Making of Erä-olut

Oli synkkä ja myrskyinen yö, on klassinen hyvä aloitus tarinalle kuin tarinalle. Tämä tarina kertoo metsästä, miten siitä otettiin palanen ja tungettiin pulloon.

Reseptin kehittely:

Ajatus oman oluen luomisesta lähti kun kävin Waahto Breweryllä vierailulla olutmestari Jari Kouvalaisen pyynnöstä. Kävin tutustumassa laitteistoon ja työntekijöihin sekä myös muutamaan olueen. Kotona vielä syvemmin Waahdon oluihin perehtyessä tuli nousuhumalan myötä mahtava aatos tehdä oma olut, suhteellisen läheltä kerran löytyi varsin näppärä panimo ja sinunkaupatkin oli saatu tehtyä.

Heittelin aivopieruani panimon suuntaan ja ei sitä edes katsottu kieroon vaan suorastaan innostuneesti otettiin ajatus vastaan. Ajatuksenani oli lähteä tekemään tummaa olutta mikä menisi myös riistaruokien kaverina. Riistaa yleensä maustetaan aineksilla mitä eläimet itsekin nauttivat, tästä lähti siis ajatus että kerätäänpä oluen mausteet luonnosta. Kuusenkerkät ja katajanmarjat valikoituivat aineksiksi, etenkin siitä syystä että kuusenkerkillä oli kohta sesonkiaika ja pääsisin keräämään ainekset ihan tuoreeltaan.

Kuusenkerkkiä käytetään maailmallakin mutta ei suuremmissa määrin, suomessakin muutama käyttää. Esimerkiksi Fiskarsin Panimon metsänhenki oluessa on käytetty kerkkää mutta veikkaan että siirappia eikä tuoretta tavaraa. Omiin koekeitoksiin ei nyt kourallista enempää kerkkiä mennyt mutta panimolla suunniteltiin että sellaista 700 litraa lähdetään tekemään...lähdinpä siis keräämään vähän reippaammin kerkkiä.

Koska kokemus kerkistä tahi katajanmarjoista mausteena oli outo, ei auttanut muuta kuin alkaa vimmaisa koekeittely. Tein kontrollikeitoksia, toinen ilman mausteita ja toinen mausteilla. Oluen annettiin kypsyä rauhassa pitkän aikaa että maku pehmentyisi riittävästi. Pohjaresepti ilman mausteitakin oli oikein maukas ja monitahoinen mutta ei jäänyt maustettukaan versio yhtään pöllömmäksi, koekeittelyiden ansiosta osasi etsiä helposti mausta ne lisätyt mausteet. Kerkistä tulee olueeseen sellaista öljyistä suutuntumaa ja metsäistä tuoksua, katajat taas jatkavat jälkimaun puolella humalan hommia.

Kävin viemässä koepullot panimolle ja ei niitä syljetty edes naamalle, mahtavaa! Onneksi vein useamman pullon panimolle, sillä yksi pulloista oli lohjennut ja kontaminaatio pilannut sen. Tehtiin muutoksia reseptiin, sillä huomattiin että humalointi voisi olla reippaampikin. Lähetin oluesta näytteen myös reittausblogin pitäjälle Harri Metsäjoelle ihan vain siitä syystä että tunnettu sahtimies olisi kokeneempi arvioimaan olutta missä käytetty katajaa, mikä on sahdissakin yleinen mauste.

Harri antoi tuomionsa kokeneella otteella ja kirjaili todella kattavan kuvauksen oluesta, Harrin vinkistä laitettiin reseptiin myös kauraa mikä toisi oluen makuun hienoista samettista suutuntumaa.

Paneminen:

Resepti oli nyt valmis! Aika karistaa Kiteen tomut jaloista ja paukkia Savonlinnaan panemaan. Waahto Breweryn sisälle päästyäni paiskattiin niskaani työpaita ja istutettiin kumpparit jalkaan.
Olutta tehtiin kahdestaan Jarin kanssa eli sain ihan yksityisopetusta senseiltä itseltään. Tutustuin siis myös samalla ihan konkreettisesti panimo työhön, maltaat rontattiin nokkakärreillä varastosta ja mitattiin vaa'alla. Ruis pitikin vielä jauhaa myllyllä rouheeksi kun oli sattunut kokonaisena tulemaan, tämä kävi onneksi näppärästi kesken keittelynkin, sillä sitä oli loppujenlopuksi aika pieni määrä.

Kippasin maltaat sekalaisessa järjestyksessä että saatiin tasaisesti kaikkia matoksi, sekoittelu pienellä kattilalla hoitui näppärästi teräslapiolla. Siinä meni nekin mielikuvat hienoista teollisuuslaiteista mitkä hoitaa kaikki automatique. Samaan aikaan laitettiin vettä kiehumaan että päästäisiin aloittamaan vierteen keittämistä nopeasti. Älyttömästi letkuja lojui lattioilla ja niitä vaihdeltiin tarpeen mukaan paikasta toiseen, itse vain tuusasin tiellä ja kääntelin vesihanoja käskyjen mukaan. On tämä oluen teko aika erilaista tehdä panimon isoilla pannuilla kuin kotikeittiön kattiloilla.

Kotipanemisen plussaksi mainittakoon nopeus, kun odotettiin vierteen siirtymistä kattilasta toiseen niin kerettiin siinä samalla jo laittaa parituhatta etikettiä pulloihin seuraavan päivän hommia varten. Oli sen verran tiivistä tuo mallasmassa että veden valuminen siitä läpi oli tuskallisen hidasta.

Hurraa, vierre oli siirtynyt toiseen kattilaan ja päästiin aloittamaan humalien keitto. Humalat tökättiin kiehumaan kattilaan sellaisessa valtavassa teepussissa, mikä on ihan jees koska minähän ne kattilat sitten lopuksi pesen.

Siinä välissä kun humalat kiehuivat, pääsin mättämään keitetyt mallasmäskit roskiin. Eli Eräsmies tarttuu jälleen kerran lapioon. Yleensä maltaat menevät kierrätykseen paikalliselle karitsatilalle mutta sekin pystyy vetämään vain tietyn määrän apetta eli jouduttiin nyt poikkeuksellisesti lähettämään maltaat muuttumaan mullaksi. Ne jotka kuvittelevat panimotyön olevan jotenkin seksikästä pettyvät pahasti, todellisuudessa se on raskasta ruumiillista työtä ja loputonta siivoamista. Kiitos omien neuroosieni tykkään siivota eli tämähän ei ole ongelma kerran samalla saa tehdä vielä olutta.

Humalat olivat kiehuneet nyt sellaiset 45min ja oli aika kipata mukaan kerkät ja katajat, liian pitkällä keitolla saisi näillä mausteilla todella pahanmakuista olutta. Katajanmarjat ovat todella voimakas mauste ja ne lisättiinkin kokonaisina, lisää ytyä jos haluaa niin ne voi hellästi murskata. Keiton valmistuttua oli aika taas siirrellä letkuja paikasta toiseen ja siirtää olut käymisastiaan, samalla pumpattiin mukaan myös kylmää vettä että saatiin sopivan lämpöinen vierre hiivalle.

Hiivaksi käytettiin Mangrove Jackiä, mikä osoittautui oikein maukkaaksi hiivaksi koekeitoissa. Pieni kuumotus tuli hiivapaketteja availlessa kun hiivapussien väri vaihtui aika dramaattisesti, mietittiin että tuliko saatana väärät hiivat kuormassa. Onneksi näin ei ollut vaan olivat muuttaneet kuosia kaikessa hiljaisuudessa.

Kaikki hyvin ja olut tyytyväisenä käymässä hiivojensa kanssa. Sitten alkoikin taas tämä panimotyön perusvaihe eli siivous. Hankailin taas kattiloita mitä mielenkiintoisimmissa kulmissa tunkeutuen pienistä suuaukoista samalla kun panimomestari pelotteli taustalla että jos pesuainetta menee silmään ni lähtee näkö, tässä vaiheessa muistin suojalasit työpöydällä.

Puuh! Kaikki valmista ja aika painua kotiin makoomaan. Mainittakoon tässä että menin panimolle tekemään olutta klo 11 ja olin kotona klo 02 yöllä, tunti meni ajaessa kotia. Onneksi oli leipätyöhön meneminen vasta iltavuoroon niin sai nukkua...ainakin klo 07 ennen kuin lapset tuli riehumaan ja vaatimaan pikkukakkosta.

Pullotus:

Kyllä tätä on odotettukin, pullotusta nimittäin. Olut kypsyi tankissa todella pitkään että saatiin pehmeä maku enemmän esille, tummilla oluilla ei ole ikinä kiirettä mielestäni.

Kumpparit matkaan ja nokka kohti Savonlinnaan, onneksi lumet katosi eikä tarvinnut miettiä mustalla jäällä luistelemista. Aloitimme päivän laittamalla pulloihin ensin etiketit. Tämä siksi että oli hienoisia ongelmia etikettilaadun kanssa joka ei meinannut kosteaan pulloon tarttua, tästä syystä pullot meni siis koneen läpi kahteen kertaan.

Tutustuin todella näppärään laitteeseen joka oli käytännössä lauta jossa oli reikiä, mistä siis mahui olutpullon suu läpi. Tällä laudalla siirrettiin 24kpl olutpulloja joko pullotuskoneeseen, laatikkoon tahi lavalle, muutaman kerran pullo tippui siitä laudasta kun ei oikein osannut sitä handlata mutta siitä se sitten lähti sujumaan. Tämähän oli siis todella hyvä juttu ennen kuin lähdettiin siirtämään pulloja täynnä olutta, tyhjät nyt vielä kestää jos tipahtaa mutta että olut!

Hämmensin itseänikin että osasin pinkata olutpulloja ilman laatikoita eurolavalle +1500kpl  moneen kerrokseen ilman että koko paska sortuisi käteen tuhansina sirpaleina. Pullotus sujui ongelmitta, tasalaatuista tavaraa tupsahteli pulloihin tasaiseen tahtiin ja mikään ei hajonnut. Pysyin itse myös koneen tahdissa ja kerkesin pakata pullot laatikkoon ja teippailla sen läjään ennen kuin uusi satsi hihnalla oli valmis. Kone kyllä pystyy nopeampaankin tahtiin mutta veikkaan että minulle annettiin armoa, eikä varsinaisesti kenelläkään ollut kiire minnekään.

Kaikki olut pullossa ja aika siivoilla taasen, pullotuskone pesuun ja lattiat kanssa. Siivous on puoliruokaa panimolla ja se tuli nyt tutuksi. Se olikin ainut ruoka, sillä oli työskentely niin hauskaa että unohdin syödä.

Pullotuskone on muuten hauska vehje ja voit käydä katsomassa aiemmin tehdyn videon täältä!


Kaiken kaikkiaan oli hauska kokemus tehdä olut panimolla ja pääsin mukaan kaikkiin vaiheisiin oluen panemisessa alusta loppuun. Jos tätä Erä-olutta kiinnostaa maistella niin ottakaapa paikallisiin ravintoloitsijoihin yhteyttä ja tilatkaa bisseä Waahto Breweryltä, ei ne oluet sinne itsestään tule.