Riippumaton arvostelu

Triviaa:
Tiesitkö että Kolumbus löysi riippumaton Bahamalta, jossa hän kirjoitti 17.10.1492, että ”ihmiset nukkuvat täällä verkoissa puiden välissä” jäppinen roudasi riippumaton mukanaan Eurooppaan, jossa merimiehet ottivat tuotteesta kopin ja käyttivät niitä laajalti. Aatelkaa, ei enää tarvinny kölliä kovalla märällä ja likaisella kannella jolla vilisti tuhoeläimiä. Merimiehet saattoivat nyt nukkua yönsä mukavasti riippumatossa keinahdellen, käyttäen meren aaltojen keinuntaa nukahtaakseen.

Tästäpä se eräsmieskin sitten innostui riippumatoista ja laitoin vähän fingerporia otsikointiin.

Klikkaamalla saa kaikki kuva isommiksi

Testi:

E-villeltä saatu Arctic mate XL riippumatto onkin ovela tuote mukaan retkille sillä se saadaan sullottua uskomattoman pieneen tilaan ja kuljetuspussukka on osa riippumattoa eli se ei ainakaan voi hävittä metsään. Lisähuomiona että tätä pussukkaa voi käyttää vaikka retkityynynä ja riippumaton ollessa valmiusasennossa siitä tulee näppärä tasku esim kännykälle mutta itse säilytin siinä lähinnä bisseä. Camokuosi onkin hassu väri metsäreissuille kun siellähän olisi tarkoitus näkyä kauas ettei kukaan ota ja ammu hirvenä, tietäjät tietää että metsästäjä voidaan ampua sorsana, lajitunnistus kunniaan! Oranssi huomioväri olisi jees myös repussa mutta niissäkin tuo vihreäcamo alkaa olla enemmän sääntö kuin poikkeus.

Plussana annan pisteitä hyttysverkosta sillä tätä osaa Suomalainen arvostaa, mieluumin sitä kättä käyttää kaljan/kännykän pitämiseen kuin itikoiden tappamiseen. Hyttysverkossa on lenkit joilla se saadaan kiinnitettyä mukana tulevilla naruilla puihin ettei tarvitse nukkua verkko naamassa kiinni, verkkoa asentaessa kannattaa jättää narut kuitenkin tarpeeksi löysälle sillä vetoketju ei mene makoillessa kiinni pinkeydestä johtuen. Verkolle tehdyt narut on kohtalaisen pitkät eli pitäisi kyllä piisata vaikka mihin virittelyyn.

Riippumattoahan voi käyttää myös talvella mutta pitää huomioida tarpeeksi eristettä selkäpuolle sillä
makuupussissa painuu eristeet kasaan kölliessa eli jotain solumuovipatjaa alle tms. Hyviä puoliahan on myös se että nukkuessa ei ole suorassa kosketuksessa maahan, näin ollen ei kylmä ja kosteus tunkeudu sisään varoittamatta takaapäin. Kevytpeitteestä voi tehdä tuulen tai sadesuojan jos sellainen on mukana. Talvella lähistölle voi tietysti laittaa nuotiotakin mutta pitää muistaa että riippumatto on aika ohutta materiaalia ja perin paloarka.

Kiristä narut huolella 

Kangas on pehmoisaa laskuvarjokangasta, ei hikoile kuin perus nailonkangas eikä pahasti kahise pyöriessä. Hyviä seikkoja on myös se että materiaali myös kuivuu nopeasti kastuessaan.

Narut vaikuttavat tukevilta sekä venymättömiltä ja 200kg niiden pitäisikin jaksaa kannatella. Riippumaton karbiinihaka vaikuttaa myös ihan pätevältä ja liikkuvat osat sopivan jäykältä. Myöskin saumaukset olivat hyviä eivätkä ratkeilleet rasitustestissäni.

Riippumaton asennuksessa tulee huomioida se että kaari on riittävän suuri muistuttaen banaania, se parantaa käyttömukavuutta suunnattomasti ellet ole jokin joogamestari ja tykkäät nukkua linkussa. Riippumaton koosta riippuen puiden väliin asennettaessa tulisi puiden väli olla noin kolme metriä ja riittävän tukevia kannattelemaan levyttäjän painon. Riippumaton voi asentaa myös parvekkeelle mutta tarvitset tukevat koukut seinään, taulukoukkuja en lähtisi koittamaan. Oikein seppä kun on niin tekee useamman kiinnityspisteen niin paino jakautuu tasaisemmin eikä seinään kohdistu niin kovaa rasitusta. Riippumatossa kannattaa myös harjoitella myös kuivapanemista että solmut puiden ympärillä kiristyvät ja ei tarvitse kokeilla keskiyöllä riippumaton kasausta kun se on tipahtanut maahan.

Älä heittäydy mattoon! Olut säilyi vahingoittumattomana!

Aloitteleva levyttäjä yleensä asettuu riippumattoon pitkittäin maton myötäisesti mikä ei ole erityisen mukava asento ja se käärii rippumaton ympärillesi niin tiivisti että et näe enää reunojen yli. Suosittelen asettumaan riippumattoon vinoittain maksimaallisen mukavuuden saamiseksi, tämä levittää kankaan tasaisesti ja näet ympäristön sekä taivaan. Älä myöskään pidä kiirettä tahi heittäydy riippumattoon sillä se osaa hyvinkin helposti luiskahtaa alta pois, kuva ohessa tapahtuneesta.

Huolto:

Riippumatto on loppujen lopuksi haurasta materiaalia eli käyttöikää saat lisää ripustamalla mattosi sopivalle korkeudelle ja riittävän kauas esteistä mihin matto voisi hankautua ja kulua. Ajoittain riippumaton voi myös pestä koneessa 30 asteessa, ota karbiini haat pois ennen pesemistä. Talvi säilytys luonnollisesti sisätiloissa.

Loppusanat:
Loppujen lopuksi eräsmies antaa tälle tuotteelle siunauksensa ja todennäköisesti otan tämän seuraavalle reissulle mukaan jos tiedän että ei ole vettä tulossa kuin aisaa, varsinkaan kun tämä ei vie repussa juurikaan tilaa, toisin kuin laavu/teltta sekä retkipatja. Riippumattoja ennen vieroksuneena tästä kyllä oppi pitämään todella paljon ja asento kölliessä on luonnostaan niin mukava että uskon unen tulevan vaivatta. Kiinnitys narut voisivat tietysti olla metrin pari pidempiä jos liikkuu alueella missä puita ei kauheasti kasva mutta ilmeisesti lisäosaksi ostettavalla varmistus hihnalla pituutta saisi lisää. Verkkokaupan linkissä lukee että kahden hengen riippumatto mutta ei tähän kyllä kahta tunge, tai ainakaan ei se ole erityisen mukavaa.

Tekniset tiedot:

Maksimikantavuus: 200kg (yli 120kg on suositeltavaa vahvistaa köydet varmistushihnalla)
Materiaali: Laskuvarjokangas
Integroitu hyttysverkko
Sivutasku
Köyden pituus: 2.2m
Hyttysverkon köysien pituus: 4m
Koko: 250x140cm
Paino: 650g naruineen

Eräsmies löytyy täältä:
Sähköposti
Instagram
twitter
facebook

Saimaan juomatehdas - Houston brown ale

Triviaa:

Tieteelliset tutkimukset ovat osoittaneet, että ne ihmiset, jotka juovat olutta kohtuullisissa määrissä, ovat vähemmän riskialttiita Alzheimerin taudin suhteen kuin ne, jotka eivät juo tätä juomaa. Tämä on oluen sisältämän silikonin ansiota, sillä se pystyy vähentämään elimistöön kerääntyneitä myrkyllisiä metalleja, jotka aiheuttavat rappeuttavia sairauksia. Samalla olut parantaa muistia ja keskittymiskykyä.

Ulkonäkö:
Suodattamattoman samea ja väriltään vaalean ruskea. Tuoksu mieto mutta makean paahdettun maltaan valloittavat aromit saapuvat oluen lämmetessä mikä tuo mukaan makuelämykseen myös hiivan.

Maku:
Pettymyksekseni oluessa vastaan tulee ensimmäisenä vetinen alku. Välille saadaan hivenen sitruunan happamuuteen käärittyä mallasta joka kuivaa suuta eikä jälkimakuun ole saatu yhtään mitään paitsi suolaa. Ei katkeroita missään ja oluen virheet on naamioitu hiilihappojen alle.

Oluen maistelua aloittelevalle hyvä saunaolut, sillä on vain piirun verran bulkkiolutta parempi.

Arvosana tälle räpistelylle 6,5/10

Risukeitin särmä

No nyt on särmä keitin! Siis ainakin terävien kulmien puolesta, laserleikatut metallipalat osaavat tehdä nakeista viipaleita jos varomattomasti käsittelee. Ei varmaan paskempi idea käsitellä vähän vesihiomapaperilla kulmia. Keitin itsessään on varsin vaatimaton kokoonpano ja ostettaessa tämä tuote tulee elmukelmuun pakattuna ja sisältää 7 osaa. nämä osat on helppo laittaa kokoon ilman ohjeitakin sillä muotoilussa on huomioitu väärin asennuksen mahdollisuus ja osat käyvät vain oikein päin kiinni toisiinsa, mallia kasaamiseen voi luntata esim varustelekan sivuilta missä tämä myynnissä. Henk koht meni vähän aikaa tuusatessa kun osat irtoili toisistaan kasaamis vaiheessa mutta harjoittelu tekee mestarin ja nyt sen saa läjään ilman ahdistusta.

Itse sain tämän risukeittimen testiin blogin lukijalta, iso käsi siitä ja tälläinen huomio lämmittää aina mieltä.

Risukeittimen kätevyys korostuu reissun päällä kun tämän saa pakattua todella pieneen tilaan, harmillisesti ostettaessa tämän mukana ei tosiaan tule mitään pakkausta. Asian ei anneta muodostua ongelmaksi vaan tällehän saa näppärästi itsekin tehtyä kotelon, esimerkiksi dvd kotelo hivenen veisteltynä on mainio kotelo mikä ei itsestään aukea.

Painoa tälle setille kertyy n. 500g, tanakkaa peltiä näinkin pieneksi kapistukseksi ja polttamalla et saa paksua peltiä vääntymään. Paino on siinä mielessä hyväksi että tämä on todella tukeva kapistus eikä tasan keikkaile itsestään yhtään minnekkään. Mitat kasattuna noin 13,5 x 13,5 x 14 cm.

Särmä keittimen mukana roudaamista puoltaa koon lisäksi myös se että ei tarvitse kuljettaa mukaan kaasua tahi muuta polttoainetta keitintä varten vaan luonnosta löytyvät risut riittävät. Risua tietysti saa vettä keittäessä lisätä melkoista tahtia riippuen tietysti oksan paksuudesta mutta ainakaan niistä ei ole metsässä puutetta. Helpommin risuja löytää kuin kuivaa polttopuuta.

Särmä keittimen päälle asennetaan kahdesta metallinpalasta koostuva kehikko minkä päälle saa laitettua kattilaa tahi paistinpannua. Tällä myös onnistuu makkaran paisto minkä testasin mukeloiden kanssa kotipihassa, keittimen muotoilun takia saa makkaratikun helposti nojaamaan muotoiltua seinää vasten. Pohjalle voi laittaa vaikka folio vuoan niin se ei ole enää avotuli.

Keitintä käyttäessä pitää muistaa että keitin kuumuu infernaalisen polttavaksi ja mitään kuljetuskahvoja siirtelyä ajatellen ei löydy mutta äkkiäkös tuohon jonkun patentin vääntää. Hiilloksen sammuttua keitin itsessään jäähtyy hämmästyttävän nopeasti.

Hintaa tällä keittimellä on varustelekassa 20€ eli eipä juuri hintava hankinta elinikäisestä keittimestä.
Suunnittelija Timo Wallius ja valmistaja HTLaser eli Made in Finland ja löytyy ainakin varustelekasta. 

Kaiken kaikkiaan näppärä vehje mutta ei ehkä kuitenkaan kaasukeittimen korvaajaksi. fiilistely vehkeenä mainio ja lyhyillä pyrähdys reissuilla.



 Plussia: 
- Ei tarvetta kuljettaa mukana polttoainetta 
- Pieni koko
- Nopeasti kasattava
- Ekologinen
- Voi polttaa muutakin kuin risua 
- Oikein käytettynä varmaan tuhoutumaton

Miinukset:
- Kun metsässä on märkää voi kokemattomalla kuivan poltettavan löytämien olla haastavaa
- Paino 500g, osalle tämä voi olla suurikin paino vaelluksella
- Ei säilytyspussia/koteloa ellei sellaista itse tee
- Hitaampi kuin kaasukeitin
- Talvi käyttö kyseenalaista
- Nokeaa astiat ja itse keittimen
- puun lisääminen kesken kokkailun

Eräsmies löytyy täältä:
Sähköposti
Instagram
twitter
facebook

Saimaan juomatehdas - Red ale

Triviaa: Cascade humala on Amerikan suosituin aromihumala. Tämä lajike on usein käytetty voimakkaasti humaloiduissa aleissa ja sillä on erityinen kukkainen sitrushedelmäinen luonne. Risteytetty Fugglesista ja venäläisestä Serebriankasta.

Ulkonäkö:
Väriltään meripihka joka oikeasti taittuu sinne punaiseen, pisteet siitä. Pieni ja tiheä vaahto joka ylläpiti sisältä kumpuavat makean hunajaisen sekä karamelliset mallaksen tuoksut.

Maku:
Matala hiilihappoinen mikä on aina hyvä ominaisuus sillä monet tuppaa piilottamaan oluen vikoja hiilihappoje alle. Kirpeä alkumaku, jokin hedelmäisyys valtaa suun mutta en osaa sen tarkemmin eritellä. Jälkimaku onkin mainio sisältäen oikein hitaasti vapautuvia aromeja ja paljon nyansseja, cascade humalan kukkapellon maistaa helposti. Kevyesti suuta kuivattava mutta ei ääripäätä, suuhun jää havuinen jälkimaku joka on oikein miellyttävä.

Note to self, grilli ruoan kaveriksi.

Saatu panimolta.

Kepeä vaan ei vetinen olut, saa minulta 8,5/10.

Eräsmies löytyy täältä:
Sähköposti
Instagram
twitter
facebook

Testissä Vaeltaja 4hlö teltta

Eräsmies ite

Viimeksi oli testissä pena-laavu ja nyt kokeillaan sitten vaeltajan telttaa. Teltan hyviä puolia on ainakin täydellinen tuulensuoja joka suunnalta ja halvimmat teltatkin on veden pitäviä. Telttaa valitessa on tietysti mietittävä sen käyttötarkoitusta, festareille välttää halvempikin ritsku ja vaelluksille sitten useamalla kerroksella ja paremmalla vesipilariarvolla varustettu teltta.

Nyt testissä oleva vaeltajan kupoliteltta on kevyt teltta kesän rientoihin ja miksei metsällekin varoen tietysti oksia sun muuta terävää, uskoisin että alkusyksyn pystyy telttaa hyvinkin käyttämään. Teltan vesipilariarvo on 2000 mikä on vedenpitävä mutta navakka tuuli ja kaatosade nostaa vedenpainetta ja voi tihkua läpi vaikka en siihen henkilökohtaisesti usko. Teltta kannattaa kasata edes kerran kotioloissa jos mahdollista, tämä vähentää sitten tositoimissa pystytysaikaa ja ehditään huomata ajoissa vikoja esim saumoissa niin nekin ehditään paikata vaikka jesarilla, puhumattakaan jos pakkauksesta puuttuu osia esim telttakepit tai narut. Tässä teltassa oli vähän surkeammin tikattuja saumoja siellä täällä mutta ei vaikuta käyttöön millään tavalla.


Sitten itse asiaan, teltta itsessään on pakattu pieneen tilaan ja pakkauksen päästä löytyy näenäisesti pätevä kuljetuskahva avattavalla klipsillä. Pitkiä matkoja ei tätä telttaa kahvasta kuljeteta sillä pitkän mallinsa vuoksi se raahaisi maata käden ollessa rentona, jos sitä taas joutuu kannattelemaan ylhäällä ei tämä ole kovinkaan mukavaa pidemmän päälle jos mukana muutakin kantamusta.

Kasaaminen itsessään oli helppoa ja onnistui yhdeltä ihmiseltä noin 25min ja ohjeet löytyvät kuljetuspussista. Nootteja annan alumiiniputkista jotka muodostuivat niin että keskellä on kiinteä pala ja siihen molemmilta puolilta alettiin yhdistelemään loput putkista. Käytännön ongelma tästä innovaatiosta muodostui siinä vaiheessa kun aletaan työntämään niitä putkia telttakankaassa olevista lenkeistä läpi sillä nythän työntöä aloittaessa etummaiset putket pysyvät kiinni koska työnnetään putkien liitoksia vastakkain, keskikohdan jälkeen tulevat putket taas irtoilevat toisistaan kiitos vastavoiman mikä niihin muodostuu.

Onneksi putkien sisällä kulkee naru mikä pitää putket toisissaan vaikka ne välillä irtoaisivatkin.


Lopuksi putket vain laitetaan ristiin telttakankaan lenkkejä seuraillen ja kiinnitetään ne kulmissa oleviin lenkkeihin ja avot! Sisärunko on valmis.


Ulommaiseen kankaaseen vain laitetaan yksi tukiputkirima pitämään oviaukon kuosissa ja sitten koko

Sisärunko

komeus heitetään sisärungon päälle ja mielellään niin että oviaukot kohtaavat toisensa. Sitten vain sidotaan päälliskankaassa olevat narut sisärungon putkiin ja kiristetään telttakangas mukana tulevilla naruilla ja telttakepeillä. Muista tehdä kankaasta kireä ettei siihen muodostu pusseja mitkä säilöisivät vettä.


Kiinnityspisteitä teltassa on riittävästi ja oviaukoissa on lenkit että oviläpät saa pysymään ylhäällä rullattuna ja kiilojakin oli annettu mukaan runsaasti ylimääräisiä. Keppeihin liittyen jos sinulla on joutavaa sparymaalia niin kannattaa jollain huomiovärillä ne kepit käsitellä niin löytyvät sieltä metsästä paljon kivuttomammin. Teltan eteen jää eräänlainen eteinen missä voi säilyttää esim reppuja sateelta suojassa olettaen että reppujen pohjat on veden kestävät. Hassuna lisänä teltan etumaisessa ovessa on vetoketjujen edessä tuulen ja veden ulkona pitävä kangassuikale tarrateipein, luoja tietää miten ne teltan sisältä olisi tarkoitus saada kiinni? Ajatuksena hyvä mutta toteutus vähän ontuu, tuurilla saattaa osua tarrat toisiinsa vetoketjua sulkiessa mutta eiköhän nuo pysyne vetoketjujen edessä ilmankin.

Tuuletusaukko

Joskus teltan katto voi olla märkä, teltta ei vuoda vaan katossa on kondensoitunutta vettä esim hengityksestä, märistä vaatteista, hikoilusta jne, ja tästä syystä teltassa pitää olla toimiva ilmanvaihto. Omassa yöpymisessä en havainnut kosteus ongelmaa vaikka yö lämpö kävi 4 asteessa, tiedä sitten isommalla porukalla. Tässä mallissa ilmanvaihto on toteutettu kolmion mallisella hyttyverkolla pinnoitetulla ikkunalla joka on mahdollista myös sulkea ulkoapäin. Ilmanvaihtoa lisää myös ulkoliepeiden alta pääsevä ilma eli liian tiiviiksi ei kannata telttaa tehdä.

Lämpöähän tämä teltta ei juurikaan pidä ja kylmä pääsee sisään eli muista varautua oikealla makuupussilla säähän nähden. Kuumalla en sitten tiedä onko teltta ihan pätsi mutta erillinen ulko ja sisä kangas voi estää telttaa kuumenemasta liikaa.


Pisteitä pitää antaa kyllä teltan koosta, yleensä olen vähän skeptinen että mahtuuko edes puolet sanotusta ihmismäärästä mutta tähän malliin mahtuu vaikka viisi ihmistä jos ei paljoa pyöri nukkuessa. Pohjakin on PE-muovia eli ei takamus kastu vaikka alla olisi pieni lätäkkö. Pointseja myös kolmiosaisesta ovesta joista viimeinen on pelkästään itikkaverkko ja kukas niistä pikku perkeleistä tykkäisi, melkein yhtä ärsyttäviä kuin hirvikärpäset. Lisähuomiona myös se että teltan sisältä löytyy molemmista reunoista kaksiosaiset läpinäkyvät taskut mihin voi jemmata esim kännykän ja muut pikku esineet mitkä pitää teltasta nopeasti löytää.

Purkamiseen meni ehkä 10min ja toiset 10min kun tunki sitä telttaa takaisin pussukkaan, surukseni voin tunnustaa että en saanut telttakeppejä ja kiiloja mahtumaan samaan pussiin. Ensikerralla erilainen lähestymistapa, nyt käytin samaa metodia kuin makuupussin sullomisessa eli ei turhia taitteluja ja viikkauksia vaan täytteet säkkiin ja nyrkkiä perään.


Ominaisuudet:
Teltan ulkomitat: kokonaispituus 330 cm, korkeus 130 cm ja leveys 245 cm
Teltan ulkokankaan materiaali 190T polyesteria ja PU 2000mm, teipatuilla saumoilla
Pohjan materiaali vedenpitävää vahvaa PE-muovia

Lasikuitukaaret

Tällänen siitä tuli

Pakkauksen mittatiedot:

Korkeus: 28.0 cm
Leveys: 28.0 cm
Syvyys: 65.0 cm
Paino: 3.9 kg







Sanoisin että hintaansa nähden hyvä teltta kevyeen käyttöön, festareille ja retkeilyyn. Ei talvi käyttöön sillä lumi tuhoaa taatusti ohuen kankaan.

Teltta saatu testiin työpaikalta eli Tokmannilta.
Tätä telttaa voi ostaa ihan kivijalka myymälöistä tai verkkokaupasta

Eräsmies löytyy täältä:
Sähköposti
Instagram
twitter
facebook

Wasted - Hävikkileipäolut

Suomessa heitetään hukkaan syömäkelpoista ruokaa vuosittain jopa 460 miljoonaa kiloa, miettikään oikeesti tuota määrää. Leipä on suurin yksittäinen hävikkituote, mitä jää ihan törkeästi nurkkiin pyörimään. Leipää yritetään lahjoittaa ruoka-apu lafkoille ja hevostalleille mutta edes niiden kapasiteetit ei riitä vastaanottamaan kaikkea sitä leipää. Siinä on teillekin pikku mussukat miettimistä kun jätätte leipien reunat ja päätypalat syömättä. From Waste to Taste heitti haasteen Brewniverselle ja nyt lähdetään tekemään hävikkileivästä olutta!

Ensimmäiset testierät ovat onnistuneet hyvin ja nyt leipäoluen valmistusta halutaan laajentaa ja siihen tehtiinkin mesenaatissa rahankeräys ja kokoon saatiin huimat 10,050€! Itsellä oli tarkoitus auttaa keräyksessä tämän jutun muodossa mutta olut ei lähtenyt logististen ongelmien takia minulle ajoissa ja myöhästyin rahankeräyksen deadlinestä.

Kyseessä olevan tuotteen alkoholipitoisuus on alle 2,8%, jolloin se luokitellaan elintarvikkeeksi eikä alkoholijuomaksi. Tuotetta ei kuitenkaan myydä alle 18-vuotiaille Valviran ohjeiden mukaan jos hanke onnistuu niin luulenpa että kolmosolut ei ole kaukana.

Oluessa 50% raaka-aineesta on hävikkileipää. Onnistuessaan olut on ennätys alallaan, joten tämä on ainutlaatuinen tilaisuus olla mukana tekemässä jotain aivan uutta ilmastonmuutoksen vastaisen taistelun, ruokahävikin vähentämisen ja tietenkin hyvän oluen eteen.

Seuraavaksi siirrymmekin tämän uniikin oluen maisteluun!
Tässä oluessa pitää muistaa se että kyseessä on vielä prototyyppi ja tämä kyseinen on erää 5 mutta kuulema ollaan lähellä jo lopullista tuotetta. Myöskin etiketti on vielä suunnittelu vaiheessa että no worries. Oluessa on puolet kauraleipää ja puolet pilsner mallasta sekä humalointiin käytetty Hallertau Mittelfruh. Hiivaukseen käytetty kuivahiivaa US-05

Ulkonäkö: Värinsä puolesta sitruunamehun samea vaalea väri, vähän teki vaahtoa. Tuokussa huokuu luonnollisesti leipä ja sitruuna.

Maku:  Kirpeä sitrus iskee makuhermoon kuin sata volttia, vehnäolutmainen koostumus jotten sanoisi yhdistettynä suolaiseen sour olueeseen. Suhteellisen hyvä runko näinkin kevyeksi olueksi mutta vähän sellainen sitruunamehu on enemmän läsnä, leipäinen maku kyllä vienosti aistittavissa vaikka katoaakin nopeaa sitruunan alle. Janoon joisin tätä vaikka kannullisen, kolmos olutta odotellessa.

Tämä oli kauralla tälläinen välierä ja jatkossa keskitytään ruisleipään mutta silläkin saadaan vaalea olut mutta ruispohjaisessa on aina se oma twist.

Havaintoja tekijöillä oli ensimmäisestä erästä:
Kun ruisleipää mäskää, siitä tulee ruispuuroa.
Käymiskelpoisia sokereita irtosi niukasti. (OG 1.025)
Suolainen vierre maistuu hassulta
Käymisastiaan päätyi 3 ltr vierrettä. (ihan riittävä testiin)

Wasted - olutta hävikkileivästä Facebookissa:
https://www.facebook.com/wastedbeer/

Waahto Brewery: Citra, GA, Iambeer, APA

Savonlinnan tuliaiset

Kävin tekemässä panimovierailun ihan perskohtaisesti Savonlinnassa Waahto breweryllä. Reissu oli opettavavainen ja hauska. Oppaana toimi olutmestari Jari Kouvalainen joka esitteli tilat ja laitteet, kävipä vielä kauhea munkki ja sattui olemaan keittopäivä eli pääsin tutkailemaan kerrankin panemista livenä enkä näytöltä 😉. Jotain salamyhkäistä siellä pakurin kanssa touhuttiin ja sehän onkin terveellinen ainesosa muutenkin terveellisessä juomassa. Tilat olivat kompaktit ja panimolaitteet mahtuisivatkin jopa minun olkkariin mutta ei se määrä vaan laatu. Pullotuskoneen olisin halunnut nähdä tositoimissa koska ainahan masiina mikä pullottaa olutta ja lätkii etiketit siinä sivussa kiinnostaa, minulle kyllä luvattiin videota joskus aiheesta että sen saapuessa linkitetään se tähän kirjoitukseen jonnekkin.

Vaikka Waahto brewery onkin verrattain uusi on se alkanut ottamaan jo jalansijaa markettien valikoimissa, sen verran käydessä puhelin pirisi että laadun ovat muutkin huomanneet ja kysyntä kasvaa kohisten. Onhan Waahto huomattu jo Äkäslompolossa asti Jounin kaupalla minne lanseerattiin väinö pale ale olut joka on maustettu väinönputkella.

Pisteitä panimo saa myös kierrätyksestä sillä käytetyt maltaat menevät paikallisille karitsoille evääksi! Tämä on toimintaa minkä pitäisi jalkautua ihan jokaiseen painimoon, seis hävikille!

Tältä opettavaiselta reissulta mukaan tarttui nyt ihan perusoluet maitokauppavahvuisena ja eihän se auttanut kuin testata. Tällä saralla taidankin olla ensimmäinen olutbloggaaja joka nämä testaa sillä näiden kaupallisten oluiden pullotuskin alkoi vasta tammikuun loppu puolella.

Btw! Myöhemmin on luvassa myös panimosta tehty haastattelu.

CITRA
Ulkonäkö:
Erä 1:Väriltään tosi vaalean keltainen lähes simainen. Tuoksu on makean sitruunainen ja maltainen.
Vaahto oli nopea laskemaan mutta jäi viipyilemään lasiin.

Erä 2: Erä kakkosessa kuplien rakenne on muuttunut, tulee saippuavaahtomainen efecti joka sitten muuttu kermaiseksi, maagista. Myöskin tuoksu on ottanut vahvempaa voluumia vai johtuuko siitä että tuoreempi erä, mene ja tiedä.

Maku:
Erä 1: Maultaan himppusen vetinen ja uskaltaisin päästää mallastakin enemmän esiin. Kohtalaisen hiilihappoinen, kitalakeen jää mukava katkeroinen greippi aromi. Kevyt olut ja humalat ei ole agressiiviset eli suhteet ovat kohdallaan, helposti voi sortua ylilyöntiin kun on single hop kyseessä. Sanoisin että kesäinen janojuoma.

Erä 2: Väitän että tokaan erään on katkeroa vähennetty sillä maku on paljon pehmeämpi ja katkera greippi ei jää kitalakeen niin voimakkaasti. Sanoisin että nyt alkaa olut olla kohdillaan ja ilkeän tätä helposti kavereille tarjota.

iAMBEeR
Ulkonäkö:
Oransin punertava väritys.vaahto oli nopea ja niukka mutta ei tahtia haittaa.
Paahdettu mallas ja sokeri tuoksuu. Aavistus hedelmäisyyttä, sitruunaa ja ananasta.

Maku:
Hyvät hiilihapot, oikein kihisee jos imaisee kielenkärkeä pitkin. Hiukan ohuelta runko tuntuu vaikka on nostettu prosentit 5,0% sitten edellisen version. Katkeroita ei kauhesti ole mutta juotavuus on taasen todella helppo. Kuivan ja makean balanssi on kohdallaan.

GA - golden ale

Ulkonäkö:
Ulkonäkö oranssin värinen ja kaunis. Kolmen sormen korkea vaahto ja kermainen look, hiipuu
hiljalleen kuin toiveet lottovoitosta. Itse kaadan aina reippahasti että saadaan aromit irti ja niitähän saadaan, hedelmät tuoksuu ja hivenen banaani sekä aavistus hiivaa.

Maku:
Tämä on vetisin näistä, ei juurikaan katkeroa mutta se mikä viivähtää suussa on greippinen jopa havuinenkin jotten sanoisi pesuainemainen aftertaste mutta jälkimaku ei jää suuhun mikä on jees. Hapan ja suolainen olut, sanoisin että sour olutmainen. Janoa ei vie koska sen verran kuiva että suu napsaa lisää =D. raikas ja kevyt olut. Sanoisin että parhaimmillaan saunanlauteilla, kuuma sauna ja kylmä olut combo pelittää. Oma suosikkini ei ole mutta en ole vielä tämän tyylisiin oluisiin muutenkaan oppinut eli kokeneemalle harrastajalle voi olla hyväkin tuttavuus.

Luosto apa
Ulkonäkö:
Vaalean ruskea ja kultaan vivahtava, vaahto oli nopsaan katoavaista sorttia. Tuoksu on hedelmäisen
raikas ja jokin ennen haistamaton tuoksu tässä on jota en osaa yhdistää mihinkään. Kuka ikinä tätä lukeekin ni kertokoon minulle.

Maku:
Humalan makean karamellinen maku on manifique ja se saa leikkiä suussani ihan rauhassa. Citra humalan aromit mandariini vivahteella. Kuivakka olut jossa miedon kirpeä kitalaki tuntuma. Tässä oluessa on mielestäni kaikki balansissa, maltaat ja humalan maistaa taisaisesti eikä kumpikaan dominoi toista. Mahtavuutta ja sanoisinko että oli paras olut kaikista näistä.

Kaiken kaikkiaan ihan toimivia perusoluita ilman turhia kikkailuja, käykäähän kertomassa paikallisille kuppiloille että ottavat testiin.

Täältä eräsmiehen tarvittaessa löytää jos kysymyksiä ilmenee.
Sähköposti
Instagram
twitter
facebook

Marsalkka vaalea, Saimaan juomatehdas

Triviaa: Munchener mallas on klassikko Saksalainen mallastyyppi, joka soveltuu erinomaisesti tummien lagerien ja bock oluiden valmistukseen. Mallas on paahdettu korkeammissa lämpötiloissa. Mäskäytyvyys itsessään on heikompi, kuin esim Pilsner maltaalla. Makumaailma on ennen kaikkea maltainen ja täyteläinen

Ulkonäkö: Vaahto oli kookas mutta mie aina lorotankin keskelle lasia että saan aromit irti. Tuoksu on ensimmäisenä hiivainen mikä on hassua vaalealle lagerille toisena sitten tulee pieni paahdetun sokerin aromi. Tätäkin väitetään kullankeltaiseksi kuin marsalkka vahvaakin ja metsään menee vieläkin, ruskean ja oranssin puolelle tämä siitä keltaisesta kallistuu mutta parempi väri tämä minusta on kuin pissi.

Maku: Aivan ensimmäisenä paukahti vetisyys ja sitten nuijalla kopautti joku humalista mitä en saa nyt kiinni millään. Hirmuisen kevyt olut ja olisin itse ehkä uskaltanut vähän reillummin mallastaa mutta olisiko sitten mennyt marsalkka vahvan reviirille. Kohtalaisen hapoton mutta minkä raikkaudessa menettää sen yleensä maussa saa takaisin ja nyt humalien makuun saa rauhassa keskittyä ja maku jääkin suuhun hyväksi aikaa. Katkerot ovat mietoa keskitasoa eli ihan aloittelijakin näistä nauttii varmasti.

Antaisin tälle 7,5/10, perus bisse ei yllätyksiä.

Tekniset tiedot:
Alkoholia 5,2 %
Väri 15,2 EBC
Katkerot 27,8 EBU
Kantavierre 12,2° P

Selviytyminen luonnon antimilla

Tämän tietoiskun tehtävä ei ole olla täydellinen selviytymisopas vaan ehkä enemmänkin herättää ajatuksia ja innostaa seuraamaan ympäröiväää luontoa eritavalla. Tähän jos olisi käynyt listamaan jokaisen syötävän kasvin ja marjan niin olisi ollut melkoinen eepos, siksipä haastankin sinut ottamaan asioista selvää ihan itse. Tutustu alueesi kasvillisuuteen sekä eläimistöön niin osaat tehdä itsellesi soveltuvan selviytymis suunnitelman.

Nykyihminen on tullut kauas metsän siimeksestä ja kaupunkilaistunut kiihtyvää tahtia, ei enää osata tunnistaa myrkyllisiä sieniä eikä marjoja. Toisaalta kaikkia sieniähän voi syödä, joitakin vain kerran.
Hyvä on välillä itsekin muistella että mitenkä se nyt oikeasti meni, aika kultaa muistot ja tilalle tulee "näinhän se tais olla" tietoa mikä voi kostautua esim vatsakipuna tai kuolemana metsässä.

Metsään eksymistä tapahtuu vielä nykyäänkin mutta vähenemässä määrin ja nekin vähäiset edustajat taitavat olla ikäihmisiä. Nykyään ken metsään menee niin taskusta löytyy taatusti kännykkä toisin kuin ennen vanhaan. Uusia Mastojakin nousee kuin sieniä sateella, kun pitää olla 3G,4G ja nyt taitaa olla jo tulossa 5G. Kuuluvuus  siis alkaa olla melkoisen hyvällä tasolla ja kentättömiä katvealueita alkaa olla harvassa.

Jokatapauksessa jos nyt sattuu sinne metsään eksymään ja kännykässäkin on akkua ja kenttiä niin suosittelen lataamaan 112 mobiilisovelluksen napin painalluksella saat soitettua apua ja jos sijaintitiedot on sallittuna niin sovellus myös ilmoittaa pelastajille tämänhetkiset koordinaatit. Voit myös könytä sieltä metsästä pois ihan itse lataamalla esimerkiksi maastokartat sovelluksen.

Oletetaan että olet retkeilemässä tarkoituksella metsässä ilman ruokaa tai että kaikki on mennyt päin persettä ja olet eksynyt oikeasti erämaahan ja pitäisi sitä nälkää jollain poistaa niin tässä muutama energian lähde.

Kalat:

Onkiminen ja pilkkiminen ovat jokamiehenoikeuksia!

Ravintoarvoltaan ehkäpä suurin energianlähde mitä ilman asetta voi hankkia, taitoa se tosin vaatii. Mukaasi tarvitsen vain onkilaitteen, se ei tarvitse suurta rahallista sijoitusta eikä edes paina taskussa ja madot löytyvät luultavasti ensimmäisen kääntämäsi puun tai kannon alta. Kunnon metsäläinenhän tekee itse onkensa alusta loppuun esim pajunkuorta punomalla ja koukun tehdä vaikka hakaneulasta mutta uskon että näin extremelle toiminnalle ei ole ikinä todellista käyttöä mutta kokemuksena voihan sen opetella. Tarvittaessa voit askarrella itsellesi myös atraimen eli yksinkertaisemmillaan teroitettu keihäs.

Myöskin simpukat ovat oivaa evästä ja onnekas niitä löytääkin matalikoista runsaasti. Simpukoista evääksi kelpaa vain elävät yksilöt ja ne tunnistat siitä että ne ovat kiinni. Elävä simppu keitetään kuorineen kunnes kuori irtoaa helposti ja eiku naamariin.

Ohje onkimiseen ja onkilaitteen valmisteluun

Riista:
Tämä kyseinen ruoan hankintamuoto on ehkäpä se vaikein mutta jos oikein haluaa yrittää onneaan niin esimerkiksi jänistä voi yrittää ansoilla saada. Ansa kannattaa sijoittaa peltojen ja ojien reunamille ja myös kaatuneita haapoja kannattaa katsella, jos siitä on kaarnat hävinneet niin siellä todennäköisesti käy jäniini ruokailemassa ja sinneppä kannattaa joku loukku viritellä. Ansalangaksi soveltuu rauta tai kuparilanka, helposti kiristyvästä silmukasta tehdään 20-30cm levyinen ja se asetetaan noin 20cm korkeudelle maasta jäniksen polun yläpuolelle taipuisaan vesaan tai oksaan. Ansasilmukan paikka valitaan mättäältä tai ojanpenkalta niin että jänis joutuu siihen hyppäämään.

Muut:
Nälkäiselle on tarjolla myös käärmeitä ja niitä löytyy pilvinpivein, yleensä kyyt makoilevat kuumalla kivellä päivää paistattelemassa. Kivellä päähän ja nuotiolle! Katkaise ensin noin 2-3cm niskan takaa, nylje tuppeen ja poista suolet.

Jaakko kolmonen ja kyyn valmistus.

Myöskin lintujen munat, heinäsirkat ja muurahaisten munat käy mutta niiden haalimiiseen menevä energia taitaa olla suurempi kuin niistä saatava.

Marjat:
Marjat ovat oivaa vitamiini pitoista evästä mutta niitä pitää syödä n. 1-3kg että päivittäinen energian tarve saadaan tyydytettyä. Opettele tunnistamaan ainakin mustikka,puolukka,juolukka,karpalo,lakka,ahomansikka,vadelma ja variksenmarja. Muitakin on mutta vaikeasti tunnistettavampia ja harvinaisia, Myrkylliset marjat suomessa tunnistaa pahasta mausta eli jätäppä ne hyi yöks marjat suosiolla metsään.

Kuvassa mustikka ja variksen marja, lehdistä tunnistaa helposti.

Luonnonmarjat opiskeltavaksi!

Sienet:
Sieniähän Suomessa piisaa ja itselläkin olisi tunnistuksessa parantamisen varaa ja seuraavalla metsäreissulle varmaan tuleekin joku sienisovellus kännykkään ladattua että voi lennosta opiskella. Tattin, haperon ja rouskun tunnistan mutta onhan niitä ihan pirusti muitakin. Parempi tietysti vain syödä niitä jotka tuntee tai voi jäädä viimeiseksi sieneksi ever. Todennäköisyydet ovat kuitenkin puolellasi sienimetsällä sillä suomessa on 4 tappavan myrkyllistä sientä, loput sitten vaan vituttaa myrkyllisyydellään. Kaikki sienet on aina ryöpättävä, eli se kiehautetaan vedessä, ja vesikaa kaadetaan pois. Näin sienestä saadaan maukkaampi ja siinä mahdollisesti piilevät myrkyt saadaan pois. Erityismaininta että korvasienet taasen ovat tappavan myrkyllisiä mutta saadaan syömäkelpoiseksi ryöppäämällä eli keittämällä. Älä keittele muita myrkkysieniä!

myrkkylliset sienet onneksi varoittavat itsestään

Herkkutatti tikkuun ja nuotioon.

Luonnonsieniä opiskeltavaksi!

Kasvit:
Syötäviä kasveja on monia mutta nälän poistamiseen osa kovin kehnoja sillä esimerkiksi koivunlehtiä pitäisi syödä n. 7kg että energiantarve saadaan turvattua, taaskin lisäkkeenä oivallinen, Eräs lukija osasi huikata että järviruo'on tai kaislan juuria pystyy kerämään 2000kcal tunnissa ja sehän on jo ihan ok. Muita syötäviä ovat esimerkiksi kuusenkerkät ja voikukan lehdet. Myöskin nokkonen,jauhosavikka,kylämaltsa,maitohorsma ja leskenlehdet pelittää. Syötäviä kasveja onkin useita ja eräilijän kannattaa jokin kasvintunnistus opas ostaa mukaan retkeilylle, aikaahan opiskeluun pitäisi olla sillä tärkeintähän on matka ei päämäärä. Keväällä on mahdollista kerätä koivusta mahlaa, mahlan keruu tapahtuu katkaistusta oksantyngästä tai loveamalla parin sentin reikä puun tyveen. Sitä voikin saada talteen 1 litran tuntivauhtia.

Luonnonyritit opiskeltavaksi!

Jokamiehenoikeudet:

Luonnontuotteiden kerääminen perustuu jokamiehenoikeuksiin. Jokamiehenoikeuksin saa poimia rauhoittamattomia kasveja, luonnonmarjoja ja sieniä. Sen sijaan sammalen ja jäkälän ottaminen on kielletty ilman maanomistajan lupaa. Samoin maanomistajan lupa tarvitaan puiden lehtien ja neulasten keräämiseen.

Poikkeuksena tähän sanon että hätä ei lue lakia, jos sen jäkälän syöminen suoraan puusta sinut pelastaa niin go for it.

Alan kirjallisuudesta sain vinkkiä että selviydy luonnon ehdoilla retkeilijan turvallisuusopas on laatu teos.

Eräsmies löytyy täältä:
Sähköposti
Instagram
twitter
facebook

Laitilan vehnä

Triviaa: Vaatimattomasti Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan kantavana ajatuksena on ollut jo vuodesta 1995 tehdä laadullisesti ja mielikuvallisesti ylivoimaisia juomia. 1999 Laitilan pojat löysivät romulavalta vanhan meijerisäiliön. Siihen kun kytkettiin putkiliikkeestä ostettu höyryä tuottava jäätyneiden putkistojen sulatuspoltin, oli syntynyt Laitilan ensimmäinen panimolaitteisto. Innovaatio sai nimekseen Steam Beer Boiler, siinä pannun Kukko Höyryoluen mukaan. Laitila onkin tällä kirjoitus hetkellä suomen neljänneksi suurin panimo.

Tuoksu & väri: Nopeasti kuohuava ja runsasta paksua vaahtoa. Väri läpäisemätön keltainen ja ruskeaan taittuva,  Banaaninen sekä villasukkainen tuoksu.

Maku: Maistukin banaanille ja perinteinen sitruuna ja vehnä löytyi. Pehmeitä makuja mutta ei kirpeyttä niin kuin osassa vehnissä. Kitalaessa raikas kirpeys kihertelee. Oikein yltiö hiilihappoinen, pitääkin tutkia miksi suurin osa vehnä oluista menee sinne akselille kun selvästi voi tehdä maukasta vehnäolutta ilman että ne lyödään sodastream koneen läpi.

Arvosana 7/10 Hiilihappo karkelo ilman yllätyksiä.