Saimaan juomatehdas -Talviolut 4,6%

Winter is coming, kuuluu siis asiaan napata talviolutta...Omani kyllä korkkasin jo kesällä mutta eipä
se sen paremmaksi muutu edes talvella. Luomuahan tuo tuntuu olevan joten siitä plussaa, niin varmaan suurin osa oluista vaan eivät vaan mainosta.

Ulkonäkö & tuoksu:
Tiheän kermainen vaahto ja väri joka muistuttaa rusinan sisusta herättää toiveita paksusta ja maukkaasta oluesta. Tuoksussa väreilee makeat maltaat ja juurikin se värissä enteillyt rusina. Toffeinen tuoksu viitoittaa makeana alkanutta tietä.

Maku:
Tässäpä se fail sitten tapahtuukin, vetinen mämmi isketään naamaan sen kummemmin varoittamatta. Katkeroita ei löydä edes etsimällä ja ylihiilihapotuksella on saatu aikaan kirpeä suutuntuma. Maussa välittyy maltaisen mämmin lisäksi lähinnä heinä ja hiiva.

Talviolueksi säälittävän pliisu ja markkinoisin tätä ennemmin vaikka kesäoluena. Puolikuiva ja valkoviinimäinen olemus vaan ei sovi talviolueksi yhtään.

Valehtelematta Saimaanjuomatehtaan paskin olut.

Arvosana 6/10

Takatalo & Tompuri - Ruis Lager 4,7%

Voe että, sano Herra Heinämäki. Jyväjemmari meiningeissä mennään ja maistellaan kahden maajussin tekemää olutta ja vieläpä viljoista parhaimmalla ryyditettynä, rukiilla! Ruis on oikein omaan suuhun maistuva vilja, tekee mukavan kuivakkaa suutuntumaan ja perisuomalaisen
maun muutenkin.

"Kylvö kevään odottaa,
maa vielä levätä saa.
Talven kohme rukiin vahvistaa,
routa viljan jäisen karaistaa.
Väkevänä keväällä ruis maasta kohoaa,
kuten esi-isät mailla aikoinaan.
Maat esi-isien, lainassa vain hetkisen,
viljan maltaaksi muuttavat
pojat tilojen Takatalon ja Tompurin."

Ulkonäkö & tuoksu:
Tuoksu vahvasti ruis eli reseptiin uskallettu lisätä sitä ihan reippaasti eikä vaan hyppysellistä. Todella hauskalla tavalla hedelmäinen kuin IPA ja samalla kuitenkin maanläheinen leipä josta voi löytää ruohoisia aromeja.

Väriltään oikein kauniin kuparinen ja kuohuu ihan kohtuullisesti lasissa.

Maku:
Hiilihappoinen ja greippinen, näistä kun on päästy alkaa ruis jyllätä tehden oluesta kuivan ja rouhean makuisen. Sellainen todella miehinen karvaus jää tästä kyllä suuhun. Leipäisiä vivahteita on paljon ja osa paksujakin, moni voisi sanoa tätä jopa tunkkaiseksi olueksi. Katkerot on mielestäni kohdallaan ja todella APA fiilis tästä tulee vaikka onkin aavistuksen vetelän oloinen.

Maltainen ja kuiva olut taipuen välillä jopa happaman puolelle, katkeruus on viipyilevää tyyppiä. Ruis voi olla monelle aika radikaali maku mutta harjoittelemalla siitäkin oppii tykkäämään.

Arvosana 8/10. Vetisyydestä kun päästään niin hyvä tulloo, oisiko että tuo 4,7% torppaa mahtavan oluen syntymisen.

Talvipukeutuminen - Merinovilla

Winter is coming, sanoi Joni. Talvipukeutuminen on tärkeä osa erästelyä ja varsinkin materiaalien valinta mietityttää että ottaako keinokuitua vai luonnollisia materiaaleja. Molemmille on omat aikansa ja paikkansa mutta tällä kertaa keskitytään villaan, vieläpä merinovillaan.

Merinovillaa saadaan loogisesti Merinolampaasta, joka syntyi jalostuksen tuotoksena Espanjassa jossain 1400-1700 luvun aikana. Merinolammas tuottaa pelkkää alusvillaa ja on perin heikko lisääntymään, mutta elinikä on kuitenkin n.20 vuotta mikä on aivan kiitettävä lampaan ikä. Merinolampaita kasvatetaan erityisesti Australiassa ja Uudessa-Seelannissa.

Villa:

Lampaista saatavan villan kuidut ovat selkeästi pidempiä ja ohuempia kuin normaalissa villassa. Merinovilla on kevyt, lämmin, tehokkaasti kosteutta siirtävä.

Merinovillan yksittäiset kuidut ovat pitkiä ja voimakkaasti kihartuvia, tällöin niihin jää pieniä ilmataskuja jotka pitävät lämpöä pitkään. Villan etuja on että se lämmittää myös kosteana, toisin kuin keinokuidut mitkä ovat käytännössä muovia. Ilmavuutensa takia merinovilla myös kuivuu nopeasti, mistä on vain pelkästään hyötyä.

Yksi tärkeimmistä merinovillan hienoista ominaisuuksista on sen kyky siirtää kosteutta. Urheillessa ja liikkuessa sitä helposti hikoilee, jolloin iho kostuu. Iholle jää kosteutta ja se alkaa nopeasti kylmettämään, ellei sitä saada iholta pois. Merinovilla toimii tässä erinomaisesti ja siirtää iholta kosteutta merkittävästi paremmin kuin keinokuidut. Tarvittaessa voi sitten pukea keinokuitua vielä villan päälle.

Normaali lampaanvilla on yleensä myös kohtuullisen kutittavaa, merinovillassa tämä vaihtelee villan laadun mukaan mutta lähtökohtaisesti kuitenkin vähemän kuin perus villa. Kutinaa voi myös vähentää pesemällä vaate kerran, riskinä on tietysti venyminen tai kutistuminen.

Villa on luonnostaan myös antibakteerinen, eli villa ei myöskään haise pahalle hikoilunkaan jälkeen. Myöskin vaatteen pesukerrat vähenevät dramaattisesti. Tämän takia suosittelisin tätä esimerkiksi pitkille vaelluksille missä ei pyykkäämään pääse, pienellä tuuletuksella saa vaatteista taas raikkaan koska villa ei sido hajuakaan pitkäksi aikaa. Kun tulee tilanne että kuolemalle dyykkaava vaate on pakko pestä niin pesu 40 asteessa riittää ja huuhteluainetta ei suositella.

Merinovillan lämmönsäätelykyky on erinomainen ja näin ollen voit käyttää villavaatteita myös kesällä. Plussa puolia merinovillalla on että se ei kutita niin paljoa kuin perinteinen villa.

Mulesing

Koska merinovilla on äärimmäisen laadukasta ja haluttua tavaraa, on sillä myöskin paljon kysyntää. Valitettavasti lampailla on loisongelmia ja huonomaineisimmat tuottajat käyttävät Mulesing-tekniikkaa eli loiset poistetaan leikkaamalla lampaan ihoa peräaukon ympäriltä puuduttamatta, tätä voi siis verrata skalpeeraukseen. Tällä pyritään estämään loisten munimisen peräaukkoon.

"Menetelmä on saanut nimensä J. W. H. Mules -nimisestä lampurista, joka 1930-luvulla huomasi, että keritsimien aiheuttamiin lampaiden ihon arpeutumakohtiin eivät kärpäset pystyneet munimaan yhtä helposti kuin terveeseen ihoon". (https://fi.wikipedia.org/wiki/Mulesing)

Menetelmää on kritisoitu vahvasti eläinsuojelullisista syistä. Menetelmän puolustajien mielestä kärpästen toukkien aiheuttamat haavatulehdukset aiheuttavat huomattavia vahinkoja ja ovat tuskallisempia kuin itse mulesing. Vastustajien mielestä hygieenisillä keinoilla ja oikeilla kasvatusmenetelmillä vahingot voidaan estää. Australian villantuottajat kaavailivat menetelmästä luopumista vuoden 2010 loppuun mennessä, mutta suunnitelma on peruttu. Tällä hetkellä Australiassa mulesingia käyttää 85% kasvattajista.

Mulesingin lisäksi myöskin jalostus on mennyt överiksi ja yritetään tehdä rotua, millä on mahdollisimman paljon ihopoimuja mitkä tuottaisivat maksimaalisen määrän villaa. Villan valtava määrä tekee eläimen olosta kohtuullisen tukalaa koska kyllähän se villa painaa ihan oikeasti, voit kuvitella itse jos joku vetää sinua tukasta kokoajan. Massiivinen villan määrä myös altistaa loisille ja iho-ongelmille

Ihmiset ovatkin heränneet tähän ja aika useasti merinovilla vaatteiden tekijöiltä kysytään, onko mulesing tekniikkaa käytetty. Toivoisin itse että vaatevalmistajat ottaisivat selvää millaisissa oloissa on merinovilla tuotettu ja laittaisivat myyntisivuilleen ja tuotteisiinsa merkinnän mulesing vapaudesta. 

Valitettavasti ei ole olemassa mitään yhtäläistä merkintää/logoa mulesing vapaudesta mutta muutamat käyttävät "mulesing free" tai vastaavaa tuoteseloistessa ja pesulapuissa. Luomumerinovilla merkinnästä ei ainakaan ole haittaa mutta se ei takaa eettisyyttä.

Itse en käytä mulesing tuotettuja vaatteita ja toivottavasti ei muutkaan. Paras tapa välttyä epäeettisistä villoista on ostaa muita kuin austraaliasta tulevia villoja. Tämä on tietysti perseestä niille 15% kasvattajista jotka toimivat oikein mutta jos ei sitä mulesing vapaa merkintää ei löydy niin itse olisin riskeeraamatta.

Tässä on esimerkki mulesing vapaasta tuotteesta, kävin nappaamassa paikallisen sukkapaketin selosteesta

Tässä myös pari adressia että saadaan vähän painetta tuon tekniikan poistamiseksi.
Suomen adressi
Austraalian adressi


Lähteet:
http://www.abc.net.au/news/rural/2017-08-09/italian-buyers-frustrated-by-ongoing-mulesed-wool-problem/8744944
http://www.animalsaustralia.org/issues/mulesing.php
https://www.partioaitta.fi/merinovilla

Laitilan Wirvoitusjuomatehdas - Kukko Portteri 6,5% - Nestemäistä ambrosiaa

Taustaa:
Laitilan portteri on vanha tuttavuus jo kymmenen vuoden takaa ja nimikin oli välillä Kievari. Laitilan
portteri on niittänyt mainetta Suomen paras olut -kilpailussa voittamalla sarjassa paras värillinen lager yli 4,7% kultaa. Kultaa kylvettiin myös Helsinki Beer Festivaaleilla kolmena peräkkäisenä vuonna, huikeata. Ehkäpä suurin meriitti on kuitenkin olutlegenda Michael Jacksonin käydessä Laitilassa ja sanoneen kyseisen oluen olevan nyt yksi hänen suosikkioluitaan.
 
Ulkonäkö & tuoksu:
Ulkonäöstä ei nyt kauheasti saa irti sillä oluthan on todella musta. Pisteitä annan vaahdon muodostumisesta, vaikka se ei runsasta olekaan niin se on kaunista. Vaahtoaa noin kahden sormen korkuiseksi vetisen kermaisen näköiseksi, parasta siinä tietysti on että vaahto on maitosuklaan ja valkean kaksivärinen fuusio.

Tuoksussa välittyy makea maltaiden hunajaisuus, jonka jälkeen nenää hivelee kahvin, suklaan ja rusinoiden sulava liitto. Myöskin hiivaa on hienoisesti havaittavissa mutta ei ollenkaan pahalla tavalla.

Maku:
Maku on todella monipuolinen alkaen aina leipäisen paahteisesta mallasvyörystä aina hedelmäiseen rusinakiisseliin joka lämmittää kehoa alkoholin siivittäessä maun syöpymistä tajuntaan. Maussa välittyy niin monta asiaa että sai oikein iloa niiden kaikkien etsimisestä ja tuskinpa niitä löysinkään. Metsästäjän mieltä hivelee maku, missä välittyy nokipannussa tehty kahvi, nokineen päivineen. Hivenen savuisiakin aromeja tulee karrelle paahdetun black maltaan ansiosta.

Katkeroitakin on miellyttävästi 50 EBU ja sanoisinko että ei yhtään enempää kaipaakaan. Nyt on mielestäni resepti osattu hoonata kuntoon ja muuten perin makean oluen runko on saatu tasoitettua muilla vivahteillatodella taidokkaasti.

Hiilihappojenkaan kanssa ei ole lähdetty retostelemaan vaan niitä on maltillisesti, tällaisessä oluessa ei haluaisikaan happoja mitkä peittävät oluen vivahteet.

Loppusanat:
Ruoka suositukseksi suositellaan muun muassa riistaa ja punaista lihaa. Tätä aionkin noudattaa seuraavalla kerralla, sillä kaapista löytyykin aivan tuoreeltaan kaadettua hirven lihaa. Tällä kertaa sorruin juomaan oluen riisipuuron kera mutta koska oluesta löytyi sopivasti rusinaa, niin sehän meni ihan rusinakiisselin asemasta.

Henkilökohtaisesti täytyy sanoa että kotimaisista oluista tämä on kyllä ollut parhain tänä vuonna.

Arvosana: 9,5/10

Maltaat: Pilsner, Munich light, Caramel 300, Balck
Humalat: Hallertau Magnum, Czech Saaz

Linden Brewery - Black IPA 6,2%

Höpinää:

Itselle uusi tuttavuus panimona vaan ei ole enää. Lasiin karahtaa tällä kertaa Black IPA, Uusin Linden Breweryn tuotteista. Tällä hetkellä vain hanatuotteena ja myynnissä Oluthuone Leskisessä Oulussa ja Old Coppers:ssa Raumalla. Myydyin tuote niin Pub Winstonin olutpäivillä Porissa kuin Turun SOPP:ssa.

Tuoksu ja ulkonäkö

Ihan yber runsaasti vaahtoa, mikä on vieläpä paksua ja kermaisaa. Erityismaininta vielä vaahdosta että se on kaksivärinen, mikä saa lisäpisteitä aina. Se on vaan niin kaunista että toivoisi sitä näkevän enemmänkin. Väristä nyt ei kummoisia mainintoja saa, musta kuin mustin musta.

Tuoksu onkin hauska hedelmä coctail, mutta löytyy sieltä se maltainen paahteisuuskin mikä pitää makunystyrät virittyneisyyden tilassa.

Maku:

Maku on ronskin paahteinen, kahvia sekä karvasta katkeroa. Hiiva on kyllä yllättävän maukas, ei ollenkaan huono tähän tyyliin. Maku alkaa lämmetessään irrota kunnolla ja päästään IPA:n hedelmäisiin makuihin, joskin lopussa tulee dominoiva greippi sekä kahvi. Hiilihapot on kohdillaan eikä ylilyöntejä synny, katkerointiakaan en lähtisi muuttamaan.

Omaa vahvan rungon ja sopivan humaloinnin jossa on käytetty aromipuolella pelkkää C:tä.

Arvosana: 8,5/10

Testissä: NatureHike puhallettava makuualusta tyynyllä

klikkaamalla kuvat isommaksi.

Alustus:

Makuualustan hankinta mielessä? Vaihtoehtoja on lukuisia aina solumuovisesta ilmatäytteiseen, tämä jutun juuri on tällä kertaa tässä jälkimmäisessä. Kyseessä on NatureHike makuualusta.

Ennen patjan hankkimista tarkista sen mitat, ainakin paksuimmilla ilmapatjoilla ahdistaa liian kapea patja kun kädet riippuvat patjan sivuilla. Patjan on myös riitettävä koko pituudelle ettei makuupussin kärki ole maata vasten.

Ilma on lämmöneristeistä parhaita, se pitää lämmön ja kylmän loitolla. Tästä alustasta on iloa niin kylmillä ilmoilla kuin kuumillakin. Patjan paksuudella ei ole pelkästään merkitystä vaan myös leveys, solurakenne ja ilman liikkuvuus patjan sisällä. Sanoisin että hinnalla ei ole mitään merkitystä, jos oikeasti haluaa nukkua yönsä hyvin ja lämpimästi niin tämä on asia missä ei kannata säästellä.

Vaikka makuualustan tehtävä onkin silottaa enimmät muhkurat maasta ja suojata makuupussia kylmältä sekä kosteudelta, niin voihan sitä käyttää moneen muuhunkin asiaan. Patjaa voi käyttää ihan istuma alustana tai jopa tuulensuojana retkikeittimelle.

Haittapuoliakin löytyy, sillä ilmapatjat tahtoo yleensä olla enemmän tai vähemmän liukkaita ja löydät itsesi yön jälkeen jostain muusta kuin patjalta. Huono idea ei siis ole hankkia patjaa missä on jonkinlainen kangas suojana. Toinen murhetta aiheuttava asia on että patjaan tulee reikä, pidä siis paikkaus tarvikkeet mukana.

Testattavana tuote on vaikea koska nukkumismukavuuteen ja lämmöneristykseen vaikuttaa kuitenkin vallitsevat kelit, ihminen itse ja makuupussi. Kestävyystestiä on myös haastava tehdä ellei patja kulje vuosia mukana. Päivitän siis juttua vuosien vieriessä.

Testaus:

Aloittakaamme tutkimukset!

Aloitetaan kaivamalla patja mukana tulevasta pussista, ihan ok tilavuudeltaan.

Venttiili auki ja eikun odottamaan patjan täyttymistä. Vaikka itsestään täyttyvä ei tämä patja olekaan niin kyllä se kuitenkin vähän imee itsekin sisäänsä. Tässä täyttymisessä ei mene edes minuuttia mutta aivan täyteen ei patja pääse ilman keuhkojen avustusta. Täyttöaste on nukkuja kohtainen, yleensä pieni vajaus paineessa antaa paremman nukkumis kokemuksen mutta näin ohuen patjan kanssa kannattaa puhaltaa täyteen.

Venttiilistä sen verran että yleensä patjan vuotaminen tapahtuu käyttäjä virheestä, muoviset venttiilit niin kuin esimerkiksi tässä testin patjassa on mahdollista rikkoa liian tiukkaan kiristämällä.

Alustan saa puhaltamalla nopeasti täyteen mutta venttiilissä olisi paranneltavaa. Sivusto kyllä sanoo että alustassa on uusi parempi venttiili, en halua edes tietää miten huono se edellinen on ollut. Puhallettaessa ei voi esimerkiksi kielellä tukkia venttiiliä kun vetää ilmaa keuhkoihin vaan ilma pakenee venttiilin hatun alareunasta. Tästä huolimatta tähän kyllä saa ilmaa ja ainahan voi välillä punoa sen kiinni.

Ongelmia on niin venttiilissä kuin itse patjan saumoissa, parin yön jälkeen patja meni niin rikki että puhaltamalla ei saanut yhtään ilmaa pysymään sisällä. Ei siis huomaamatonta vajumista yön aikana vaan ihan kunnolla karkaa.

Alustaa ei kannata laittaa suoraan maahan metsässä, koska sen patjan saa erittäin helposti rikki risukossa ja kivikossa. Lähtisin teltan sisällä käyttämään tai tuunaamaan patjan pohjaa kestävämmäksi. Talviseen yöpymiseen ei näin ohuella patjalla voi lähteä tai ainakin tarvitset toisen paksumman patjan mukaan ja tarvittaessa vielä avaruuspeitteen.

Alusta on harmillisen kapea ja ilman makuupussia kädet tipahtelevat helposti ulos patjalta. Patja on myös aavistuksen lyhyt. 185cm on patjan pituus niin kyllä siitä meinaa 178cm ihmisen jalat tipahtaa ulkopuolelle, minkä voit demonstroida esimerkiksi alla olevasta kuvasta.

Jalat meinaa vähän karata patjalta.

Patja on myös liian ohut ja selän alla tuntuu kovana jo pelkkä lattia, puhumattakaan metsässä olevista risuista ja kivistä. Tästä johtuen tätä patjaa voi käyttää vain kesällä, sillä jo syksyllä huokuu kylmä selkään ja talvella sitten jäähtyy jo itse ilma sieltä patjan sisältä.

Patjan materiaali on myös aika liukas ja tämä aiheuttaa sen että yhtään enemmän yöllä pyörivä ihminen löytää itsensä patjan vierestä nopeasti, puhumattakaan siitä että patja on maastossa yleensä vielä enemmän tai vähemmän kaltevasti. Patjaan saa tehtyä itse pitoa esimerkiksi vetelemällä loctite liimalla rantuja jotka kuivuessaan muuttuu kumimaiseksi pinnaksi. Saman tietysti voi tehdä maston merkkisellä kumisprayllä.

Tyyny on ihan kohtalainen, älä puhalla edes lähelle täyteen tai rikot niskasi. Täysin makuasia että pitääkö tuollaisesta tyynystä, itse mieluummin teen vaatteista mytyn pään alle.

Ovelana lisänä tässä patjassa on reunoissa nepparit millä saa kytkettyä monta samanlaista patjaa isommaksi kokonaisuudeksi. Mikä on tietysti ihan hyvä idea koska patjahan oli todella kapea.

Tuomio: Lähinnä vierasvaraksi tai festari patjaksi. Retkeilyyn en ottaisi mukaan vaikka pieneen tilaan meneekin. Ahdistaa nimittäin ihan kympillä jos patja vajuu yöllä metsässä ja paikkaus ei onnistu. Perus vaahtomuovipatja on vain parempi vaihtoehto ja ei maksa juuri mitään.

Kädet tipahtaa helposti ulos patjalta.

Kehitysehdotuksena voisin heittää että tämä patja päällystettynä kankaalla ja tuplasti paksumpana ja hivenen leveämpänä olisi jo toimiva patja moneen käyttöön. Näkisin pikku tuunausta myös venttiilin ja saumojen kestävyydessä.

Saumoja olisin halunnut testata enemmän vielä kesällä kun jopa kalliimmissakin patjoissa on osa huomannut että sauman liimaukset sulavat kovissa lämmöissä ja patja alkaa vuotamaan.

Saatavuus: e-ville.com hintaan 33,95€

Tekniset tiedot:
Materiaali: Polyesteri & PVC-muovi
Nepparit sivuilla
Puhallettava tyyny
Koko suljettuna:
Pituus: 30cm
Halkaisija: 17cm
Koko aukaistuna:
Pituus: 185cm
Leveys: 60cm
Paksuus: 2.5cm
Paino: 1kg

Soundville Brewing - Rap Battle 5,6%

Intro:
Kerrankin on eräsmies ajanhermoilla ja nappasin arvosteluun Soundville Breweryn tuotteita. Panimo
on perustettu 2017 ja tulossa on myös haastatteluakin. Itselleni panimo tuli vastaan instagramin kautta ja sen verran tuore panimo on kyseessä että tokkopa monikaan vielä on pojista kuullut, vaan kohta on!

Oluiden maistelua odotan innokkaasti sillä panimon tyyliin kuuluu musiikki ja muutenkin tekemisen meininki. Pisteitä saa vielä räväkät etiketit mitkä kyllä pistää silmään. Ulkonäkö on vain pintaa ja nyt isketään maun kimppuun.

Kotisivut löytyy osoitteesta www.soundville.fi, sivut on todella raskaat kiitos massiivisen ja ylitarkalla resoluutiolla varustetun kuvan mikä latautuu pitkään sivuille mentäessä ja onhan tuolla vielä musiikkiakin tarjolla. Voi tietysti olla että tietokoneeni on peruna. Panimolta löytyy 3 erilaista olutta joista maistelussa on nyt yksi niistä, joka on tuotettu UG Breweryn tiloissa.

Tuoksu & ulkonäkö:
Kappas että osaakin olla lähes vaahdoton olut, ei edes reippaalla kaadolla saanut kummoista aikaiseksi. Väriltään kauniin keltainen ja aavistuksen samea. Tuoksussa kipakkaa happamuutta sekalaisilla marjoilla muuttuen loppuakohden vähän sitruksiseksi. Todella hauska on tuoksupuoli mutta on tässä kyllä humaliakin käytetty ja itselle uutena humalana  mandarina bavaria mistä voi tulla nämä tuoksut.

Maku:
Suutuntumalta yllättävänkin paksu ja aavistuksen voimaisia aromia sen mukana tuleekin. Hiilihapot ovat mielestäni aika reippahat. Sitten jyskytetään katkeroilla makunystyröitä, mistä saadaan lähinnä havuisia ja maanläheisiä makuja. Alussa greippinen jälkiliuku joka kuitenkin muuttuu loppua kohden hedelmäiseksi ja jopa kukkaiseksi.

Arvosana 8,5/10 Hauskan monitahoinen olut, happamuudesta en tiedä onko tahallista.

Untapped

Speksit:
IBU 39
EBC 10
alc% 5,6
Humalat: Amarillo, Citra, Cascade, Mandarina Bavaria
Maltaat: Pale Ale, Pilsner, Vehnä, Cara Plus

Linden Brewery - Pi.La 5,3%

Höpinää:

Linden Brewery on aivan uusi tuttavuus meikälle vaan eipä ole enää. Ensimmäinen maistamani olut teki syvän vaikutuksen, harvat niin tekee. Miinuspiste tulee etiketistä, missä heinäpaali sanassa on väli...mutta mikäpä minä olen kieliopista sanomaan =D, mutta jos korjaavat seuraavan etikettisarjan niin kaikki voittaa.


Tuoksu & ulkonäkö:
Tämä olut vaahtoa ihan överisti, ainakin seitsemän sormen vaahto. Kaada varoen ja jäähdytä hyvin! Mukavan jättimäistä kuplaa ja pilvimäistä ulkonäköä. Väriltään olkinen kuin heinäpaali, meinasin kirjoittaa välillä mutta kuitenkin joku mielensäpahoittaja solvaa kirjoitteluani.

Tuoksussa on belgihiivaa ihan varmasti ja mukaan mahtuu myös maltaita, keksiä ja hedelmää joista eniten korostuu banaani.

Maku:
Jännä miten vehnäolutmainen voi oluesta tullakkaan ilman vehnää. Maussakin on belgialaista hiivaa ja omasta mielestäni se on parasta mitä on.

Olut ei ole ihan niin kuiva kuin mitä kuvaus antoi väittää vaan tästä löytää myös paljon makeutta. Valitettavasti tästä löytyy myös vihanneksisuutta, toisaalta jos sen ottaa sellaisen farmhouse vihanneskomero tyylinä niin siihen nähden aivan ok.

Katkeroitakin löytyy riittävästi kiitos amarillon ja sorachi acen. Sanoisin että olut, missä on hauskaa kirpeyttä ollen todella raikas ja kesäinen.


Heil heinäpaali! Arvosana: 9/10

Haastattelu: Linden Brewery

Intro:

Panimo Linden Brewery sijaitsee Raumalla, Kairakadun perällä melko lähellä keskustaa. Alku sysäyksen panimon perustaminen sai kun allekirjoittanut lomautettiin pitkästä työsuhteesta. Oluen tekoa olen toki harrastanut jo kauan ennen panimon perustamista. Panimo työllistää tällä hetkellä yhden ihmisen täyspäiväisesti mutta tulevaisuuden suunnitelmissa olisi palkata yksi työntekijä lisää.

Eräsmies: Kerrohan arvoisa oluen panija myös itsestäsi sekä kerro mikä oli ensimmäinen panemasi olut ja millainen siitä tuli?

Itse olen syntyjäni Jyväskyläläinen ja ensimmäiset 18 vuotta elämästäni siellä myös asunut. Ensimmäiset olueni olen tehnyt nuorena kloppina kavereiden kanssa uutteista mutta silloin päämäärät oli hieman erilaiset kuin nykyään. Ensimmäinen olueni mäskäämällä taisi olla niinkin ylevä kuin corona klooni. Homma sisälti todella pitkän ajan itse opiskelua ja asiaan perehtymistä ennenkuin rohkenin hommaan ryhtyä. Lopputulos oli hyvin lähellä perus bulkki lagereita joten voidaan kai sanoa että onnistuin melko hyvin!

Eräsmies: Nyt kun uusi olutlaki on tapetilla niin mitä uudistuksia toivoisitte itse olutlakiin?

Laki uudistukselta eniten odotan tietysti ulosmyyntioikeutta, prosenttirajan nosto on tietysti tärkeä asia mutta kun puhutaan noin kosmeettisesta korotuksesta en jaksa siitä ihmeemmin innostua. Noh parempi sekin tietysti kuin ei mitään mutta mutta...tietysti koko paska voi mennä vielä nurinkin joten kattellaan rauhassa ja pelätään pahinta!

Eräsmies: Mietteitä suomen olutkulttuurista?

Suomen olutkulttuurissa on varmasti paljon kehitettävää mutta hyvään suuntaan ollaan menossa eritoten nuorten aikuisten kohdalla. Olut on nykyään trendikästä mikä on kyllä hieno asia!

Eräsmies: Miten erotutte muista panimoista?

Panimo pyrkii erottumaan joukosta hyvällä ja tasaisella laadulla. Tuotteet tehdään aina niin että ne ovat tyylilajinsa mukaisia mutta silti myös tekijänsä näköisiä. On turha tehdä täysin oppikirjamaista ja konservatiivista versiota oluesta koska sellaisia on kaupan hyllyllä jo 14 tusinassa.

Eräsmies: Vaikea kysymys mutta mikä on mielestäsi paras oluttyyli?

Parasta oluttyyliä en vain pysty sanomaan koska ei ole yhtä ylitse muiden.

Eräsmies: Mitä tuotteita valikoimissa tällä hetkellä?

Just ALE 4.5%, perus vaalea pale ale jossa appelsiinin kuorta
American pale ALE 4.7%
Red ALE 4.5%
Pi.La Farmhouse ALE 5.3%
Black IPA 6.2%
Oppipoika 7.5%, Belgi jossa ei ole ollenkaan humalaa vaan mausteena on greippiä ja katajanmarjaa, lähentelee nykyään maultaan jo souria. Rajoitettu erä.

Eräsmies: Tuotteidenne saatavuus?

Saatavuus on oikeestaan Etelä-Suomi, Jyväskylästä alaspäin. Myös Vaasasta ja Oulusta löytyy joitain tuotteita. Tukku on myynyt paljon joten tarkkaa levinneisyyttä en osaa sanoa.

Eräsmies: Onko tulevaisuuden suunnitelmia, tapahtumia? oluita?

Tapahtumien osalta ensi vuotta aloitetaan kartoittamaan pika puoliin mutta nyrkkisääntönä voidaan sanoa että kaikkiin osallistutaan mihin rahkeet ja rahat riittää. Oluita kehitellään koko ajan ja tuodaan markkinoille tasaiseen tahtiin.

Eräsmies: Järjestättekö panimokierroksia ja kuinka niille pääsee?

Panimokierroksia järjestetään satunnaisesti, niille pääsevät ne jotka osaavat sitä nätisti pyytää!!:)

Eräsmies: Paljonko on panimon kapasiteetti ja laitteisto ylipäätänsä?

Keittokalustona toimii itse rakennettu laitteisto, 4 kpl speidelin 625L pääkäymistankkeina ja 2kpl tonnitankkeja hapotus/varastotankkeina. Teoriassa 50000L vuodessa olisi mahdollista mutta käytännössä 30000-35000 on realistinen määrä vuodessa. Tällä hetkellä panimon tuotantomäärä on noin 20000 litraa vuodessa.

Eräsmies: Onko suomalaisuuteen ja käsityöhön panostettu?

Suomalaisuuteen ei ole mitenkään erityisesti panostettu mutta toisaalta jos se kuitenkin tuotteissa jollain tapaa näkyy niin en sitä pahana asianakaan pidä. Tämän enempää käsityötä tämä homma ei enää voi olla joten pikemminkin pieni automaation lisäys olisi ihan tervetullutta!!:)

Eräsmies: Oletteko harkinneet tynnyrikypsytettyjä oluita?

Tynnyrikypsytettyjä oluita ei ole tällä hetkellä suunnitelmissa.

Meidät löytää osoitteesta lindenbrewery.fi, facebook:sta ja instagram:sta.

Mallaskuun Panimo - Black IPA 7%

Triviaa:
Black IPA kuvaus olutoppaasta lainattu: "Black India Pale Ale (Black IPA) määritellään oluttyyliksi, jossa on India Pale Ale-tyylin humalointi, melko suuri alkoholipitoisuus ja selkeä tumman maltaan tuoma vivahde makuun ja tuoksuun. Stoutiin verrattuna Black IPAssa ei ole vahvan stoutin paahteisuutta (roastiness) tai runkoa ja se on humaloidumpi kuin vahva porter. Myös kuivahumalointi on tavallista. Tyyli tunnetaan Suomessa myös esim. Cascadian Dark Alena."


Ulkonäkö & tuoksu
Todella reippahasti vaahtoava, lähes geissiirimäisiä piirteitä. Vaahto on tiukka kermaisa paketti ja väriltään vaaleanruskea mikä aina hivelee omaa silmää. Olut itsessään on musta niin kuin nimi antaa ymmärtää vaan ymmärtääkö antaa myös makua.

Tuoksu puolella ollaan sitten mysteerien äärellä, ensimmäisenä tulee hiiva mikä ei ole se mysteeri vaan sen jälkeen puskeva hedelmä coctail. En henkilökohtaisesti osannut näin mustassa oluessa niitä odottaa mutta IPA:sta olisi pitänyt tajuta.

Maku:
Kuin Pauligin mainoksesta lyödään kahvimaista tummaa paahtoa naamaan ja maltaiden pehmeä makeus peittää limakalvot. Onneksi tuota makeutta tasoitellaan katkeroinnilla joka tuo mukaan pienen vivahteen pihkaa ja havuja. Vähän vetisyys alussa puskee läpi mikä on pettymys näin tummalta oluelta, mutta lämmetessään korjautuu.


Mustaksi värjätty IPA missä on todella monta eri humalalajiketta, valitettavasti kaikki toistensa sisaria ja maku peseekin suuta kuin sata sitruunaa jättäen greippisen jälkimaun.

Arvosana: 8/10


Humalat: Chinook, Amarillo ja Simcoe

Maltaat: Pale Ale-, Crystal-, Chocolate-, Carafa Special- ja Black-maltaat.

Mallaskuun panimo - Mies

Olo on kerrassaan miehinen ja maskuliinisuus oikein tihkuu läpi paidasta, meno on kuin hunksilla konsanaan. Oletko ollut tälläisessä olotilassa? Minä en. Mutta se ei tarkoita ettei voisi korkata Mallaskuun Miestä. Tuote ei sisällä testosteroonia tahi hormooneja mutta tarpeeksi juomalla luulet taatusti olevasi nakkikioskin jonon isoin jäppinen.

Ulkonäkö & Tuoksu

Mies on väriltään samean kullankeltainen ja lasin keskeltä voi löytää oranssia kuin munankeltuainen konsanaan. Vaahto on niukka mutta minkäpä tuolle mahtaa vaikka reippaasti kaadoinkin, tässä oli kyllä pullokohtaisia eroja. Tuoksu raikasta kukkapeltoa ja pilsmäisiä estereitä jonka seasta löytää hivenen ruohoa, ei siis sitä mistä tehdään avaruuskakkusia. 

Maku

Maussa on voimaisia aromeja ja se jättääkin suun rasvaiseksi. Kohtuullisen matala hiilihappoinen ja maultaan kovin leipäinen. Hyvin miedosti katkeroitu mielestäni ja jättää tilaa myös maltaille. Ruis tekee tästä omaan makuun sopivan kuivan. Valitettavasti tästä löytyy myös sitä vihanneksisuutta mikä on aika useassa Mallaskuun oluessa. 

Muuta

Onkohan tässä käytetty Northern Brewers humaloita kun yleensä ne on liittyneet vihanneksisuuteen. Pullossa oli myös railakkaasti hiivaa mikä vähän aiheutti ihmetystä.

Sanoisin että aika perus markettiolutta vaikkakin parempaa kuin isojen nimien tuotokset.

Arvosana 7,5/10

Mallaskuun american brown ale 6,0%

Amerikkalainen brittiläinen olut? da fuck? lets test.

Triviaa:
Englantilainen oluttyyli Brown Ale, mikä on yleensä makeahko, maltainen ja hedelmäinen. Väriltään nimensä mukaisesti syvän ruskea. Englannissa on kaksi eri koulukuntaa, etelesässä tummempaa ja makeampaa kuin koillisessa. Suosittu, joskin vähemmän tunnettu tyyli.

Omat aatokset:

Ensin iski ajatus että onpa tutun oloinen olut, sitten katsoin reseptiä että ei samperi, lähes identtinen olut mitä
itselleni panin kuukausi sitten.

Ulkonäkö:

Mahtava kaksivärinen vaahtokukka, päältä valkea ja alta ruskea. Todellakin tavattoman hienosti jättää muhkeaa pitsiä lasiin. Tuoksu on maukkaan maltainen ja raikas, ihan super hyvä. Myöskin humala tulee sieltä nenään eli odotuksia katkeroihinkin on. Sitrusta ja hedelmiä sekä pähkinää löytää tuoksusta vaivatta ja miellyttävät omaa nenää kovasti.

Maku:

Maussa suklaa ja dark mallas taistelevat kärkisijoista. Paahteisuutta mutta myöskin karataan sinne toiselle puolelle, hivenen karrelle palaneen makuihin. Onkohan tuunattu maltaita itse ja paahdettu panimolla lisää? Makea mallas ja humalan kevyt katkerointi ovat hyvässä balanssissa mutta loppua kohden ehkä aavistuksen havuinen after taste. hapotuskin on kohdallaan mutta tälle tyylille olisi sopinut vähemmänkin, eikä vahinkoa olisi tapahtunut. Tämä hiilihappoisuuden ilmavuus tuo hievenen alkoholin hölähdyksen makuun.

Ei ollenkaan paskempi tapaus mutta omasta mielestäni pikkuista viilausta vaatii alkoholin naamiointiin ja palaneen maun poistamiseen.

Arvosana: 8,5/10