkin omalle vahvuusalueelle eli kuusenkerkkiin, niitä tulikin omaa olutta askarrellessa kerättyä useampi kilo. Fiskarsin panimon Metsänhenkeen ei tosin ole tuoreita kerkkiä käytetty vaan leikkiin on lähdetty kerkkäsiirappi linjalla. Osa muuten saattaa tuntea Fiskarin panimon Rekolan panimo nimellä.Ulkonäkö & Tuoksu
Väri on oikein kaunis kupari ja jotten sanoisi jopa mahonkiin taittuva. Hiukan sameahko ja 2 sormen vaahto on melkoisen tiheä tapaus.
Tuoksussa on valitettavasti vihanneksia eikä kerkkä välity sieltä ollenkaan, hiukan sieltä hedelmiä tulee ja maltaita mutta muuten on perin vaisuhko.
Maku:
Tummien maltaiden paahteinen aromi joka nousee kielelle hienoisena karamellisuutena. Kuivattuja hedelmiäkin löytyy, dominoivin niistä on rusina. Kerkkä ei juurikaan välity maussa ja ilman tuoreita kerkkiä ei tule edes sellaista öljyista ja eteeristä suutuntumaan, kerkkäsiirappia olisi voinut käyttää ihan reippaasti. Kevyt runkoinen olut jossa piipahtaa tiettyä metallisuutta, hiilihappojakin voisi hiukan keventää. Humalointi tulee kirpeänä kipakkuutena ja voihan siinä vähän kerkkäkin vilahtaa, katkerointia ei juurikaan kyllä muuten ole.
Sanoisin että perin kliininen olut missä ei ole annettu kerkälle sen ansaitsemaa tilaa. Ruokajuomana oli ihan ok, leikkasi kivasti hirven rasvaisuutta. Lisähuomautuksena etiketti on mielestäni hieno vaikka yksinkertainen.
Arvosana: 7/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti