 |
| Kuva eikä lasi tee oikeutta oluelle. |
Triviaa:
Autenttista trappist nimeä ei saa käyttää kuin 11 panimoa, 6 on Belgiassa, 2 Hollannissa sekä 1 Itävallassa, Italiassa ja Usassa. Oluen on oltava benediktiiniläisten trappistiluostari munkkien valvomaa. Lisäksi vaatimuksena on, että olut pannaan luostarin tiloissa, ja että panimon tuotto käytetään luostarin ylläpitoon ja sosiaalityöhön. Tämä on vähän niin kuin että kaikki shamppanjat ovat kuohuviiniä mutta kaikki kuohuviinit eivät ole shamppanjaa.
l'Abbaye Notre-Dame de Scourmontin luostari valmistaa neljää Chimay-laatua. Mieto (alkoholia 4,8 %) Doré (meripihka) on tarkoitettu munkkien nautittavaksi ja harvoin saatavilla muualla. Kaupallisia laatuja ovat valkoinen, punainen ja sininen: Blanche (isossa 75cl pullossa myydään nimellä Cinq Cents, 8 %), Rouge (Premiere, 7 %) ja Bleu (Grande Réserve, 9 %). Chimay-nimellä myydään myös juustoja.
Chimay panee myös ranskalaisen trappistiluostari Scourmontin Mont des Cats -olutta
Siinäpä tietoiskua ehkäpä tunnetuimmasta luostarioluiden valmistajasta. Odotukset oluesta olivat kovat sillä jokainen alan harrastaja luostarioluiden nimeen vannoi, itseä lähinnä olut pelottaa että menee hukkaan tälläisella noviisilla.
Eipä siinä kuin kipua kohti ja lasi huulille ja gregorian soimaan.
Väri & tuoksu: Tumma kaunis väri ja paksun tiheä vaahto. Tuoksuu makealta ja paahdetulta sokerilta.
Maku: Oikein pehmeä olut, paahdettua makeaa mallasta tehden maku elämyksestä siirappisen sekä vähän hedelmäisen. Maku myöskin naamioi alkoholin mainiosti miksikä tämä onkin vaarallinen juoma. Onnistuu alkoholin piilottelussa paremmin kuin virkaveljensä rochefort 8. Yllättävän hiilihappoinen olut vaikka näyttikin tummalta ja paksulta. Kuulin huhuja että maistuisi pehmeämmältä jos kypsyttelisi kaapissa jokusen vuoden mutta eipä tämä nyt erityisen terävää omaan suuhun ollut, oikein suunmyötäinen.
Vähän näistä luostarioluista tulee sellainen kotikaljamainen fiilis, ehkäpä se kielii siitä kodikkaasta ja maanläheisestä valmistustavasta.
Arvosana 9/10
Autenttista trappist nimeä ei saa käyttää kuin 11 panimoa, 6 on Belgiassa, 2 Hollannissa sekä 1 Itävallassa, Italiassa ja Usassa. Oluen on oltava benediktiiniläisten trappistiluostari munkkien valvomaa. Lisäksi vaatimuksena on, että olut pannaan luostarin tiloissa, ja että panimon tuotto käytetään luostarin ylläpitoon ja sosiaalityöhön. Tämä on vähän niin kuin että kaikki shamppanjat ovat kuohuviiniä mutta kaikki kuohuviinit eivät ole shamppanjaa.
l'Abbaye Notre-Dame de Scourmontin luostari valmistaa neljää Chimay-laatua. Mieto (alkoholia 4,8 %) Doré (meripihka) on tarkoitettu munkkien nautittavaksi ja harvoin saatavilla muualla. Kaupallisia laatuja ovat valkoinen, punainen ja sininen: Blanche (isossa 75cl pullossa myydään nimellä Cinq Cents, 8 %), Rouge (Premiere, 7 %) ja Bleu (Grande Réserve, 9 %). Chimay-nimellä myydään myös juustoja.
Chimay panee myös ranskalaisen trappistiluostari Scourmontin Mont des Cats -olutta
Siinäpä tietoiskua ehkäpä tunnetuimmasta luostarioluiden valmistajasta. Odotukset oluesta olivat kovat sillä jokainen alan harrastaja luostarioluiden nimeen vannoi, itseä lähinnä olut pelottaa että menee hukkaan tälläisella noviisilla.
Eipä siinä kuin kipua kohti ja lasi huulille ja gregorian soimaan.
Väri & tuoksu: Tumma kaunis väri ja paksun tiheä vaahto. Tuoksuu makealta ja paahdetulta sokerilta.
Maku: Oikein pehmeä olut, paahdettua makeaa mallasta tehden maku elämyksestä siirappisen sekä vähän hedelmäisen. Maku myöskin naamioi alkoholin mainiosti miksikä tämä onkin vaarallinen juoma. Onnistuu alkoholin piilottelussa paremmin kuin virkaveljensä rochefort 8. Yllättävän hiilihappoinen olut vaikka näyttikin tummalta ja paksulta. Kuulin huhuja että maistuisi pehmeämmältä jos kypsyttelisi kaapissa jokusen vuoden mutta eipä tämä nyt erityisen terävää omaan suuhun ollut, oikein suunmyötäinen.
Vähän näistä luostarioluista tulee sellainen kotikaljamainen fiilis, ehkäpä se kielii siitä kodikkaasta ja maanläheisestä valmistustavasta.
Arvosana 9/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti