Triviaa: Rochefortin luostari on myöskin yksi harvoista trappist luostareista joissa päivät menee rukoillen, lukien ja ruumillisen työn muodossa joista paneminen on yksi ;)
11 syyskuuta 1887, isä Anselmus Judong tuli Achelin luostarista ostettuaan nykyisen panimon tilat. Luostari restauroitiin ja uusia rakennuksia pystytettiin ja samalla itse panimo. Meni kyllä vuoteen 1952 että olutta tuli tarpeeksi myytäväksi asti. Oluen paneminen onkin ollut panimon päärahantulonlähde jo 1600 luvulta. Vastottain 2010 syttyi suuri tulipalo mikä tuhosi paljon luostarin rakenteita mutta munkit pääsivät pakoon ja tuli ei tuhonnut panimon rakenteita, huh!
Tuoksu & väri: Vaahto on runsas ja kermainen. Väri on tumman ruskea, kuin luostarin penkit
konsanaan. Tuoksu on jotenkin tumman puinen, mausteinen, pähkinäinen ja makea.
Maku: Ensimmäinen olut henkilökohtaisesti jossa lakritsinen maku, mikä oli hauska löytää. aromeja oli puinen ja maanläheinen maku. Maltainen maku peitti oivasti alkoholia mutta lopussa sen maku karkaa kuitenkin, makea olut maiskuteltavaksi. pitäisi vielä rochefort 10 kokeilla kun kaikki sitä kehuu että ei alkoholia edes huomaa vaikka prosentit hipovat melkoisia lukuja. Voltteja on kyllä tässäkin reippaat yhdeksän että piisaa sitä tuossakin.
Kylläpä tämä yksi makuisammista oluista tähän menessä on ollut ja syyhyttää kyllä se rochefort 10 kokeilla kun versio 6 missasin kanssa vaikka kaverilta sitä löytyi. Ei loppasuu malttanut olla juomatta yksin, mikä on ihan ymmärrettävää.
Arvosanaksi tälle 9/10, respektit vielä munkeille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti