Waahto Brewery - Pyhä Red Ale 4,7%

Lähiolutta Savonlinnasta, Red Alea ja vieläpä pyhää. Henkinen kasvu ainakin nousee uusiin ulottuvuuksiin kun jokusen pullon nauttii, I swear to drunk, im not god!

Ulkonäkö & Tuoksu:
Waahto on runsas ja kermainen niin kuin kuuluu ollakin. Väri on osunut kyllä nappiin nimensä puolesta ja punainen se onkin. Lasissa oikein kauniin värinen ja hiiva tekee pientä muodostelmaa oluessa tehden ulkonäöstä samean usvaisen. Tuoksu on sokerinen jonka takaa löytyy tummia hedelmiä, rusinaa ja luumua sekä hiukan sitrustakin.

Maku:
Suutuntuman on oikein täyteläinen ja pehmoinen. Maltaiden paahteisuus on todella hienostunutta ja tulee sellaisia maanläheisiä makuja. Katkerointi on pihkainen ja loppuliukuun saadaan hiukan havuisuutta. Hiilihappoja on keskivertoa niukemmin mikä minusta tälle tyylille sopiikin hyvin, runko tosin on aavistuksen kevyt mutta ainakaa hiilihapotus ei sitä nyt ohenna ainakaan enempää.

Englantilaisen kuiva ja hapan, lääkemäisen kitkerä. Tyyliltään onnistunut mutta maanläheinen happamuus ei välttämättä monien mieleen ole.

Arvosana: 8/10

EBC: 42
EBU: 30

Maltaat: Pilsner, Munich, Cara Pale, Cara 100
Humalat: Challenger, East Kent Golding, Fuggles

Mistä: Saatu Panimolta 

Bryggeri - Vuosisata 10%

Bryggerin panimolta on vähemmälti itselle vastaan tullut olutta, taitaa olla lähinnä helsinkiläisten etuoikeus. Suurin osa Bryggerin oluista kun on hanassa ravintolan yhteydessä ja pulloversioita tulee harvakseltaan, nytkin 46 erilaisesta oluesta vain 8 on pullossa. Saksalainen Mathias Hüffner hääräilee panimomestarina ja herran työskentelyä voi seurailla ravintolassa paikan päällä kun itse siemailee olutta kitusiin.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Tuoksu on hyvinkin pitkälle mallas voittoinen ja vierailevana tähtenä löytyy rusina. Vaahto on vaaleanruskea ja iso kuplainen, oikein mukavan utuinen vaahto. Alkoholiprosentista johtuen myöskin etanolin tuoksua tulvahtaa ilmoille. Väriltään rusinan sisus eli punertavan ruskea jossa havaittavissa jotain haituvaa leijailemassa.

Maku:
Vaan entäpäs se maku? No sehän on vahvasti melassinen ja paahteisen maltainen, oikea mämmitiiviste, tästä Juha Mieto tykkäisi kovasti. Katkeroita ei juurikaan ole ja humalointi löytyy vain hennon yrttisyyden puolella. Jälkimaussa löytää tuttua rusinaa ja sokeria kera yrttien. Monipuolinen olut kun antaa rauhassa lasissa tekeytyä.

Tanakkaa mallas tykitystä ja lämmittävää alkoholisuutta, ehkä jopa liiankin viinaksinen. Alkoholi oli aika tanakkaa vaikka tätä ruoan kanssa tulikin nautittua.

Katkerot: 27,0 EBU

Väri: 77,9 EBC

Arvosana: 8½/10.

Onkohan tämä enää edes valmistuksessa kun ei näy listoilla? Erikoiserä ilmeisesti mutta minkäs teet.

Nokian Panimo - Keisari Pils 4,5%

Uutta nokialaista pukkaa, ei olekaan hetkeen uutuuksia näkynyt. Tällä kertaa on lähdetty pils linjalla ja pyritty tekemään Saksalainen versio, makumaailma itsellä vei kyllä vahvasti Tsekkeihin ja päädyin tätäkin sellaiseksi väittämään epähuomiossa. Testiin saatiin 5 tölkkiä plus olutlasi jonka posti lahjakkaasti rikkoi lukuisista särkyvä lätkistä huolimatta. Panimolle kuitenkin paljon plussa sillä uusi lasi lähetettiin kahdessa päivässä.

Ulkonäkö:
Tuuhea ja pilvinen vaahto. Väriltään hiukan olkinen ja sameahko, vaaleus on niin uniikki että vaikea kuvailla. Tuoksu on kerrassaan kukkaisa, maltaisa ja keksinen. Ruohoisuuskin välittyy raikkaasti kertoen rapsakkaasta kuivahumaloinnista.

Maku:
Normaali hiilihapotus, ruohoinen ja tanakan rasvainen, diasetyyli on vahvasti esillä. Kukkaisuutta on ilmassa mutta aika kuivakaksi vetää loppua kohden. leipäisää maltaisuutta ja greippistä jälkiliukua. Katkeroinnit ja sitä mukaa juotavuus on todella kohdallaan.

Minusta tämä on todella hyvä olut, liukas suutuntuma ja silti niin kevyt ja raikas. Sanoisin että paras keisari so far. Täytyy myös mainita, että niiden jotka tuijottaa vain uusia 5,5% merkintöjä purkissa kannattaa silti tätä koittaa ennen tuomitsemista.

Vaikka tölkissä lukeekin Suomalaiseen makuun se ei tällä kertaa tarkoita pahvin makuista ja  hiilihapotettua sotkua.


Arvosana 9½/10


Katkerot: 38 EBU

Humalat: Magnum, Tradition ja sesongin aromihumala

Erämessut Riihimäki 7.-10.6.2018

Aiheena erämessut Riihimäellä, jotka perinteisesti järjestetään parillisina vuosina. Järjestyksessään
nyt 23. kansainväliset erämessut. Metsästys alkaa tähän aikaan vuodesta olla vähenemään päin pois lukien muutamat eläimet eli enemmistöllä metsästäjistä on käsissään joutavaa aikaa, tämä aika kannattaa käyttää hyväksi käymällä Riihimäen erämessuilla. Tietysti sinne kannattaa poiketa jokaisen joka ulkoilusta välittää yhtään, joskin osa näytteille asettajista on metsästäjille enemmälti suunnattu mutta on siellä kalastajiakin muistettu.

Erämessujen toimitusjohtajan Ninni Mannisen mukaan näytteille asettajia on tulossa runsaasti niin Suomesta kuin ulkomailtakin. Viime vuonna oli päräyttävät 400 osastoa ja 40,000 kävijää.

Toivotaan että yhtä reippaasti osastoja tänäkin vuonna, tässä vielä listaa jo varmistuneista yrityksistä, lista päivittyy n.1kk välein. Messuluettelo

Koiraohjelmia on enemmän luvassa kuin viime vuonna, Suomen kennelliitto esittelee alueellaan perinteisiä suomalaisia metsästyskoirarotuja. Show Hau - koirien tapahtuma- ja elämyskeskus esittelee taasen metsästyskoirarotuja ulkomailta jotka eivät ole niin tunnettuja Suomessa.

Henkilökohtaisesti minua kiinnostaa uutena asiana jousikalastus, mitenkä se oikein täällä Suomessakin toimii kun täällä ei ole sellaisia kirkkaita laguunivesiä mistä näkee kalat sen kummemmin ponnistelematta.

Trofee näyttelykin on tänä vuonna mukana ja eläinten täyttäjilläkin on omat SM-kilpailut ja siellä on kaikkien osallistujien taidonnäytteet esillä, äänestys tapahtuu yleisö äänestyksellä.

Ihmeteltävää alueella on alueella muutenkin reippaasti ja on siellä ammattilaisiakin jakamassa vinkkejä, ainakin Mikko "peltsi" Peltola on kertoilemassa omista harrastuksistaan, tuo kaveri on kyllä kaikessa mukana että tarinaa varmasti piisaa. Henkilökohtaisesti voisin käydä kysymässä miksi muut saa kalaa paitsi minä? Alueella pyörii myös Joppe Ranta retkeilytoimittaja retki lehdestä ja muutenkin retkeilyalan sekatyömies. Hän on kertomassa omia vinkkejää retkiolosuhteisiin, niistähän ei ole ikinä haittaa.

Riihimäen Urheilupuiston koivikkoon on tulossa retkeilyn ohjelmalava, jonka läheisyydessä on erilaisia ruoka ja pienpanimotuotteita, Mikähän  panimo siellä on edustamassa?
Uusia metsästäjiä kannustetaan messuille reilun alennuksen muodossa niille, jotka saivat metsästystutkinnon suoritettua 1.10.2016 - 30.9.2017 aikana. Alennuskuponki tulee uuden metsästäjän paketin välissä ja se tulee esittää messuportilla lippuja ostettaessa. Alennus on 5€ aikuisten ja lasten normaalihintaisesti lipusta.

Fiskarsin Panimo - Juhla Pils 4,5%

Satavuotiaalle suomelle tupsahti viimevuonna useampikin juhlaolut ja tässä on niistä yksi. Tsekki
henkeen tehty Juhla Pils. Jännityksellä odotetaan että kestääkö nämä juhlaoluet valikoissa ympärivuoden vai katoavatko vain vähin äänin näkyviltä.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Kuplii todella hauskasti, kuin pieni hurrikaani olisi lasissa. Olkinen väri jossa kestävä, utuinen vaahto. Tuoksu on klassinen pils, mallasta ja hunajaa sekä voin rasvaista aromia. Oikein maukas tuoksu, rasvaisa ja yrttinen sekä hiukan hedelmää.

Maku:
Maku on oaksun tanakka, rasvainen ja yrttinen. Yrtit jatkaa myös jälkimaun puolella että sitä on kyllä saatu riittävästi mukaan. Hiilihappoja on aika railakkaasta ja niiden mukanan tulee voikukkamaisia makuja. Vahvoja yrttisiä makuja piisaa ylitsepursuavasti, true tsekki. Oikein maukas olut vaikka hiukan kitkerä onkin, makeaa mallasta, ruohoista tuoreutta ja diasetyyliä niin kuin pitääkin olla.

Pullo saatu panimolta ja nautittu rasvaisen lasagnen kanssa, pelittää hyvin ja rasvaisuus jatkuu monessa muodossa, salaattikin voisi mennä.

Arvosana: 9/10

EBC 9
IBU 30

Fiskars panimo - tervahauta 4,5%

Höpinää ja triviaa:
Terva se on sellainen maku mikä jakaa ihmisiä kahtia kuin aktiivimalli konsanaa. Suomessa varmaan ollaankin pioneerejä tervan käyttämisessä, siitä tehdään saippuaa, saunatuoksuja, karkkeja ja nyt myös olutta. Henkilökohtaisesti terva on ihan ok hillitysti käytettynä, se on kohtuullisen vahva ainesosa joka peittää helposti aivan kaiken alleen.

Terva yleisesti by wikipedia:
"Terva on puusta, tavallisesti männystä tai lepästä kovassa kuumuudessa pyrolysoitua tummaa, paksua ja tahmeaa öljyä. Tätä mänty- tai leppätervaa on vuosisadat käytetty muun muassa veneiden, laivojen ja rakennusten suojaamiseen vettymistä ja pilaantumista vastaan. Suomesta on tervaa viety kaikkialle Eurooppaan lähinnä laivoja varten.[1] Lääkeaineena esimerkiksi shampoossa se estää ihon hilseilyä. Tervasta tehty tervavesi on aromiaine, jota käytetään niin hajun kuin maun takia. Tervalla voidaan maustaa esimerkiksi liharuokia, alkoholijuomia ja jäätelöä. Koivun kaarnasta valmistetaan puolestaan koivutervaa eli tököttiä, jota on käytetty esimerkiksi voiteluaineiden raaka-aineena."

"Mäntyterva valmistetaan, poltetaan, kuivatislauksella tervahaudassa. Kytevät mäntypuun palaset peitetään maalla siten, että hapen tulo valtaosin estyy. Ilman happea pihka ei syty palamaan, vaan pehmittyy kuumuudessa, ja valuu puuaineksesta ulos tervahaudan pohjalle. Tämä terva voidaan valuttaa talteen. Tervaa voidaan pyrolysoida tervaksista myös tynnyripoltolla; tällöin tervahaudan sijaan reaktorina käytetään terästynnyriä. Tervanpolton sivutuotteena saadaan terpeenejä, jotka muodostavat tärpättiä ja mäntyöljyä. Koivuterva on tavallisesti valmistettu patatervana retortissa."

Siinäpä päivän tietoisku nuorukaisille mutta nyt isketään itse oluen kimppuun.

Ulkonäkö & Tuoksu:
No ensikosketus oluen kanssa on hiukan negatiivinen, kuohuu nimittäin ihan kohtuuttomasti lasiin kaataessa. Tuoksussa löydetäänkin sitä tervaa ja nokea, mustaksi paahdettu mallas ilmoittelee itsestään sekä myöskin rusina.

Maku:
Suutuntuman on aika happoinen, erehdyin nappaamaan kaadon jälkeen osan pullon suusta niin se aloitti sen saman kuohumisen sitten siellä, hyvä ettei nenästä puskenut ulos. Suutuntuma on hiilihappoinen myös lasista nautittuna vaikka luulisi että tuo kuohuminen olisi vienyt ainakin puolet siitä pois. Maussa on todella vahvasti tervaa mutta ei dominoi kuitenkaan niin paljoa että dark maltaat jäisi piiloon. Karrelle palanutta makumaailmaa ja muutenkin monipuolista meininkiä. Katkerot on maltilliset ja nokinen paahteisuus viipyy suussa

Aavistuksen vetinen alku mutta siitä se kahvitteluksi muuttuu, pieni sitruunaisuus mutta maut tuntuvat jotenkin päälle liimatuilta. Kuiva ja kevyt sauna tahi metsäreissun nuotio olut.

Olut on saatu panimolta ja nautittu karjalanpaistin kaverina johon käytetty hirveä. Maut kyllä peittivät toinen toisiaan.

Arvosana: 8/10

Fiskarsin panimo - Metsänhenki 4,5%

Nyt päästäänkin omalle vahvuusalueelle eli kuusenkerkkiin, niitä tulikin omaa olutta askarrellessa kerättyä useampi kilo. Fiskarsin panimon Metsänhenkeen ei tosin ole tuoreita kerkkiä käytetty vaan leikkiin on lähdetty kerkkäsiirappi linjalla. Osa muuten saattaa tuntea Fiskarin panimon Rekolan panimo nimellä.

Ulkonäkö & Tuoksu
Väri on oikein kaunis kupari ja jotten sanoisi jopa mahonkiin taittuva. Hiukan sameahko ja 2 sormen vaahto on melkoisen tiheä tapaus.

Tuoksussa on valitettavasti vihanneksia eikä kerkkä välity sieltä ollenkaan, hiukan sieltä hedelmiä tulee ja maltaita mutta muuten on perin vaisuhko.

Maku:
Tummien maltaiden paahteinen aromi joka nousee kielelle hienoisena karamellisuutena. Kuivattuja hedelmiäkin löytyy, dominoivin niistä on rusina. Kerkkä ei juurikaan välity maussa ja ilman tuoreita kerkkiä ei tule edes sellaista öljyista ja eteeristä suutuntumaan, kerkkäsiirappia olisi voinut käyttää ihan reippaasti. Kevyt runkoinen olut jossa piipahtaa tiettyä metallisuutta, hiilihappojakin voisi hiukan keventää. Humalointi tulee kirpeänä kipakkuutena ja voihan siinä vähän kerkkäkin vilahtaa, katkerointia ei juurikaan kyllä muuten ole.

Sanoisin että perin kliininen olut missä ei ole annettu kerkälle sen ansaitsemaa tilaa. Ruokajuomana oli ihan ok, leikkasi kivasti hirven rasvaisuutta. Lisähuomautuksena etiketti on mielestäni hieno vaikka yksinkertainen.

Arvosana: 7/10

Brunehaut Abbaye de Saint-Martin Brune 8%

[English Below]
Tuntuu että moni hyvä olut tulee luostarista, johtuukohan se hengellisyydestä vai tuleeko olut ennen sitä?

Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto on tiheää ja muhkeaa mutta samalla hengenvedolla myös todella nopeasti katoavaa sorttia, jää kuitenkin pysyvästi sellaiseksi puolen sentin vaahdoksi.

Aromipuolella löytyy rusinoita, tummia hedelmiä, aprikoosia ja sokeria sekä wanha kunnon belgialainen hiiva.

Maku:
Todella pehmeä ja paksun suutuntuman omaava olut. Maussa on intensiivistä makeutta joista rusina tai taateli puskee kaikista näyttävimmin esille. Makeat maltaat erottuvat joukosta karamellisuudellaan.

Maku on yllättävän monipuolinen vaikka makeus onkin se juttu, ruokosokerista diabeetestä puskee kaikkialta mutta kirpeys ja hiilihapotus pitää homman kuitenkin mielekkäänä. Katkeroita on todella maltillisesti jolloin esiintymislava jää enemmän maltaille, sitrusta ja yrttejä kuitenkin yrittää päästä esille.

Sanoisin että nautiskelu olut, makea jopa kinuskinen maku missä sokerinen jälkimaku lämmittävällä alkoholisuudella.

Arvosana 9/10

It seems like many good beers come from abbey's. I wonder, do good beers come from spirituality or is it the other way around?

Appearance & Aroma:
While the foam is thick and voluminous, it is of the fast disappearing type at the same time. Still, at least half a centimeter of it will stay on top of this beer.

Aroma wise you can find raisins, dark fruits, apricot and sugar and also that good old Belgian yeast.

Taste:
The beer feels really soft and thick in the mouth. There is an intensive sweetness in the taste, mainly originating from raisins and dates. The caramel like flavor of sweet malts is recognizable.

The taste is surprisingly complex, even though the sweetness is so overwhelming that the brown sugar in this beer will give you diabetes. This is kept at bay by the sourness and the high level of carbonation. The bitters are mild and gives way to the malts to shine. The citrus and herbs are trying to get to the front but are a bit left behind.

I would say that this beer is enjoyable, with a sweet and even caramel like taste. It has a sugary aftertaste and the warming effect of alcohol.

Rating: 9/10

Soundville Brewery - Boom Selecta 4,6%

Boomshakalaka! Souria pukkaa mikä on ehdottomasti minun arch-nemesis, siinä on sellainen tyylilaji

mikä on huimassa nousujohteessa mutta itselle vielä jotenkin mieltä kääntävä makuelämys. Sitä en tiedä tuleeko tämä ikinä ns. rahvaan suosioon mutta olut hipsterit tuntuu olevan näiden perään kovastikin. Itse olen kanssa onnistuneesti tehnyt sour olutta, esimerkiksi viimeisin olut minkä tein pilaantui iloisesti ja siitä tuli oikein hyvä sour olut. Onkohan ensimmäiset sour-oluet olleet mallia, hitto meni olut pilalle...Ihan ok se on, myydään silti.

Nyt maistossa Soundvillen Sour Wit olut ja uskoisin että ihan tarkoituksella tehty =)

Ulkonäkö & Tuoksu:
Yksi sana kuvaa koko oluen tuoksumaailmaa ja se on aprikoosi, sitä nimittäin löytyy. Hiukan kyllä olen vattuakin löytävinäni sekä sekalaisia hedelmiä, lopussa myöskin jotain kukkasien tuoksua. Väri on samean kellertävä.

Maku:
Maussa onkin miellyttävästi kuivakkaa vehnää happamalla raikkaudella. Mukavan kirpeä suutuntuma ja belgihiiva tuntuisi olevan läsnä. Katkeroita ei juurikaan ole mutta humalista kuitenkin irtoaa yrttisiä makuja. Aprikoosinen vehnäolut ja ekaa kertaa pystyin nauttimaan sourista!

Kevyt, ehkä aavistuksen vetinen mutta raikas sour. Parempaa kehua ei voi Soundville saada kuin se että minä, anti sour ihminen sain tämän kunnialla juotua ja tykkäsin.

Soundville - Live'N'Loud Brown Ale 6,3%

Soundville ei vielä kauheasti Pohjois-Karjalassa edusta vaan jospa se kohta alkaisi näkyä täälläkin
päin. Autotallista on pitkälle ponnistettu ja olutta pukkaa tasaiseen tahtiin.

Tällä kertaa ihmetellään Brown Alea, katsotaan onko parempaa settiä kuin Hartwallin versio.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Tajuttoman tiheä vaahto, valitettavasti kovin pieni ja matala. Väriltään punertavan ruskea eli melkein livahdettiin amberin puolelle. Vaahdon alla pyörii kerros jotain utua, taitaapi olla hiivaa. Tuoksu on...kaljainen =D. Mallasta jossa mukana on vienosti hedelmiä ja vihanneksia.

Maku:
Olut on vallan makea mutta lähes hiilihapoton, eipä tuo hiilihappo tietysti tähän olut tyyliin kuulukaan jos lähetään tekemään ihan tyylipuhtaasti.  Maussa on hauskasti jotain lakritsia puskee ja jollain tapaa öljyisiäkin makuja.

Suklaa maltaat ja dark maltaat tekee mausta hiukan happaman ja katkerot on miellyttävän miedot. Jotain metallista ja vihanneksisuutta makumaailmaan tulee, mikä herättää kysymyksen että onkohan ihan kurantti tämä näytepullo? Hiivakin maistuu aika vahvasti mutta eipä se tietysti ole tavatonta.

Alussa oli ihan ok mutta lopussa kaatuu nenälleen, alkoholi maistuu pahemman kerran. Bourbon tynnyrin viskimäiset elementit kostautuu ja en lähtisi niitä edes yhdistämään. Etiketti on kyllä eläväinen. Pientä hienosäätöä niin kyllä se siitä.

Arvosana: 7½/10


IBU 30
EBC 30
Humalat: Cascade, Chinook, Columbus

Maltaat: Colorado, Red, Pot Still Rye, Crystal, Cara

Laitilan wirvoitusjuomatehdas - Kukko Vehnä 5,5%

Laitila viskasi taas varoittamatta uutuuksilla jotka löytyvät nyt myös alkosta. Baijerilaiseen henkeen tehty olut eli Bavaria maltaita käytetty ja liekö hiivakin vaikka mausta sitä ei osaa sanoa. Saksalaista puhtauslakia (Reinheitsgebot) kunnioittaen väännetty eli aineksina vain maltaat, vesi, humalat ja viimoisena lakiin lisättiin myös hiiva ettei mene ihan mahdottomaksi tuo oluen valmistus.

Ulkonäkö & Tuoksu
Kahden sormen vaahto joka todella nopeasti tippui matalaksi kerrokseksi, surullista vaikka nimen omaan vehnällä pitäisi sitä vaahtokukkaa saada muhkeaksi. Lasissa oljenkeltainen niin kuin asiaan kuuluu, kuplii lasissa oikein raikkaan oloisesti

Tuoksussa on tuttu vehnäpellon tuoksu vienolla happamuudella, hienoista sitruksisuutta mutta ei perinteistä banaania. muita hedelmiä kyllä vilahtelee aprikoosi muunmuassa.

Maku:
Maku on hapan ja aavistuksen rautainen, neilikkainen yrttisyys tulee esille vahvasti runsaiden hiilihappojen säestämänä. Hiiva on neutraalimpi kuin mitä baijerilaiselta vehnikseltä voisi odottaa. Kirpeän raikas kesäjuoma tästä on tulossa ja varmana ostan toistekin, Hapan kuivuus on kesällä se juttu, mikä miestä vie.

Mielestäni humalat ja maltaat eivät taistele keskenään, mutta! Jos loppuun antaa yhtään liian paljon ilmaa suuhun niin alkoholihan sieltä hölähtää, siitä varmaankin tämä mukava lämmittävyys.

Muut pidempään tätä tehneet blogaajat varmaan osaa antaa tarkemman lausunnon miten lähellä tämä on aitoa baijerilaista vehnäolutta mutta tälläisen vähemmän harjaantuneen mielestä kuitenkin ihan ok tekele.

Arvosana: -9/10

Tyyli: Hefeweizen
EBC: 13
EBU 15
Maltaat: Pilsner, Caramel pale, Carared
Humalat: Magnum, Hersbrucker, perle

Hartwall - Lahden erikois IPA 4,7%

Bulkkipanimoita vähemmän tulee enää nykyään harrastettua mutta eihän niitäkään voi unohtaa. Kyllä varmasti nekin yrittää kovasti ja kai niitä oluita sentään joku hyväksyy ja maistelee ennen myyntiin päästämistä. Eri asia sitten on onko maku erilainen suoraan tankista kuin että se pyörii puoli vuotta varastoissa ennen myymälään pääsemistä.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Kullankeltainen, kirkas ja lasissa kuplahteleva olut. Tuoksussa on mallasta joihin on sotkettu kasa erínäisiä hedelmiä, lähinnä ananasta, mangoa ja greippiä sekä hiukan kukkaisia aromeja.

Maku:
Makua on mutta jotenkin synkeitä. Kevyttä maltaisuutta, yrttejä ja greippiä löytyy enemmän kuin tarpeeksi. Keskimaussa on raikasta hedelmäisyyttä, alkuun oli tupsahtanut metallisuutta joka onneksi menee pois tullakseen taas takaisin lopussa.

Suutuntumalta kevyt IPA. Katkerot on kipakat ja kirpeät., kuiva mutta aika raaka olut. Tämä varmasti jää vain yhteen ostokertaan. Paljon kehittämistä vaatii tämä olut ja aika useinhan tuo kauppojen olut laareissa alennuksesta löytyy.


Arvosana 7½/10
Ratebeer: säälittävät 16/3 tulos.

Olvi Oyj - American Brown Ale 5%

[edit, tätä on muokattu vastaamaan uutta 5% versiota]

Uudella vahvuudella oleva Brown Ale suoraan Iisalmesta. Asiasta kukkaruukkuun Brown Alehan tyylinä kehiteltiin jo muinoin kun piti saada duunareihin energiaa. Mallaspohjaa oli sen verran että oluesta tuli kohtuullisen energiarikasta ja tuolloin olutkin oli osa ruokaympyrää.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Varsin toimivalta näyttävä vaaleanruskea kermaisa vaahto joka on vimpan päälle tehty. Väri on kauniin tummanruskea jopa mahonkinen. Verrattuna edelliseen 4,7% niin ananaksen tuoksusta on päästy eroon. Tilalle on saatu pähkinäistä paahteisuutta, hiukan hedelmiä edelleen on, ei vain niin selkeitä.

Maku:
Todella pehmeä, ai että. Maku on paahdettua mallasta luonnollisesti mutta mukana on myös paahdettu sokerikin. Leipäisiä makuja, tulee väkisinkin sellainen tumma saaristolaisleipä mieleen. Verrattuna aiempaan versioon on suklaisuus miedontunut tai vaihtanut ainakin tyyliä paljon tummempaan.

Humalat on osattu kyllä laittaa omille paikoilleen ja makuun saadaan havun ja pihkan karvas liitto joka ei kuitenkaan nouse häiritseväksi elementiksi, lopussa tiukempi sitruksen rutistus ja päästään siihen todelliseen american brown ale henkeen.

Tiivistettynä yrttinen jälkiruoka joka antaa mielikuvan paksummasta oluesta kuin mitä onkaan.

Arvosana 8½/10

Humalat: Willamette, Mount hood ja Columbus
EBU: 37
EBC: 74
Kantavierre: 11,7%

Chimay Brewery - Chimay Red 7%

[English below]
Chimayn luostari on nimittäin sellainen paikka että sieltä ei huonoa tuotetta lasketa ulos ovesta, kaikki tuntuu olevan timanttia. Chimayn panimo on ehdottomasti paikka minne pitäisi joskus päästä vierailemaan, ihan vain henkisenä kokemuksena. Maistossa oleva Chimay Red on dubbel luostariolut jonka resepti on jo vuodelta 1862 ja näin olleen panimon vanhin tuote.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Saippuamaista vaahtoa 8 sormen korkeuteen nostattava olut joka jättää päälleen pehmiksen näköistä kermaisaa vaahtoa. Tuoksu on aika raikas ja maltaisa sekä todella hedelmäinen, jotten sanoisi myöskin siirappinen. Valo taittuu kauniistu kuparin värisessä oluessa ja henkii luostarin tunnelmaa.

Maku:
Chimay linja muidenkin oluiden tapaan myöskin tämä on todella moniulotteinen ja paksu. Pähkinäisiä makuja löytyy enemmän kuin tarpeeksi ja suolainen salmiakki/lakritsi vivahde tuo mukavaa vaihtelua. Maltaiden karamellisuus ja toffeisuus tekee tästä imelän tapauksen mutta tuo alun salmiakkisuus kyllä leikkaa liiat pois.

Mausteisuutta löytyy melkoisesti ja banaania myöskin. Paahteinen maltaiden maku on todella pehmoisa ja suunmyötäinen. Yrttejä ja hedelmiä on niin montaa sorttia että niiden erottelu olisi mahdotonta.

Kuiva ja mausteinen olut multivivahteilla. Kyllä sitä olutta osattiin tehdä kunnolla jo ennen vanhaan.

Arvosana 9½/10
The Chimay Abbey is the place where you can't get a single bad beer, everything is brilliant. The Chimay brewery is absolutely a place I’ll have to visit one day for the spiritual experience. On taste we have Chimay Red, a double style Trappist beer. Its recipe is from the year 1862, making this beer the brewery's oldest product.

Appearance & Aroma:
Soap like foam, the size of 8 fingers, rises on top of this beer. A creamy cloud, reminding of soft ice, tops it off. The aroma is rather fresh, malty and really fruity, and I would say syrupy as well. The light is bending beautifully from the copper color and there is a feeling of Monastery in the air.

Taste:
Like the other Chimay beers this one is also really multidimensional and dense. Nut like flavors can be found by the multiple in this beer with a nuance of (salty) liquorice for a nice change. The malt has a touch of caramel and toffee which makes this beer quite sweet, but that salty liquorice taste you encounter first cuts it down nicely.

There is quite a lot of spiciness and some banana flavors to be found as well. The taste of roasty malt makes this beer quite smooth and easy to drink. There are so many herbs and fruits that I can't even separate them.
A dry and spicy beer with a multidimensional complexity. I must say that they did know how to make beer in those good old days.
Rating: 9½/10